päätöstä, jonka mukaan pappisvirkaan vaadittavassa tutkinnossa voidaan vuodesta 2015 alkaen keskittyä vain kahteen klassiseen kieleen aiemman kolmen sijasta.
Helsingin yliopiston vanhan testamentin sekä Lähi-idän kulttuurin ja kirjallisuuden professorin Anneli Aejmelauksen mukaan Helsingin yliopistolla vaaditaan kuitenkin edelleen pappisvirkaan pätevöittävät opinnot tekevältä teologilta kolmen klassisen kielen opintoja eli piispainkokouksen päätös ei vaikuttaisi yliopiston tutkintovaatimuksiin.
Aejmelaeus kuitenkin uskoo, että päätöksellä on alkukielten ja latinan opiskelua heikentäviä vaikutuksia. Enemmän kuin kreikka tai latina kärsisi todennäköisesti heprean opiskelu ja tätä kautta Vanhan testamentin eksegetiikan opiskelu. Aejmelaeus suree piispainkokouksen päätöstä, sillä teologisessa tiedekunnassa on juuri tehty erittäin paljon työtä kieltenopetuksen kehittämiseksi. Tilat on uudet, oppimateriaalia on kehitetty ja opiskelijoita tuetaan monin tavoin. Lisäksi ensi vuoden alussa toimintansa aloittaa kuusivuotinen Vanhan testamentin eksegetiikan huippuyksikkö, jonka etenkin loppupuolen toimintaan Aejmelaeus uskoo heprean taidon vähentymisellä olevan vaikutuksia.
– Jatkossa tulee olemaan vaikeampi pitää yllä esimerkiksi korkeatasoista Qumran-tutkimusta, Aejmelaeus katsoo.
– Piispainkokouksen päätös on aikamoinen taka-isku vanhan testamentin eksegetiikalle, hän tiivistää.
”VT:n eksegetiikalle katastrofi”
Aejmelaeuksen tietojen mukaan piispainkokoukseen oli pyritty vaikuttamaan niin, että se ei tekisi päätöstä. Piispainkokouksessa on ollut ajattelua, jonka mukaan opiskelijat saisivat vain kahteen kieleen keskittyessään nykyistä paremman taidon valitsemissaan kielissä. Aejmelaeus ei tähän argumenttiin usko. Kymmenen opintopistettä kaikissa kolmessa kielessä riittää hänen mukaansa erinomaisesti siihen, että opiskelija pärjää esimerkiksi pappina toimiessaan ja pystyy hyödyntämään kielten osaamistaan.
– Toki kielet vaativat opiskelun jälkeen harrastuneisuutta.
– Kyllähän se papiston sivistystä vähentää, jos suoritetaan tutkinto ilman hepreaa tai jotain muuta kieltä. Papiston pitäisi olla Raamatun asiantuntijoita, pitäisi olla käsitystä alkukielestä, jotta sitä kautta pystyy tulkitsemaan Raamatun tekstiä. Yliopistoa ei ole nyt tässä piispainkokouksen päätöksessä kuunneltu.
Samoilla linjoilla Aejmelaeuksen kanssa on myös Itä-Suomen yliopistossa klassisten kielten ja eksegetiikan lehtorina toimiva Anssi Voitila. Joensuussakin pappislinjan teologeilta vaaditaan kolmen klassisen kielen opiskelua ja muutoksia tähän ei ole näillä näkymin tulossa. Voitilakin uskoo kuitenkin, että nimenomaan heprean opetus kärsii kaikesta huolimatta.
– Paineita piispainkokouksen päätöksen mukaisiin muutoksiin voi tulla esimerkiksi yliopiston taholta, jos klassisten kielten nähdään hidastavan teologien valmistumista.
Voitila ei kannata piispainkokouksen päätöstä vaatia vain kahta kieltä.
– Se on Vanhan testamentin eksegetiikan oppiaineen kannalta katastrofi, vastustan jyrkästi. Hepreasta on hyötyä teologien ammattipätevyydessä, että edes auttavasti sanakirjan kanssa voi katsoa, mitä oikeasti Vanhassa testamentissa sanotaan eikä tarvitse uskoa käännöksiä tai sellaista henkilöä, joka väittää osaavansa kieltä. Ei kuulosta hyvältä, jos kielitaito suomen Siionissa vähenee, Voitila lataa.