Erottaako Rakkauden kaksoiskäsky meitä?
Viimeaikoina on kovasti keskustelua herättänyt kirkon suhtautuminen homoliittojen siunaamiseen. Asia herättää voimakkaita tunteita molempien kantojen edustajissa ja keskustelu on välillä todella kiivasta. Jotkut sanovat että on harmillista että tälläinen kristillisen uskon kannalta epäoleellinen kysymys on repimässä kirkkoa ja sen jäseniä kauemmaksi toisistaan. Toisaalta on totta että emme puhu tässä kristillisen opin perinteisistä keskeisistä dogmeista - ja kuitenkin toisaalta kun asiaa lähtee miettimään niin onko siinä toinenkin puoli?
Jeesus tiivisti koko lain Rakkauden kaksoiskäskyyn "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Onko niin että toiset painottavat käskyn ensimmäistä osaa "Rakasta Jumalaa yli kaiken" ja sen takia tahtovat pitää kiinni siitä mitä Raamattu sanoo näistä meille vaikeista kysymyksistä jotta eivät vahingossakaan rikkoisi Jumalan tahtoa? Ja onko niin että toiset painottavat jälkimmäistä osaa "ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi" ja tämän vuoksi haluavat hyväksyä toisen juuri sellaisena kuin hän on ja siksi sallia hänelle tasa-arvoisen kohtelun tälläkin kohtaa? Jos nämä ajatukset ovat eri kantoja edustavien ihmisten mielipiteiden taustalla niin olemme keskeisemmässä kysymyksessä kuin miltä äkkiä katsottuna näyttäisikään.Ja voisiko jo pitkään vääntöä aiheuttanut naispappeuskysymys nivoutua saman Rakkauden kaksoiskäskyn teeman ympärille?
Jos rakkaus on ajatustemme takana kannattaisiko meidän muistaa se myös keskustelun keskellä. Välillä nimittäin tuntuu että se on asia joka ensimmäisenä jää jalkoihin näiden asioiden ympärillä käytävässä kiivaassa keskustelussa. Ja jos molempien ajattelun taustalla on sama Rakkauden etsintä niin voisiko tästä kenties löytyä myös se yhdistävä voima jolla nämä eri tavalla ajattelevat ihmiset voisivat löytää keskinäisen yhteyden... ja jopa Rakkauden.





Tämän Jeesuksen antaman uuden liiton ohjeen alle vain valitettavasti halutaan peittää muodikkaasti myös Jeesuksen Sanassaan tuomitsema syntinen käyttäytyminen!
Miten tämä yhtälö ratkaistaan?
Jospa alkaisimme aikuisten oikeasti uskoa että Jumala on Pyhä ja ottaisimme jokaisen Jumalan Sanan, Uudessa Testamentissa, Jumalan meille tarkoittamana uuden liiton ohjeena yhä vuonna 2010 ja jokaisena päivänä myös tulevaisuudessa.
Kohta jokaisen meistä on lopullisesti valittava puolensa; Jeesus vai antikristus?
Tunnen esimerkiksi yhden homoparin jonka tavatessaan vaan tajuaa, että nuo kaksi henkilöä on vaan tarkoitettu yhteen, jos sellaista ilmaisua haluaa käyttää. Tavallaan koen itse myös tietyllä tapaa röyhkeänä että jotkut toiset ihmiset, jotka eivät edes näitä ihmisiä henk. koht. tunne, voivat mennä sanomaan ja kertomaan että miten näitten pitäisi elää ja tuntea, tai että heidän pitäisi muuttua. Ei itselläni olisi pokkaa mennä kieltämään toisten tunteita, jos niitä ei ole itse kerta edes koskaan kokenut.
Jenni Vartiainen on pukenut tämän asian mielestäni hyvin biisissään "Ihmisten edessä":
"Kadut täyttyy äänistä
joku huutaa meidän perään
Olet meistä vahvempi
kanssasi en pelkää kaupungin pimeää
Ihmisjoukon kohdalla
pidät kiinni kovempaa
ja pelkoni katoaa
Sillä tämä ilta kävellään käsi kädessä
ihmisten edessä
Älä sinä muiden katseista välitä
sillä me ollaan yhdessä
Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan
joka harvoille luetaan"
Näin aloitettiin usein luterilaisen kirkon järjestämä pyhäkoulu vielä 1970-luvulla ("käännös on vain tämä uudempi")...
"Miksi te sanotte minulle: 'Herra, Herra', mutta ette tee mitä minä sanon?
Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan.
Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät saaneet sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu.
Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talon maan pinnalle, ilman perustusta. Kun tulvavedet syöksyivät taloa vasten, se sortui heti maan tasalle."
Mihin Jeesuksen puheeseen viittaat? Itselleni muodikkuus ei ainakaan ole mikään peruste millekään.
En ihan ymmärtänyt kysymystäsi yhtälön ratkaisemisesta... haluaisitko tarkentaa?
En jaksa uskoa että monikaan kummallakaan kannalla olevista haluaa Raamattua poistaa elämänohjeenaan (toki heitäkin on jonkin verran) vaan kysymyksessä on se että Raamattua tarkkaan tutkiessa joutuu huomaamaan että siellä on monia kohtia jotka vaikuttavat olevan ristiriidassa keskenään. Ja näitä kohtia on pakko tarkastella kaikkia jos haluamme pitää kiinni Raamatusta ja sen pyhyydestä. Ja löytää se avain jolla nämä ristiriidat saadaan ratkaistua. Että ymmärrämme mitä Jumala TODELLA tahtoo eikä vain meidän tulkintojamme asioista. Minulla ei ainakaan ole pokkaa väittää että tiedän Jumalan tahdon sillä olen vain Jumalan luoma ihminen joka ei voi Luojaansa koskaan täysin käsittää.
Nimenomaan homokeskustelu paljastaa uskovaisten oman etiikan onttouden, kun kovasti toitotetaan, että Jumala antaa anteeksi, jos katuu. Mutta entä, kun jatkaa kumminkin synnissä elämistä, vaikka tunnustaa virheensä? Silloinhan itse tuomitsee itsensä syylliseksi, jos ei toimi johdonmukaisesti ja tee parannusta, jota homoille tuputetaan koko ajan.
Heterojen omatunto venyy ja paukkuu.
Nyt ollaan sitä mieltä, että rakkautta on, kun vikoilee toisten synnit ja tekee ne julkiseksi. Kun perää diakoniatyötä, se ei olekaan rakkautta, saati hyvät teot. Rakkaus on hyvin valikoivaa sorttia, näemmä.
Miten sinä tulkitset Ananiasin ja Safiran kohtalon Raamatussa? Tämä tapahtui uudessa liitossa, siis myös meille opetuksena, tärkeän rakkauden kaksoiskäskyn (tätä en tietysti kiistä) ollessa voimassa;
Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan, mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun. Silloin Pietari sanoi: "Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi? Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle." Nämä sanat kuullessaan Ananias lyyhistyi kuolleena maahan, ja kaikki, jotka olivat tätä kuulemassa, joutuivat kauhun valtaan. Nuoret miehet kietoivat Ananiaan ruumiin vaatteeseen, kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet.
Kolmisen tuntia myöhemmin tuli Ananiaan vaimo sisään, tapahtuneesta mitään tietämättä. Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle, tähänkö hintaan te maatilan myitte?" "Niin, juuri siihen hintaan", vastasi nainen. Silloin Pietari sanoi: "Kuinka te yksissä tuumin ryhdyitte koettelemaan Herran Henkeä? Kuuletko askelia oven takaa? Ne, jotka hautasivat miehesi, kantavat täältä myös sinut." Siinä samassa nainen kaatui kuolleena Pietarin jalkoihin. Nuoret miehet tulivat sisään ja näkivät naisen kuolleen. He veivät hänet pois ja hautasivat hänet miehensä viereen. Kauhu valtasi koko seurakunnan ja kaikki jotka tästä kuulivat.