Kirkollisveron nosto tuotti sata eroa

Kirkollisveroa nostaneissa seurakunnissa erotaan muita vilkkaammin. Ero on kuitenkin varsin pieni.

Ensi vuodeksi kirkollisveroprosenttiaan nostaa 21 seurakuntaa, joista Imatra poikkeuksena jätetään pois tästä tarkastelusta. Jäljelle jäävän 20 kunnan väestöpohja on vain noin 200 tuhatta. Tulokset ovat tällöin parhaimmillaankin vain suuntaa-antavia.

Vertailu voidaan tehdä kuluvan vuoden sisällä tai verrata viime vuoteen. Tammi-kesäkuun 2009 keskiarvo näissä kunnissa oli 2,1 eroa päivässä. 1.10-28.11.2009 keskiarvo oli 4,8, nousua noin 130%. Koko maassa nousua tuli samaan aikaan 60%.

Verrattuna vuoden 2008 samoihin päiviin on loka-marraskuussa eroaminen vähentynyt 38% koko maassa, 20 tarkastelukunnassa 23%. Molemmilla tavoilla mitaten muutos on selkeä.

Absoluuttisin luvuin tässä puhutaan kuitenkin hyvin pienistä määristä. Arvioin koko maassa kirkollisveron noston tuottaneen noin 80-90 eroa lisää, ja ehkä vielä kymmenkunta tulee joulukuussa. Jos samanlainen nousu olisi tapahtunut koko maassa, olisi lisäeroja tullut noin 2000. Kirkollisveroprosenttia taas nostettiin enimmillään 0,25 %-yksikköä, mikä on selkeä korotus.

Tästä päätellen kirkollisveron nosto vaikuttaa toimivalta tavalta kirkon parantaa talouttaan.

Korostan vielä laskelman epävarmuutta. Tarkempi analyysi edellyttäisi kuntien tarkkaa läpikäyntiä, ml. tieto siitä, milloin veron noususta on ensimmäisen kerran nähty ennakkotietoja paikkakunnan lehdissä. Samoin muut tekijät, erityisesti kunnallisveron nosto, pitäisi huomioida. Yleistettävyyskin on heikko, koska veronkorotukset eivät osuneet tasaisesti erilaisiin kuntiin ja aineiston koko on vain niukasti riittävä tilastolliseen tarkasteluun.

Kuitenkin jos veronkorotuksella olisi välitön ja erittäin suuri merkitys, se olisi tullut esille jo tässä tarkastelussa.