Seisova pöytä
Seisovassa pöydässä, ainakin Ruotsin laivoilla, on tarjolla paljon vaihtoehtoja. Ruokasalin ovien avautuessa kiihkeä oman edun valvonta (”minulle kaikki ja heti!”) tuntuu saavan yliotteen suuressa osassa aterioitsijoita. Onneksi on mahdollisuus kerätä pöydän antimia mieleisessään järjestyksessä. Minä toimin aktiiviaikoinani (ja niistä on aikaa) siten, että aloitin lämpimästä ruoasta, sitten alkupalat ja lopuksi jälkiruoka. Homma toimi, ruuhkaa ei ollut haitaksi asti.
Â
Tämän blogimetsän tarjontaa voinee verrata seisovaan pöytään. Aluksi voi maistaa sitä sun tätä, mutta ajan kanssa ne itselle hyviltä tuntuvat herkut löytyvät. Sen jälkeen tietää, mitä haluaa, mikä maistuu. – Tai ei ehkä sittenkään! Ajoittain ilmestyy uusia vaihtoehtoja ja se on hyvä asia.
Â
Entä makutottumukset? Mikä miellyttää eniten? Tässä asiassa harjoittelu tekee (tehnee) mestarin. Omien suosikkieni kriteerit alkavat selkiintyä. Listaan tähän asioita, joita pidän itselleni (ja makutottumuksilleni) tärkeinä valintatilanteessa. Listan teen periaatteella ”jos olisin keisari”. (En kuitenkaan suosittele mitään kenellekään muulle.)
Â
Tässä minun tämänhetkinen ”kolme kärjessä”
Â
1)    ei mahdollisuuksia kommentointiin nimettömänä, kasvottomana - siten että ylläpito ei voi tarvittaessa jäljittää
2)    kollega-metsäläisten arvostaminen ja kunnioittaminen
3)     punaiset peukut boikottiin – Emmeköhän kaikki tiedä omat heikkoutemme ihan omasta takaa.
Â




Jos haluamme hengen hedelmien kasvavan itsessämme, emme suinkaan kierrä ikäviä asioita tai 'sietämättömiä' ihmisiä, vaan opettelemme kohtaamaan toisen sellaisenaan.
Keskustelukulttuuriin vaikuttaa suuresti, kirjoitammeko omalla nimellämme vai 'puskista'. Minä jätän jälkimmäisten sisällön omaan arvoonsa, etenkin jos kommentista kuultaa katkeruus ja vihamielisyys. Omalla nimellä - myös vakionimimerkillä - kirjoittavien mielipiteet ovat arvokkaita. Rakentavia ovat myös erimieliset kommentit, jolloin perustelujen jälkeen myös omaa mielipidettään tulee tarkistettua hiukan perusteellisemmin.
Listaasi: 2. tämähän on Raamatunkin mukaan näin. Asioista voi olla erimieltä ja kirjoittamisen sävy vaihtelee. Jumala hioo meitä kyllä!
3. punapeukut ovat hyviä vihan purkupaikkoja, joten eiköhän sallita niiden esilläolo. Niistähän tietää, ettei ole kirjoittanut ainakaan ihmisten mieliksi.
1. eiköhän nykytekniikalla jäljitys onnistu hyvinkin helposti
Nasevaa kirjoittelua ja rakentavia hetkiä (etenkin loppuviikkoa varten)
Tapio
Tiedätkö mitä tapahtuu seurakuntiemme papeille jos he puolustavat koko sydämestään Jumalan Sanaa julkisesti näillä palstoilla!
Joku kantelee heistä aina, enemmin tai myöhemmin, piispalle tyyliin "minua loukkasi, aivan masennuin, papin X rakkaudettomista sanoista, valvoin koko viime yön"...
Jumala on Sanansa kirjoittanut ohjeeksi meille jotta meissä tapahtuisi Jumalan tahtoma muutos ja rakas Puolustajamme, Pyhä Henki, kyllä auttaa muutoksessa Jeesuksen omia!
Lihamme tätä muutosta vastaan taistelee ja tiedät kyllä, kuka meitä pyrkii, myös eksyttämään...
Valmiiksi asti emme tässä ajassa pääse...mutta kerran vielä näemme Herramme, Jeesuksen, kasvokkain!
Siunausta Erkki ja tapahtukoon Jumalan Tahto myös Kotimaan verkkolehden kehittämisessä!
Kokemuksesta tiedän, että taivasalla ei ensimmäisenä tule mieleen kirkon kanta homoihin taikka naispappeihin, Hätä on vähän muista asioista.
Ihmisiä arvotetaan ja laitetaan erilaisin kehäpäätelmiin lokeroihin, toisilla on oikeuksia mutta toisilla vain velvollisuuksia.
Sitä sanotaan, että Jumalan pelko on viisauden alku. Eilen lueskelin arkkipiispanvaaliin liittyviä tekstejä. Minusta tuntuu että Jumalan pelko puuttui koskapa viisautta sisältyi teksteihin aika vähän. Ja miten niin, no siten, että kun olet toista mieltä asiasta niin sinun ilmoitetaan olevan pakana taikka saatanan lähettiläs. Minun oma taivastieni on ajat sitten pantu poikki, mutta minun toivoni ei olekaan oikeassa olemisen teologiassa vaan Kristuksessa, enkä minä siitä asiasta aio vaieta. Pelastukseni on Armon evankeliumissa eikä "erinomaisten" tuomioissa.
Kristillisyys ja kunnioittaminen ei tule ulkoluvusta taikka teoriasta vaan arjesta Kristuksessa. Kiitos kirjoituksesta se herätti tällaisia ajatuksia, lähtien lähimmäisen kunnioittamisesta.
Tärkeintä sivustolle on kuitenkin klikkausten määrä ja vieraiden paljous, kuten keltaisessa lehdistössä. Sisällöllisesti on näköjään ihan se ja sama, mitä ne vierailijat tekevät tai kirjoittavat.
Tapio: "Ihmiset, joiden mielipiteistä ei pidä, saattavatkin olla kaikkein rakentavimpia omaa kasvua silmälläpitäen." Se on ihan totta. Olen kantapään kautta oppinut, että niillä ihmisillä, joista en erityisesti, on samoja ominaisuuksia kuin minussa.
nimimerkille 'ei pöllömpi blogi': Kiitos myötäelämisestä. Kiitos myös käyttämästäsi nimimerkistä, se osoittaa hyvää arvostelukykyä. ;-)
Jannelle: Olen täysin samaa mieltä. Sallittakoon nikkikommentit, mutta vain rekisteröityneille.
Heikille: "Ilo on kokonaan molemminpuolinen".
Nimimerkittömiin kommentteihin en ota kantaa. Kysymys on periaatteellinen.
Heikille:
Tuomo H:lle: Kiitokset, taas kerran.