A.Kanniainen vastaa blogissaan

Pohdin edellisessä blogissani psyko- ja perheterapeutti Aino Kanniaisen lausuntoja suviseurojen yhteydessä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa koskien vl-liikkeen ”pakkosynnytysoppia”. Linkki blogiini:

https://www.kotimaa.fi/tiedonantoa-ehkaisysta-suviseurahaastattelu/

 

Aino Kanniainen itse pohtii omassa blogissaan toimittajien työtä seuraavasti samaisesta aiheesta:

Olin kuitenkin yllättynyt, miten eri tavoin samassa tiedotustilaisuudessa olleet toimittajat uutisoivat tahoillaan. Suurin osa lainasi puheenvuoroani lähes sanatarkasti. Hämmennyin ja jopa kauhistuin huomatessani myös uutisointia, jossa juuri lasten vastaanottamista käsittelevää kohtaa toimittaja oli kuvannut lausein, joita en ollut käyttänyt. Samalla puheestani oli jätetty asiayhteyteen liittyviä oleellisen tärkeitä kohtia pois. Toimittajan tulkinta oli erilainen, mitä olin sanonut. Sävy oli muuttunut.
 
Sain vahvasti tuntea, mitä on olla matkaystävien rakkauden kantamana. He olivat heti oivaltaneet uutisoinnin muokanneen puhettani. Kipuiluni asian suhteen ymmärrettiin myös.
 
Näitä miettiessäni mieleeni nousi kuva Mooses-lapsesta. Tuolloin kylmä tuuli puhalsi israelilaisiin koteihin syntyviä lapsia kohti. Kuninkaan käsky oli surmata kaikki syntyvät poikalapset. Sama käsky kävi myös Jeesuksen syntymän aikaan.
 
Eikö kautta aikojen ole kyseenalaistettu uskosta nousevaa näköalaa elämän pyhyydestä ja Jumalasta elämän antajana? Eivätkö erityisesti tänä aikana katseet kohdistu kristillisyyteemme, joko nyt opetus muuttuu? Eikö vihdoinkin tule uusia tulkintoja?  Mielessäni vastasin: ”Ei tule. Jumalan sana on muuttumaton. Siihen ei ole lupa lisätä tai ottaa siitä mitään pois”.”

Linkki Kanniaisen blogiin:

http://paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_aino-kanniainen/420/

 

Olisi kiva kuulla, mikä toimittajan kynästä lähtenyt lause oli toimittajan itse keksimä. Sekö, että ”omaa harkintaa saa käyttää ehkäisykysymyksissä”? Toivoisi todella, etteivät toimittajat lähtisi sepittelemään omasta päästään asioita ja sekoittaisi entisestään vl-liikkeen kipuilua varsin vaikeassa asiassa. Ei muuta kuin toimittajalle pyyhkeitä perättömistä lausahduksista ja oikaisuvaatimus! Varsinkin kun vaikuttaa siltä, että asia on aiheuttanut vl-ihmisissä hämmennystä.

Voi Moosesta kun tuli vedetyksi vl-ehkäisykeskusteluun mukaan. Mooseksen tapauksessa kyse oli vallasta ja politiikasta. Faarao näki hebrealaisten väen kasvavan niin voimakkaasti, että hän pelkäsi jo oman valtansa puolesta. Niinpä hän ajatteli, että kun hän tapattaa kaikki poikalapset, hebrealaisilla ei tule olemaan sotijoita häntä vastaan. Kyseessä ei ollut mikään uskonnollinen asia ensinkään. Ei todellakaan kyse ehkäisystä. Siihen aikaan muutenkin lapsikuolleisuus oli suurta ja oltiin iloisia eloonjääneistä lapsista. Faaraon toiminta oli ihan hänen omaansa.

Sama juttu tapahtui Herodeksen aikaan, kun Herodes halusi tapattaa poikalapset, jotta mahdollisesti tuleva Messiaskin kuolisi. Hänenkin kohdallaan oli kyse vallasta ja politiikasta.

Jos vl-liikkeen ulkopuolella ollaan huolissaan suurperheiden vanhempien jaksamisesta ja kysellään kannanottoja ehkäisyyn, asia ei ole ollenkaan verrattavissa Mooseksen eikä Herodeksen tapahtumiin. Kyse on ihan aidosta huolesta ja se on ihan ymmärrettävää. Sopisi liikkeen ihmistenkin olevan asiasta enempi huolissaan ja välittävän aidosti ja rakkaudellisesti jäsentensä hyvinvoinnista. Mutta kuin ei.

Jumalan sana on toki muuttumaton, mutta tulkinnat siitä ovat vähintäänkin kirjavia ja kovasti muuttuvaisia. Niin on tapahtunut vl-liikkeen ehkäisyopetuksenkin suhteen. Alkuun opetus oli väljempää, sitten tiukempaa, sitten taas vielä tiukempaa; ”jos äiti tai lapsi kuolevat synnytyksessä, niin taivaaseen pääsevät”, kunnes ymmärrettiin, että äidin henki on sentään ihan säilyttämisen arvoinen.

Viljo Juntunen vastaa Hesarin toimittajalle ehkäisyasiasta seuraavasti: Vanhemmat toimivat oman harkinnan ja omantunnon mukaan tilanteissa, joissa äidillä on esimerkiksi vakava sairaus tai vakava henkinen uupumus.” Ei tämmöisiä lupia minun aikanani annettu liikkeessä.

Tulenkohan näkemään sitä päivää, että joku immeinen osaa selittää ehkäisyasian mahdollisen synnillisyyden niin keskeltä ja kirkkaasti, että antaisi vaikutelman itsekin ymmärtävänsä sen, mistä puhuu? Sitä päivää odotellessa.

 

 

 

  1. Meinasin purskahtaa nauruun, kun huomaan tuleeni jo liberaaliksi. Voi vitsi kun on hauskaa. Pohdintani lähtee kuitenkin siltä pohjalta, et mehän saarnaamme hullutusta. Jollei tajua tätä, niin eipä paljon vielä olla opittu. Mehän saarnaamme ristiinaulittua Kristusta, joka on Jumalan voima ja viisaus. Kyllähän tavallisen tallaajan järkikulta tässä putoaa ihan taatusti kärryiltä. ”Usko ei näet ole pelkästään tietoa, vaan lujaa luottamista Jumalan armoon, jonka hän lupaa meille Sanassaan Kristuksen tähden”. Suora lainaus Lutherilta. Niinpä jos tieteelisen tietoon perustavan tiedon varassa lähdetään uskosta väittelemään ,niin huonostihan siinä käy. Usko ja tietoon perustuva järkemme ei voi painia samassa sarjassa.

  2. Luulisi yleisön ymmärryksen riittävän siihen, että otsikot ovat a) tarkoituksella provokatiivisia, jotta ne herättäisivät kiinnostuksen kristinuskon ydinteemoihin ja b) nousevat agnostisista kysymyksenasetteluista. Jo sellaisenaan ne pitävät sisällään dialogisen elementin, kun kerran keskustelijoina on papit ja toisaalta uskalletaan käsitellä kysymyksiä, jotka ovat monien ihmisten mielissä. Toisin sanoen otsikot on teesejä, jotka mahdollistaa myös antiteesien esittelyn. Iloitsen kollegoideni rohkeudesta ja siitä yhteistyöstä, mitä he tahtovat tehdä seurakuntalaistensa kanssa, seurakuntalaistensa pyynnöstä.

    Btw, myös kummastuttaa tuo lhpk:n nostaminen esille kaikissa kantelutilanteissa. Jokainen kantelu käsitellään case-by-case. Näillä ei ole mitään tekemistä keskenään, vaikka omat piuhat olisikin kytketty siihen malliin, että kaikki mikä koskee pappeja ja tuomiokapitulia on yksinkertaista 1+1=2 matematiikkaa. On aika harhaanjohtavaa vertailla keissejä keskenään.

  3. Lähetyshiippakunnan pappien tapausta ja agnostikkopappeja voi aivan perustellusti vertailla keskenään. Se, että jotkut kokevat sellaisen kiusallisena, on ymmärrettävää.

    Agnostikkopappien murrosikäisen puuhailun jatkuminen ja tapausten ajallinen yhteensattuma saavat Lhp:n pappien todennäköisen pappivirasta erottamisen näyttämään absurdilta. Villissä pohjolassa kaikki on mahdollista:-)

    • Kerro toki perustelusi sen sijaan, että harrastat vihjailua. Ketkä ”jotkut” kokevat asian ”kiusallisena”? Ketkä ovat ”agnostikkopappeja” ja ”murrosikäisiä puuhailijoita” ja millä perusteella? Entä mikä peruste asioiden virtaviivaistamiselle on se, että niitä käsitellään ajallisesti about samoihin aikoihin?

    • Seurakuntalaisten tahtoa tässä puuhastelussa tuskin on kysytty. Vaikuttaa vahvasti siltä,että kyseessä on tyypillinen pikkukaupunkilainen ilmiö, jossa suppea, radikaalina itseään pitävä porukka jatkaa kerran keksityn pyörän pyörittämistä ravintolan nurkkapöydässä ikuisuuksiin. Henkilökohtaisesti sama se mulle.

      LHK:n pappien puolesta harmittaa. He kuitenkin ovat oikeassa, suunnataan katse sitten Raamattuun tai kirkon historian tarjoamaan varsin yksimieliseen argumenttiin.

    • Noh, meillä Oulussa pidetään seurakuntana kaikkia kastettuja kristittyjä, (myös baarien pöydissä istuvia oman elämänsä teologeja) ja oletusarvoisesti heitä myös Oulun kirjailijaseuraan kuuluu, joka on agnostikkoiltojen jatkoa toivonut. Seurakunta siis ei ole pelkästään ihmisiä, jotka osaavat täydellisesti kirkollisen jargonin kieliopin ja tietävät sitä käyttää kirkollisten totuudentorvien edellyttämällä tavalla.

      Kirkon historia on kaikkea muuta kuin yksimielinen. Eiköhän tuo nyt ole täysin päivänselvä asia?

      Enkä nyt oikein sitäkään tiedä mitä tarkoitat kirjoittaessasi että lhpk:n papit ovat oikeassa. Varmaan ovat monessa asiassa oikeassa ja monessa asiassa väärässä. Sellaisia ovat ihmiset, jotka ovat ihmisiä. Mutta meidän kirkossamme ei voi synnyttää hiippakuntia ja piispoja ohi kirkkojärjestyksen.

  4. Mutta Helena, vielä seuraava vähän vakavammin:

    Itseasiassa tietyssä määrin kannatan, ja sympatiseeraan näitä nk. agnostikkopappien iltoja. En myöskään tunne paikallisia olosuhteita, jotka ehkä jossain määrin maustavat asiaa. Mutta mistä tässä on lopulta kyse? Kristinuskon apologiastako?

    Olen samaa mieltä Arpad Kovacs`n kanssa nykyteologiasta.

  5. Vielä kolmas, ja lopullinen kommentti perään(kun näitä ei voi enää jälkikäteen muotoilla):

    En ole ymmärtänyt mitä näillä agnostikkoilloilla haetaan, muuta kuin siis julkisuutta?

    Yhteyttä seurakuntalaisiin? Tuskin. Hanke vaikuttaa kovin suppealle piirille suunnatulta. Vaikka ilmiöitä ei siis saa rinnastaa, en malta olla vertaamatta kovan kohun saattelemia agnostikkoiltoja, jotka keräävät max ehkä 10-20 seurakuntalaista per ilta, Oulun seurakuntien alueella toimivien rauhanyhdistysten järjestämiin lukuisiin viikoittaisiin seuroihin..niissä on hiukan enemmän väkeä, ja myös erityisesti nuorempaa:-)

    Jokatapauksessa: kuten Oulun tuomiokapituli aikoinaan totesi, ei näissä illoissa ole mitään kirkon tunnustuksen vastaista, että menestystä!

    • En ollut lukenut näitä kahta kommenttia kirjoittaessani edellistä, jossa ehkä on joku vastaus myös noihin kysymyksiin, mitä kysyt.

      Yllättävän hyvinkin tunnut Oulun oloja hahmottavan… Mä ajattelen, että Oulussa on varsin moniääninen kirkollinen kulttuuri. Meillä on tosi vahvat herätysliiketraditiot, mutta samalla me toimitaan keskisuuren kaupungin kontekstissa. Nämä jutut keskustelee koko ajan keskenään, ei ainoastaan jossain kirkon seinien sisällä, vaan ihmisten arjessa, kouluissa, työpaikoilla jne. Meillä on paljon innostuneita ja kiinnostuneita työntekijöitä, jotka ovat innostuneita kurkottamaan myös kirkon seinien ulkopuolelle tavoittaakseen niitä kaupungin asukkaita, joille kirkon penkki ei ole tuttu. Vaikka meillä työntekijöidenkin joukossa ajatellaan monissa kohdissa eri tavoin, minusta meillä on aika hyvä meininki.

      Tunnen henkilökohtaisesti ja hyvin tyypit, joihin viittaat murrosikäisinä puuhastelijoina ja julkisuudenkipeinä ”agnostikkopappeina” ja tiedän, että he haluavat vilpittömästi sanoittaa ääneen sellaisia kysymyksiä, jotka ihmisten mielissä voi olla, mutta joista ei saisi keskustella ääneen. Että on tärkeää ottaa vakavasti myös haastavat kysymykset eikä vaan töräytetä valmiita vastauksia jostain korkeuksista. SE on agnostikkoiltojen tarkoitus.

      Mä en oikein pidä siitä, että viittaat tähän nelikkoon ”agnostikkopappeina”. Sillä on tietty leimaava klangi. Agnostikkoiltojen järjestäminen ei tee järjestäjästä agnostikkoa, vaan viittaa kysymyksenasetteluihin.

      Rauhanyhdistys hoitaa omaa tonttiaan, me hoidetaan sitä tonttia, joka ei rauhanyhdistyksen raameihin mahdu.

      Ja vielä siunatuksi lopuksi, minä en voi ottaa kunniaa agnostikkoilloista miltään osin, koska koko juttu on virinnyt minun ollessani virkavapaalla, mutta tykkään työkavereistani, jotka keksii kaikenlaista eikä pelkää.

    • Yhtä asiaa en ole koskaan ymmärtänyt: miksi kilteistä seurakuntanuorista, jotka säikähtävät miedointa kirosanaa, tulee niin kovin helposti vartuttuaan (isä)kapinallisia yltiöliberaaleja?:-)

      Suomi häviää, eikä Li päässyt europarlamenttiin, huonosti menee – muuallakin kuin Oulussa.

  6. Luulen, että ongelma on siinä, että nämä tilaisuudet ja asiat tulevat ulkopuolisen silmiin täällä sellaisena ryppäänä. Vaikka tiedostankin, että jossain paikan päällä toimitaan tajuamatta sitä, miltä asiat ulkopuolisesta näyttävät. Eikä oikein muuten voi toimiakkaan. Myönnän itsekin, että röhähdin nauruun ja kun mielikuvaksi kärjistäen nousi isä syynäämässä muita ja poika ensin teesi lappu kaulassa ja sitten kapakassa teesien kanssa. Sukuaan ei voi valita. Enkä katso itselleni oikeasti edes kuuluvan, mitä tekevät ja minkälaisia yhteistoimintatahoja luovat. Toivottavasti tulee hauska ilta.

    Mutta suosittelisin kuitenkin miettimään, että onko mahdollisessa jatkossa käyttämään vetäjinä kirjallisseuran jäseniä tai muita vastaavia ihmisiä, jotka mahdollisesti itse omaisivat kyseisen maailmankuvan. Teesithän voi yhdessä suunnitellen sopia. Koska väkisin nousee näistä uutisista kuva julkisuushakuisuudesta ja se väkisin syö uskottavuutta. Kirjoitan tämän vastoin vahvaa mielikuvaani, josta en voi päästä ainakaan nyt kokonaan irti, mutta yritän olla oikeudenmukainen ja toivon tästä olevan apua.

  7. Kari-Matti Laaksonen nosti esiin mielenkiitoisen kysymyksen : miksi kilteistä seurakuntanuorista kasvaa usein yltiöliberaaleja? Tuota pohtiessani, mieleeni nousi seuraavaa: Seurakuntanuorten elämä on usein mustavalkoista. Silloin ajatus voi olla, että paha on ulkopuolella ja sitä vastaan on taisteltava. Ettei vaan paha pääse sisäpuolelle. Tällöin usko on jäänyt vain päähän. Uskon on oltava heille mielekästä. Vain silloin usko voi kestää.
    Uskon käsittämätön ja ei järjellinen todellisuus on jäänyt silloin käsittämättä. Nuori törmää ennenpitkää tähän paradoksiin.
    Silloin jää kolme mahdollisuutta: Helpointa on hyljätä koko usko, tai alkaa venyttämään vaatimusten tasoa. Näin voi säilyttää päässä olevan uskon ja pitää itseään hyvänä kristittynä. Jopa auttaa muita uskomaan omalla tavallaan. Tämän kaltaisen uskon tunnistaa siitä, ettei se anna mitään sisäistä voimaa taistelussa omaa sisintä vastaan. Enhän voi tietää onko Oulussa kyse juuri tämänkaltaisesta auttamistyöstä, mutta jos on – niin voi onnetonta. Kolmas mahdollisuus on tietysti myös olemassa. Se on tosi vaikea ja siksi vastenmielinen. Siinä uskolle tehdään tilaa sydämen tasolle. Tällöin ei vaatimusten venytystä enää kaivata. Sillä sydämen usko kykenee käsittelemään vaikeimmatkin kysymykset. Niistä ei silloin tule uskon esteitä. Tälläinen usko on elävä ja voimaa täynnä. Missä sitä ilmenee, niin siellä sen vetovoima on aina suuri.

  8. Miksi iltojen teemat ovat jumalankielteiset? Kielteinen juliste Jumalasta voi jäädä jonkun pettyneen, esim. nuoren kapinoivaan mieleen ja vie pienenkin toivon Jumalasta.
    Jos tahdotte kuitenkin säväyttää, pankaa teemat kysymysmuotoon: Onko Jumala luonut maailman? Kysymyksistä nousee vireämpi keskustelu ja vastaukset.
    Onko Raamattu Jumalan Sana? Kannattaako rukous?
    Uskonnot ovat todella ihmisten keksimiä! Jeesus antaa elävän uskon sydämeen, ja se on ihmiselle Suurin Lahja täällä ja iäisesti.

Kirjoittaja

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.