Saarnan aiheena MOT ja demonit

Ei tiennyt MOT mitä teki. Ohjelmassa (25.2.) puhutaan demoneista. Myös ensi sunnuntaina kaikissa Suomen kirkoissa saarnataan demonista, ainakin mikäli lähtökohdaksi otetaan päivän evankeliumiteksti eli Luuk. 11: 14-23 (24-26).

Evankeliumia alkaa: ”Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen.”

Kyseisen kohdan lopussa eli suluissa mainittu osuus kuuluu rajusti:

(”Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. Silloin se päättää: ’Minä palaan kotiini, josta lähdin.’ Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä, se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa.”)

Ei käy kateeksi saarnanvalmistajia. Maailmankuvien välillä on hankala tasapainoilla.

Voisinpa olla kärpäsenä kuuntelemassa, kuinka kirkon demoniopetus muotoutuu satojen saarnojen kuorona.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Toinen on se, että uskoo ja että tuntee ylenmääräistä ja epätervettä mielenkiintoa niitä kohtaan.

    Minä en tiedä tarvitseeko uskovan suhde paholaiseen olla luonteeltaan pelkästään mielenkiintoon liittyvää?

    Uskoisinpa, että jos ihmiset tajuaisivat, kuinka paholainen tekee kaikkensa orjuuttaakseen kaikkia ihmisiä henkilöön katsomatta tulisi hyvinkin pian kiire etsimään todellista apua. Jos paholaisesta tehdään kärpänen niin eihän siihen mitään Vapahtajaa tarvita.

    Jonkinlaisena peruslähtökohdaksi tai tisestäänselyydeksi asetetaan, että kaikki kastetut olisivat uskomassa ja siksi turvassa paholaisen juonilta. Ja kukahan on antanut sellaisen tuomarin aseman, että voidaan antaa tällaisia arvioita? En minä yhtään ihmettele, että ihmiset pysyttelevät poissa kirkosta ja eroavat jäsenyydestä. Mihinkä sitä kirkkoa tarvitaan, kun perkele on voitettu jo ajat sitten ja kaiken lisäksi on vielä vaaraton. Tuollaisen hoitelee jokainen pikkuvapahtaja, ja kaukana kirkosta ja kastesaarnaajista.

  2. Ei oppineisuudella vaan Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa! Jotenkin olen alkanut vierastaa tuota ”saarnan tekemistä ja kirjoittamista”. Saarnasta tulee silloin paperinmakuista ja harkitusti silottelevaa.Homialia voisi olla ennemminkin keskustelua kirkkokansan kanssa, saarnaan valmistautuninen rukousta ja studeeraamista mutta itse saarna Pyhän Hengen johton antautumista! Ensi sunnuntaina tarvitaan todellakin esirukoilijoita ja rukouksessa saarnaansa valmistautuvia! Emme voi saarnoissakaan tehdä mitätttömäksi Jeesuksen opetusta!

  3. Siinä opettamisessa, että paholainen on voitettu kanta on varmaan ihan hyvä tarkoitus, kunhan kohderyhmänä pidetään uskovia. Silti, eikö vanha viisaus “jo nyt – ei vielä” ole ihan kuranttia tavaraa tässäkin asiassa?

    Ihmettelen tätä Vapahtajan tarpeellisuuden ja välttämättömyyden alasajoa! Tämähän nähdään vähän joka asiassa. Synti on vähäinen juttu, Jumalan viha, kuolema ja helvetti ovat mitättömiä ongelmia, läpihuutojuttuja. Ei ihme, että kansa on ymmärtänyt kirkon tarpeettomuuden paremmin kuin hyvin.

    Pitäisi ottaa huomioon, että Vapahtajan suuruus, pelastuksen arvo ja ihmisen ratkaisumahdollisuudet ovat suorassa suhteessa siihen, kuinka vahvoja vihollisia meillä on votettavanamme.

    Minkä suhteen vihollisemme ovat pieniä? Suhteessa Jumalaan. Suhteessa meihin ne ovat voittamattomia. Olemmeko siis nyt pelkästään jumalia, niin että olemme kokonaan niiden ulottumattomissa?

    Paholaisesta tulee opettaa niin kuin vanhurskauttamisesta. Ihminen on kykenemätön pelastamaan itseään vihollistensa vallasta, siksi pelastus tulee yksin Jumalasta, Kristuksen armosta ja voimasta. Kyllä sitten kasteen armokin tulee arvoon arvaamattomaan.

Kirjoittaja

Olli Seppälä
Olli Seppälä
Kirjoittaja Kotimaa Oy:n palveluksessa. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. kulttuuri, linnut, kellot.