Joosef kunniaan!
Ensi sunnuntaina vietetään 4. adventtisunnuntaita. Joulu on jo ihan lähellä.
Jumalanpalveluselämässäkin siirretään katse Herran syntymään ja paastonaika saa uuden sävyn. Toki olemme edelleen valmistautumisen ja odotuksen ajassa.
4. adventtisunnuntai on otsikoitu Herran syntymä on lähellä ja se omistetaan lasta odottavalle Marialle. Virsiehdotukset ja päivän rukoukset viittaavat juuri Jeesuksen äitiin, Mariaan.
Mutta mitä sanoo evankeliumi, Raamatunkohta joka on vuodesta toiseen tämä yksi ja sama? Sehän on Joosefin evankeliumi! Lasta odottavalla Marialla oli jo oma päivänsä yhdeksän kuukautta sitten, mutta Joosef on tässäkin pyhässä sivuosassa, kuten niin monesti muutenkin kirkkomme historiassa ja elämässä. Mutta itse evankeliumissa Joosef on oleellisin.
Nyt Joosef kunniaan! Ensi sunnuntai on Joosefin päivä. Evankeliumi on vahva pläjäys. Se on miesten ja hiljaisten puurtajien evankeliumi. Se on vastuunkantajien ja rohkeiden evankeliumi, mutta se on paljon enemmänkin.
Suuni oikein syyhyää päästä saarnaamaan tästä ensi sunnuntaina Korson kirkon messussa. Mitä Joosef sinussa herättää? Kerro, voin käyttää sitä saarnassani.




Hyvää Joosefin päivää!
Hyvää 4. adventtia!
Minusta kristillisessä kasvatuksessa Joosefista pitää puhua enemmän ja tuoda hänen roolinsa perheessä ja myös sen ajan vallitsevassa kulttuurissa esille selkeästi - hän on hyvä nuoren miehen roolimallikin Marian tukijana ja läsnäolijana - hänhän tukee odottavaa Mariaa ja on läsnä synnytyksessä - eli on vahva aikuinen mies paikallaan - monella tapaa.
Tässä vasta vähän Joosef-ajatuksiani - aihe on sangen innostava!