Blogit Uusimmat Susirajalta nähtynä Kirkon virallinen usko?
kirjaudu
Kirkon virallinen usko?
Kiitos vaan järjestäjille 10.10. paneelikeskustelusta ”Onko kirkko luopunut Raamatusta!” Lappeenranta-salissa. Itse en kyllä tuollaisia paneelikeskusteluja jaksaisi järjestää, kun tiedän, että jos yksi haluaisikin jotain sanoa suoraan ja selkeästi, viisi muuta onnistuu sen puurouttamaan. Parempi olisi vaikka kutsua vain kaksi keskustelijaa ja yksi vetäjä, jotka voisivat kohdentaa asiat ja saada niistä jotain kunnolla irtikin.
Mutta täytyy sanoa, että jotain tärkeää siinä kristallisoitui itselleni ainakin. Ensinnäkin Petri Hiltusen viittaus Pieperin ajatukseen vapaasti mukailtuna, että kirkon uskonkäsitys ei ole se, mikä on kirjaimin virallisissa papereissa, vaan se, mitä käytännössä sanotaan kirkon saarnoissa ja uskotaan elämässä. Kaiken kruunasi Mika Lehtolan paljastava toteamus: ”Eihän yksittäisen piispan henkilökohtainen mielipide ole kirkon virallinen kanta”. Niinpä niin. Tässä on koko kirkon huijauksen ydin! Jos kirkko ei oikaise Raamatusta poikkeavan piispan ja papin kantaa, se jo on kaikkien kirkkoon kuuluvien uusi kanta. Se, mikä toteutuu, on todellinen oppi.
Mikä ihmeen ”piispan henkilökohtainen mielipide”??? Ikään kuin papilla voisi olla kaksi uskoa, kirkon usko ”viran puolesta” ja jotain muuta yksityishenkilönä. Voi pyhä yksinkertaisuus, jos pappi tai piispa ei oikeasti usko kirkon ”virallisen” uskon mukaisesti, hänen velvollisuutensa olisi erota kirkosta. Ja jos ei eroa, on erotettava. Ei hänen ole pakko uskoa niin kuin kirkko on kutsuttu uskomaan, mutta hänen ei saa antaa jatkaa kirkon virassa. Ei ole mitään syytä kuokkia kirkossa, jos uskoo toisin. Nyt sudet ovat vallanneet useimmat paimenvirat. Ei tarvitse hyväksyä kuin yksi susipaimen ja kirkko on luopunut uskostaan.
"Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha." (1.Kor.5:13) Koska sitä ei enää tehdä, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin aitoon uskoon sitoutuneiden lähteä luopiokirkosta. Jos siihen jää, on yhtä Raamatusta luopuneiden kanssa, vaikka kuinka sanoo pysyvänsä Raamatun uskossa. Tyhjiä, kuolleita sanoja. ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa. - - - Mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? - - - Sen tähden: 'Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani.' " (2.Kor.6:14-17)
En uskaltaisi leikkiä tulella enää hetkeäkään, etten kadottaisi yhteyttäni elävään Jumalaan. Ja ettei Hän sanoisi: ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” (Ilm. 3:1).
Niin niin. ”Mikä on se ainoa oikea usko”, kyselevät papit, jotka ovat sen kadottaneet.
kartalla
kommentoiduimmat
suositelluimmat
luetuimmat
uusimmat blogistit
Blogisti irrottaa yhden virkkeen (1.Kor.5:13) luvun asiakokonaisuudesta, ja sillä irrallisella virkkeellä haluaa perustella haluaan "poistaa keskuudestamme" joku piispa. Jos ko. virkettä ei irroteta asiakokonaisuudesta, vaan tarkastellaan asiakokonaisuudessa, niin ko. luvussahan Paavali (tai joku Paavalin nimissä) kirjoittaa, että huorintekijä, ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja tai juomari tai anastaja ovat sellaisia, että heidät tulisi poistaa seurakuntayhteydestä.
Kun nyt haluat jonkun piispan pois "keskuudestamme", niin mainitsisitko onko tämä piispa huorintekijä vai ahne vai epäjumalanpalvelija vai pilkkaaja vai juomari vai anastaja?
Samalla kysyisin, että mihin vedät esim. edellä mainitun ahneuden rajan? Esimerkiksi, ylipainoinen ihminenhän on ahne. Hän nimenomaan on ahne, jos hänen ylipainonsa syy ei ole sairaudessa. Hän on ahne ihan viimeisen päälle, sen lisäksi, että hän on myös syömäri ja syöminkejä harrastava, vaikka Paavali toisaalla kirjoittaa, että Pyhällä Hengellä täyttynyt ihminen, Jeesuksen seuraaja, ei voi olla ahne, ei syömäri eikä syöminkien harrastaja, sillä syömäreiden ja syöminkien harrastajien ei ole Taivasten Valtakunta.
Oletko vaatinut omasta seurakunnastasi ylipainoisten ihmisten "poistamista" vetoamalla kyseiseen Raamatun kohtaan? Jos et ole sitä vaatinut, niin miksi sovellat Raamattua niin hirvittävän valikoivasti?
Tiedäthän, että tuo ylipainoinen on Raamatun sanan mukaan siis yhtä syntinen ja kadotukseen menossa kuin esim. huorintekijät ja epäjumalanpalvelijat?
niin kuin oli kirjoitettu,
hänet haudattiin,
hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,
niin kuin oli kirjoitettu,
ja hän ilmestyi Keefakselle
ja sitten niille kahdelletoista.
Vieläkö jotain puuttuu oikeasta uskosta, Jari Kuismin?
Blogisti kirjoittaa, että piispoilla ja papeilla ei saisi olla henkilökohtaisia mielipiteitä. Papit, joilla on henkilökohtaisia mielipiteitä, ovat susia, blogistin mielestä.
Missä asioissa, blogistin mielestä, piispoilla ja papeilla ei saa olla omia henkilökohtaisia mielipiteitä? Voisiko blogisti vaikka luetella aiheet, missä piipoilla ja papeilla ei saisi hänen mielestään olla omia henkilökohtaisia mielipiteitään?
Kysyn myös, että onko blogisti uskossa? Onko blogistin usko hänen henkilökohtainen vai kirkon mukainen usko? Jos blogistilla on henkilökohtainen usko, niin nousevatko hänen kaikki uskonkäsityksensä kirkon uskosta, vai nousevatko hänen henkilökohtaisen uskon käsityksensä sittenkin jostakn muusta kuin kirkon uskon käsityksistä? Onko blogistin usko henkilökohtaista vai perustuuko se kirkon käsityksiin?
Vai, tulisiko olla, blogistin mielestä niin, että ihmisen tulee ensin tulla henkilökohtaisesti uskoon, ja sen jälkeen mukauttaa usko kirkon käsitysten mukaiseksi? Vai, pitäisikö ensin tulla henkilökohtaisesti uskoon, ja sen jälkeen luopua uskon henkilökohtaisista aspekteista,
jotta uskosta tulisi kirkon uskon käsityksen mukaista uskoa, eikä siinä enää olisi omia henkilökohtaisia uskon kokemisen ja uskon elämisen aspekteja, joita toisinaan voidaan kutsua vaikka mielipiteiksi?
Edelleenkin tarvitaan pappeja ja piispoja, joilla on henkilökohtaisia mielipiteitä, sillä kirkko ei uudistu Hengessä, jos heitä ei ole.
Kirkko ei ole valmis hengellisesti, eikä Hengessä. Kirkko ei myöskään koskaan valmiiksi tule, tässä ajassa, mutta se ei saa pysäyttää Hengen uudistusta sillä, että se julistaisi, että omia henkilökohtaisia mielipiteitä ei saa olla papeilla eikä piispoilla.
Analogia: Jos jossain yrityksessä työntekijä toistuvasti toimii toiminta strategian vastaisesti keskeisissä kysymyksissä, tulee varmasti äkkilähtö. Kirkossa ei näin ole.
Mitkä sitten ovat kirkolle keskeisiä kysymyksiä, joista ei voi tinkiä?
Pelkistetysti: Jumala on
Jeesus on
Pyhä Henki + enkelit, vallat ja voimat on.
Ei pakollisia opinkappaleita, jotka uskontunnustuksessa mainitaan, ovat mielestäni:
Ruumiin ylösnouseminen
Neitsestä syntyminen
Perustelut: Ei Jeesus eikä Paavali puhunut RUUMIIN ylösnousemuksesta. Kysyttäessä Jeesus mainitsi kuolemanjälkeisestä elämästä, että "siellä olemme kuin enkelit" Hän itsekin oli erilainen pääsiäisen jälkeen: Ilmestyi ja katosi äkkiä, kulki seinien läpi, ei ollut hyvin tunnistettavissa jne. Sen sijaan Hän Jumalan Poikana pystyi aineellistumaan, että Tuomaskin saattoi uskoa, että hän ELÄÄ!.
Paavalilta löytyy useita paikkoja, joista selkeästi käy ilmi, että ylösnousemuksen jälken meillä ei ole aineellista ruumista. Esim. 2kor.5:10!
Jeesuksen neitseestä syntyminen on ongelmallinen asia, enkä ymmärrä, että se mitenkään olisi pelastuskysymys. Käsitys, että Jeesus olisi syntymänsä kautta pyhä, romuttuu mielestäni jo siihen, että Hän kehittyi Marian munasolusta ja Maria oli perisynnin turmelema siinä kuin muutkin... Tiedämmehän sitäpaitsi, että lukuisat suuruudet vanhalla-ajalla saivat biografiaansa maininnan jälkikäteen, että "syntyi neitseestä". Jeesus sai tämän maininnan Apostoliseen uskontunnustukseen 500-luvulla. Sama koskee myös ruumiin ylösnousemista. Sitä oltiin jo niin materiaan sitoutuneita tuolloin, että ei osattu kuvitella olemassaoloa ilman tätä ruumiin painolastia. Paradoksaalista, että ns. uskovaisimmat ovat eturintamassa tässä ruumisasian puolustamisessa!
Milloin kehitymme ihmisinä sille tasolle, että emme toisarvoisilla seikoilla tuomitsisi ketään ?
Ensinnäkin, on aivan ilmiselvä ero siinä, tunnustaako pappi tai rivikristitty tekemänsä pahan pahaksi ja haluaa siinä (enemmän tai vähemmän onnistuneesti) kilvoitella, vai vääntääkö hän pahan hyväksi ja oikeuttaa jatkamisensa siinä. Toisekseen, jos pappi ei pysty tietyissä asioissa elämään esimerkkinä, ei häntä seurakunnasta erottaa tarvitse, mutta jos hän ei itse ymmärrä erota, ei hän seurakunnan etua aja vaan omaansa. Kolmanneksi, on pelkkää epärehellisyyttä perustella raskauttavissa synneissä jatkamista sillä, että lankeamme monessa muussakin. Neljänneksi, löydät kyllä Raamatusta muitakin kohtia, joissa seurakuntaa kuuluu varjella kaikenlaiselta pahalta, kuten susilta lammasten vaatteissa.