Kristillinen diakonia versoo juutalaisesta uskontunnustuksesta

Eksodus, kertomus Israelin kansan orjuudesta vapautumisesta, on juutalainen identiteettitarina ja uskontunnustus. Juutalaisen pääsiäisen ydinkertomuksessa tunnustetaan, että Israelin kansaa on orjina riistetty ja sorrettu. Jo Mooseksen kirjoissa orjuustausta velvoittaa huolehtimaan vähäosaisista ja muukalaisista.

Sosiaalinen vastuu ja eksodus kuuluvat läheisesti yhteen, sanoo Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen.

– Eksodustapahtumalla on voimakas sosiaalinen sisältö. Samasta asiasta muistutetaan myös sapattikäskyn yhteydessä. Sapattia vietetään siksi, että tiedetään, millaista on olla orjana. Ihminen tarvitsee lepoa, ja eläimetkin tarvitsevat lepoa, Nissinen sanoo.

Sosiaalinen vastuu liittyy läheisesti myös eksoduskertomuksessa annettavaan tooraan, jonka sisältö on Nissisen mukaan oikeudenmukaisuuden toteutuminen.

– Toorassa on kaksi tärkeää asiaa. Se, mitä tapahtuu temppelissä ja se, mitä tapahtuu yhteiskunnassa.

”Huoli vähäosaisista läpäisee Vanhan testamentin”

Dosentti, merimiespastori Kari Latvuksen mukaan juutalaisuus on suurin yksittäinen selittäjä varhaiskristilliselle huolelle köyhistä ja vähävaraisista.

– Huoli vähäosaisista on yksi punainen lanka, joka läpäisee koko Vanhan testamentin. Lanka myös hukataan monta kertaa, ja siitä käydään jatkuvasti taistelua. Sama taistelu näkyy Uudessa testamentissa, jossa evankelistoista Johannes näyttää hukkaavan huolenpidon teeman, Latvus sanoo.

Pääsiäissäädöksissä velvoitetaan huolehtimaan myös muukalaisista. Suhtautuminen heihin on Martti Nissisen mukaan Vanhassa testamentissa jännitteistä.

– Esimerkiksi profeettakirjoissa on tekstejä, joissa suhtaudutaan vieraisiin hyvin vihamielisesti. On myös tekstejä, joissa vedetään tiukka raja Israelin kulttiyhteisön ja muiden välille. Toisaalta on tekstejä, joissa pidetään huolta muukalaisten oikeuksista. Osa niveltää muukalaiset osaksi kulttiyhteisöä, toiset pitävät heidät erillään. Silti heidän oikeuksistaan pyritään huolehtimaan, Nissinen sanoo.

Vanhasta testamentista löytyy hänen mukaansa myös tekstejä, joissa ei keskitytä ajamaan oman ryhmän etua.

– Tästä on esimerkkinä Joonan kirja, jossa pakanat ja niniveläiset kääntyvät.

Nissinen näkee linjojen vaihtelun historiaan kytkeytyvänä käytännöllisenä kysymyksenä.

– Siinä ollaan yhteisödynamiikan kanssa tekemisissä. Joskus ulkopuolisia suljetaan pois, ja joskus heitä otetaan vastaan. Ajat, ihmiset ja tarpeet muuttuvat.

Edellinen artikkeliYle: Kirkkohallituksessa laskuvirhe – Pyhtään ruotsinkieliset järkyttyivät
Seuraava artikkeli”Kannattelemmeko me Kristusta vai Kristus meitä?”

Ei näytettäviä viestejä