Suvivirteen sopivat viinit tulevat Italiasta ja Libanonista

Porin SuomiAreenan jo perinteeksi muodostuneessa viini- ja virsi-illassa keskiviikkoiltana oli hikinen tunnelma. Raatihuoneelle oli tullut lähes neljäsataa SuomiAreenan kävijää veisaamaan virsiä kahden kirjailijan, Jaakko Heinimäen ja Kaisa Raittilan johdolla. Tilaisuus aloitettiin arkkipiispa Kari Mäkisen valitsemalla virrellä 61.

– SuomiAreenan virsi-illoissa on aina ollut paljon laulajia. Laulamme yhdessä samaa virttä, mutta hienoa on, että jokaisella on oma suhde virteen, sanoo Jaakko Heinimäki.

Viinit tilaisuuteen valitsee Harrasta viiniä –kirjan kirjoittanut Heinimäki.

– Tilaisuutta varten on yksi valko- ja yksi punaviini. Viinien nimissä on aina jotain kristinuskoon viittaavaa. Viini alleviivaa matalan kynnyksen juttua. Ei tarvitse olla hurskas tai taitava laulaakseen virsiä viini ja virsi-illassa, sanoo Heinimäki.

Heinimäen oma virsi-innostus pohjaa edelliseen virsikirjauudistukseen.

– 80-luvulla, kun virsikirjaa uudistettiin viimeksi, olin teologian ylioppilas. Perustimme teologian ylioppilaiden opiskelijayhdistyksen kanssa virsipiirin. Kokoonnuimme Neitsytpolulla teologisessa tiedekunnassa ja veisasimme puolisen tuntia kerrallaan, eikä kokoontumisissa tehty mitään muuta. Oudommatkin virret tulivat tutuiksi, sanoo Heinimäki.

Viini ja virsi-ilta pohjautuu samaan ideaan. Virret lauletaan kokonaan, mitään säkeistöä pois jättämättä. Heinimäki puhuu veisaamisesta eikä laulamisesta. Veisaamisessa on meditatiivinen ulottuvuus.

– Minulle tärkeä oivallus on, että virret ovat kansanmusiikkia, tavallisten ihmisten suussa muotoutuneita rallatuksia ja huokauksia, sanoo Heinimäki.

Viini Suvivirrelle

Torstaiaamuna Porin SuomiAreenalla veisattiin myös Suvivirttä. Kotimaa24:n pyynnöstä Heinimäki valitsi Suvivirteen sopivan viinin.

– Lähestymistapoja tällaiseen valintaan on monia, mutta tässä virressä on ainakin aurinkoa ja linnun liverrystä. Siihen sopisi raikas ja kukkea viini. Hakisin ehkä kuohuviiniä suvivirren kanssa sopivaksi. Makea italialainen Moscato D’asti, jonka käyminen on pysäytetty niin, että rypäleen makeus jää viiniin, voisi sopia virren suloiseen tunnelmaan. Tai toisaalta viinisuositusta voi hakea Saaronin liljojen ja Libanonin seetrien maisemista. Alkosta löytyy libanonilainen punaviini, Chateau Ksara, joka tulee jesuiittojen perustamalta viinitilalta, puntaroi Heinimäki.

Kuvassa Kaisa Raittila ja Jaakko Heinimäki.

Kuva: Kaisa Kariranta

Edellinen artikkeliPiispat tukevat Mäkisen anteeksipyyntöä
Seuraava artikkeliAtte Kaleva: Jihadisteja on arvioitava islamilaisista lähtökohdista

Ei näytettäviä viestejä