Erkki Tuomioja, Gaza ja Israel

Ulkoministeriö antoi 17.5. lehdistötiedotteen ulkoministeri Erkki Tuomiojan matkasta Israeliin ja palestiinalaisalueille. Ministeri Tuomiojan oli määrä tavata Israelin presidentti Shimon Peres, pääministeri Benjamin Netanyahu sekä palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas ja ulkoministeri Riad Malki.

Viikkoa myöhemmin lehdistö kertoi, että ministeri Tuomioja on palannut matkaltaan. Hänestä olikin matkan aikana tullut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunniatohtori Palestiinan yliopistossa Gazassa. Palestiinan yliopisto sijaitsee Gazan kaupungin eteläpuolella, ja se on perustettu 2003.

Minulle oli yllätys, kun Wikipedian mukaan Gazassa on peräti 8 yliopistoa. Länsirannalla on 13 yliopistoa.

Tuomioja vieraili United Nations Relief and Works Agencyn (UNRWA) isännöimänä. Alkajaisiksi ministeri Tuomioja lupasi Suomelta 1,5 miljoonaa euroa lisäapua UNRWA:lle.

Palatkaamme nyt kuitenkin vajaan kuuden vuoden taakse, joulukuuhun 2007. Skepsis ry:n 20-vuotisjuhlassa 5. joulukuuta ministeri Tuomioja lausui Helsingin yliopiston Porthaniassa: ”Olen ateisti.” Tuomioja kertoi liittyneensä Skepsiksen jäseneksi, koska hän on ”rationaalisen, historiallisen, ei-idealistisen maailmankatsomuksen ja humanistisen elämäntavan kannattaja”. (Tästä Tuomiojan lausunnosta suosittelen kaikkia hengellisestä body buildingista kiinnostuneita lukemaan mikkeliläisen körttipapin Urpo Karjalaisen kirjan Jokiravun kääntöpiiri sivut 184-195.)

Erityisesti Tuomiojaa olivat ilahduttaneet Richard Dawkinsin, Daniel Dennettin ja nyttemmin edesmenneen Christopher Hitchensin kirjat. Juhlatilaisuudessa Tuomioja kertoi tunteneensa ulkoministerinä ”huonoa omaatuntoa” rauhoitellessaan Muhammed-pilakuvakohua vuonna 2006.

”Miksi meidän pitäisi hyväksyä minkään näköistä sananvapauden tai edes huonon maun rajoittamista sen vuoksi, että se loukkaa joidenkin uskonnollisia tunteita”, Tuomioja kyseli.

Juhlapuheessaan Tuomioja otti kantaa siihen, että ihmisten pitäisi hänen mielestään pyrkiä suojelemaan alaikäisiä lapsia siltä, ettei heitä ennalta määrätä jonkin uskonnon kannattajiksi, ”ettei heidän mieltään myrkytetä”.

”Kuten Dawkins on todennut, jotain kammottavaa on siinä, että uutisissa voidaan puhua katolisista, protestanttisista tai islamilaisista lapsista ikään kuin heillä olisi olemassa jokin etukäteen annettu uskomus, jota pitää varjella ja kunnioittaa. Heitä, joilla ei vielä ole olemassa edellytyksiä tehdä omia ratkaisujaan, pitäisi varjella uskontojen tai uskomusten pakkosyötöltä.”

Tuomioja myös silloin kohuttua puolustusministeriä Jyri Häkämiestä mukaillen lausui oman tarkoin harkitun näkemyksensä suurimmasta uskontopoliittisesta haasteestamme:

”Islam, islam, islam.”

Takaisin vuoteen 2013. Vappua edeltävällä viikolla luettu israelilainen uutissivu Ynetnews.com kertoi, että Center for Near East Policy Research eli Lähi-idän politiikan tutkimuksen keskus oli julkaissut videon, joka oli kuvattu UNRWA:n ylläpitämissä kouluissa Gazassa.

Aamu alkaa sillä, kun lapset huutavat opettajan johdolla: ”Kunnia ja ikuinen elämä marttyyreille (suom. itsemurhapommittajille) ja oikeamielisille, Jerusalem on meidän, me vapautamme sen.”

Hieman keskivertoa uskonnollisemmat opettajat opettavat lapsille, että “Israel on pyyhittävä pois”. Koululuokkien seinillä on terroristien kuvia.

Yhden UNRWA-koulun rehtori, 23 vuotta näiden koulujen opettajana toiminut Alwad al-Keek osallistui myös Islamilaisen Jihadin toimintaan rakentamalla pommeja ja Qasssam-raketteja.

Video kertoo myös terroristijärjestö Hamasin perustajajäsenen Ahmed Yassinin vierailuista kouluissa. Yassin puhui lapsille pommien rakentamisesta ja terrori-iskuista. Hänet olivat kutsuneet UNRWA-kouluihin Gazan opettajien unioni. Vuonna 1937 syntynyttä Yassinia pidettiin Hamasin hengellisenä johtajana. Juuri hän vaikutti siihen, että alkuaan Muslimiveljeskunnan perustamaan Hamasiin iskostui poliittinen islam ja sitä myöten marttyyrikuoleman ihailu ja terrorismi. Neljän raajan halvauksesta kärsinyt Yassin kuoli Israelin tekemässä iskussa vuonna 2004. Wikipedia kertoo, että hautajaisiin osallistui 200 000 palestiinalaista.

Tällaisten opetustuokioiden jälkeen 10-vuotiaat lapset osaavatkin sanoa itsenäisesti kameralle, että heidän täytyy tappaa juutalaiset, ”meidän täytyy tappaa heidät kaikki”.

UNRWA käyttää vuosittain 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria koulujensa ylläpitoon. Näissä kouluissa käytetään Palestiinan Itsehallinnon tuottamia oppikirjoja. Jo aiemmin israelilainen lehdistö on huomannut, että palestiinalaisten oppikirjoissa on hieman erikoinen käsitys juutalaisten historiasta. Viime syksynä Jerusalem Post myös kertoi Hamasin vaatimuksesta, että UNRWA-kouluissa ei holokaustista saa opettaa mitään.

On huomattava ja samalla sangen erikoista, että YK itse ei rahoita UNRWA:a – se saa rahansa etupäässä Yhdysvalloilta ja EU:lta. Nyt Suomikin lupasi rationaalista, historiallista, ei-idealistista maailmankatsomusta ja humanistista elämäntapaa kannattavan ulkoministerinsä johdolla lisää rahaa UNRWA:lle.

Itse olen kyllä samaa mieltä kuin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunniatohtori Erkki Tuomioja lapsen mielen myrkyttämisestä.

Ja se video on luonnollisesti tässä:

{"video":"http://www.youtube.com/watch?v=YGJajyjMCbs&","width":"400","height":"225"}

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Se voi kuitenkin olla niin, ettei täällä ole sittenkään sanottu apinoiden olevan ihmisiä alempia. Vaan, jos tarkasti luetaan ”joku voisi kuvitella sinun väittävän… samoin kuiin apina on ihmistä alempi”. Se toinen vertaus koski sitten j-uskonnon ja k-uskonnon keskinäistä hierarkiaa. Se tässä on körttipötkönä kuitenkin kohdullista ajatella, että kun ei ole vähää eikä paljoa teologiaa, niin voi onnellisena olla kadotuksen tilassa ja toivoo saavansa olla siinä rauhassa.

  2. Jos sellaisen yleisen huomautuksen tähän vielä laittaa, niin sittenkin varsin vähän tässä keskustelussa on kirjoiteltu siitä, mistä blogisti aloitti: Suomen ulkomonisterin hieman kuin salakavalasti tehty kunniatohtorireissu, uskontokasvatus ja maantieteen opetus UNRWAn kouluissa, mielen myrkyttäminen jne. Saattaa olla, että meillä on näistä kysymyksistä laajempi yhteinen ymmärrys kuin miltä näyttää, mutta tässä on se toinen juttu, joka asetelmaa häiritsee, ja se on suhde Israeliin ja juutalaisiin. Esim. mikkeliläinen pitkän linjan nuorisorovasti (jo 1980-luvun alkupuolelta kristillistä kasvatusta Mikkelissä) Heikki Karasti ilmoittautui heti paheksutuksi ”lasten mielten myrkyttäjäksi”, kun ET aikoinaan esitti näkemyksensä uskontokasvatuksesta. Ajattelen, että meitä on tässä keskusteluketjussa ja sen mahdollisissa lukijoissa aika monta, jotka ajattelemme myönteisesti pitkän linjan seurakunnallisesta nuorisotyöstä. Mutta sitten kun ns. uskontokasvatus tulee osaksi sellaista keskustelua, jossa yhtenä tekijänä on Israelin valtio ja suhde siihen, keskusteluaihepiirin koko yleisteema muuttuu oleellisesti. Näin on siinäkin tapauksessa vaikka toisena poolina olisikin Hamas, terroristijärjestö. Kaunista kesäpäivän alkua kaikille.

  3. Ei tarvitse viitsiä, tietenkään. En ehkä pidä tästä sävystä kauheasti, en koe, että tässä koko keskustelussa on enää kauhean rakentava sävy.

    1. Täytyy tunnustaa, etten ole kovin suurta yhteistä rakennustyömaata tavoitellutkaan. Samanmielisten keskustelut eivät tarjoa oivalluksia eivätkä edistä ajattelua. Siksi etsin vastakkainasetteluja.

    2. Olin kuitenkin pettynyt, kun mielikuvamme olivat niin kaukana toisistaan. Minulla ei ollut mielessäni seurakuntanuoria, vaan yleensä ihmisiä, joiden ennakkokäsityksiä teologiaan perehtyminen alkaa ravistella. Ja se on myönteistä. Turhaa maailmankatsomuksellista painolastia putoaa pois. Sen jälkeen voi alkaa oppia uutta, kun vanhasta oppii pois.

    Tällä tarkoitin, etten suhtaudu ”kiusallisiin kysymyksiin”, mitä kenellekin ovatkaan, kielteisesti. Jos kysymys tuntuu aluksi kiusalliselta, siinä on oppimishaaste.

    Tämä mielessäni liikkunut periaate oli mielestäni aika kaukana landolan rämpytyksestä ja siksi turhauduin. Olen joskus vaikeaselkoinen, myönnän.

Kirjoittaja

Huttunen Juhani
Huttunen Juhani
Olen toimittaja. Verkkolokikirjaani kirjoitan yksityishenkilönä, tällä tarkoitan kirjoittajan vastuuta sekä sitä, että tekstit ovat ärsyttävän pitkiä, koska en jaksa ajatella asioita tai mitenkään olla ammattimainen.