Aikuinen nainen Siionin kanteleeseen!

 

Aatu-poikani ihastui heti tähän lauluun kun kuuli sen ensimmäistä kertaa. Siitäkin huolimatta, että ensikosketus tapahtui isän hyräilemänä, kun yritin parhaani mukaan saada vauvaa viihtymään.

 

Kun laitoin tämän kokemuksen Facebookiin tilapäivityksenä, kysyi eräs ystäväni, onko tämä laulu Siionin kanteleesta.  Jäin pohtimaan tätä humoristista heittoa ja huomasin, että hyvänen aika. Tämän Paula Koivuniemen hitin pitäisi ehdottomasti olla osa hengellistä lauluperinnettä. Aivan niin kuin Satumaatangon. Tai Rafaelin enkelin. Tai Varrella virran, joka takavuosina otettiin Nuoren seurakunnan veisukirjaan ekologisten arvojensa vuoksi.

 

Ensinnäkin Aikuinen nainen ilmoittaa, ettei enää eksy maailman tuuliin. Uuden testamentin mukaan aikuiseen uskoon kuuluu kaksi asiaa. Ensinnäkin aikuinen kristitty ei ole enää kaikkien opin tuulten heiteltävissä. Toiseksi aikuinen kristitty on kasvanut ja juurtunut kiinni Kristukseen.

 

Nykyisin vain tuntuu usein siltä, että asia on juuri päinvastoin. Aikuisen uskon tuntomerkkinä pidetään sitä, että kasvetaan Kristuksesta erilleen, kuten naistenlehdissä aikuisen naisen ilmaus kuuluu. Etsintä ja minunjumalani on in – löytäminen ja pelastusvarmuus on out. Pyhäkoulukertomukset on out – uskonnonfilosofointi on in. Kokemukset ja estetiikka on in – ehtoollinen ja raamattuopetus on out. Mutta Aikuinen nainen ei enää eksy maailman tuuliin!

 

Toiseksi Aikuinen nainen tekee vaikeuksien tullessa tielle onnesta suojaavan muurin. Eräs mielipsalmeistani, jonka pohjalta on myös tehty eräs suorituimpia virsiä, on psalmi 73, jonka kirjoittajan onni on olla lähellä Jumalaa. Eikä tätä psalmia ole suinkaan laadittu hyvinä päivinä, vaan huonoina. Silloin, kun mieleen on sattunut ja katkeruus on saanut vallan. Tämä taas on johtunut jumalattomien menestymisestä, jota psalminkirjoittaja on kadehtinut. Mutta viimein psalminkirjoittaja on ymmärtänyt, että Jumala on ainoa turva taivaassa ja maan päällä. Tässä ajassa ja tulevassa.

 

Kertosäkeessä puolestaan vedetään hyvin: ”Eeeeen vapauttas tahdo riistää, tahdo eeeee-eeen itsenäisyyttäsi kiistää…” Jeesus on Vapahtaja, ei miehittäjä. Miehittäjä on synti, joka kiistää itsenäisyyden ja riistää vapauden. Olemmeko unohtaneet luomisen todellisuuden? Sen, että ihmisen persoona on arvokas Jumalan luomana? Kamalin hengellisen kokouksen mainos, minkä olen nähnyt, on: ”Tule sellaisena kuin olet – lähde muuttuneena!” Siis lähtökohtana on, että kelvatakseen Kristukselle tulee ihmisen muuttua. Joo, tiedän, että Pyhä Henki kasvattaa meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Mutta kasvulle on annettava aikaa! Tiedän nimittäin, että mainitunkaltaisessa hengellisyydessä ei esimerkiksi alkoholismin kanssa kamppailevaa ja häviöllä olevaa pidetä oikeana uskovana. Hän ei siis ole muuttunut tarpeeksi kelvatakseen syntisten Vapahtajalle!

 

Lopulta toisessa säkeistössä annetaan hyvin kaunis kuva kirkkolaivasta. ”Toisesta huolehtien kestämme paineet, meitä eivät kaada laineet…” Seurakunta ei ole mikään hengellisten individualistien pikaruokapaikka tai soutuvene. Se on pelastuksen arkki, jonka matkustajat kokoontuvat syömään kapteenin pöydässä – eivät omia mikroruokiaan eri aikoihin, vaan parasta, mitä kapteenilla on tarjota. On siinä erikoinen illallinen, kun matkapahoinvoinnista kärsivällekin maistuu ruoka – ja erityisesti hänelle. Siinä onkin sitten hyvä jakaa yhdessä kapteenin kanssa matkan ilot ja surut. 

 

Siksi vaadin: Aikuinen nainen on saatava Siionin kanteleeseen! Me ainakin veisaamme sitä miesten saunailloissa täysin rinnoin Aatun kanssa.