Kirkko ei voi jatkaa entiseen malliin

Oli silmiä aukaisevaa osallistua pariin seminaariin viime viikolla: Kirkollisen johtamisen forumiin Hämeenlinnassa ja Uudistuva seurakunta seminaariin Lähetyskirkossa Helsingissä.

Johtamisen forumissa käsiteltiin mm. kirkon talousnäkymiä heikkenevän jäsenkehityksen valossa. Jäsenkato hirvittää. Kymmenen vuoden päästä kirkkoon kuuluu kenties enää alle 70 % suomalaisista. Silloin työntekijäkuntaa on pakko vähentää nykyisestä ja keskittyä ydintoimintoihin.  Johtamisen forumissa ei varsinaisesti puhuttu siitä, miten kirkko voisi parantaa jäsenuskollisuutta, jotta pahimmat skenaariot sen jäsenkunnan hupenemisesta eivät toteutuisi. Sen sijaan Lähetyskirkon Uudistuva seurakunta seminaari antoi vastauksia juuri tähän kysymykseen.

Olimme kuulolla Tukholman keskustassa toimivan St. Claran Kyrkan kirkkoherraa Carl-Erik Sahlbergia, joka sai 80-luvun lopulla johdettavakseen lähes kuolleessa tilassa olevan seurakunnan. Jumalanpalveluksissa kävi kourallinen seurakuntalaisia. Tällä hetkellä on toisin, kirkko täyttyy ja viime pyhänä kuningaspari osallistui sen messuun.  Miten tähän on tultu? Sahlbergin reseptit kirkon uudistamiseksi ovat yksinkertaiset ja aiemmin kuullut. 

Sahlbergin mukaan työntekijöiden on lähdettävä ulos kirkkorakennuksesta sinne missä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset elävät.

St. Claran työntekijät menivät aivan aluksi Tukholman keskustan prostituoitujen ja narkomaanien luo tarjoamaan heille ruokaa ja huolenpitoa.  Keskustaan pystytettiin kahviloita, joihin ihmiset saivat tulla huonossakin kunnossa.  Myös kirkon ovet ovat olleet alusta pitäen auki asunnottomille jopa yöpymistä varten. Kirkon työntekijät ovat aina ihmisten tavoitettavissa kirkkorakennuksessa ja kahviloissa.  Kun St. Claran seurakunta tavoittaa kaikkein heikoimmilla olevat ihmiset se samalla tavoittaa kaikkein vahvimmilla olevat ihmiset. Rikkaat tulevat köyhien vanavedessä kirkkoon, mutta ei koskaan toisin päin, näin Sahlberg vakuutti.

St. Claran kirkko toimii rukouksen ja ylistyksen hengessä.  Rukoushetkiä pidetään aamuin, illoin ja päivittäin.  Jumalanpalvelukset ovat enimmäkseen vapaamuotoisia ja niissä Jumalan ylistäminen ja maallikoiden osuus on keskeistä. Karismaattiset lahjat ovat käytössä, on rukousta sairaiden ja kärsivien puolesta. Jumalanpalveluksiin on huomattavan voimakas imu arkena ja pyhänä. Kirkko täyttyy.

Seurakunta on uskottava toimija ympäristössään, kun sen jäsenet avaavat kotinsa hädänalaisille, antavat suojaa, ruokaa ja puhtautta. Sahlberg on itse majoittanut muutaman asunnottoman ikään kuin malliksi, mutta majoittajia on toki useita kirkkoherran lisäksi.

Seurakuntalaiset toimivat erilaisissa tehtävissä seurakunnan keskellä. Maallikoita koulutetaan Alfa-kursseilla. Heistä tulee Raamattuunsa sitoutuneita kristittyjä, jotka osallistuvat seurakuntansa jumalanpalveluselämään ahkerasti ja toteuttavat kristillisyyttään rakkauden teoin lähellä ja kaukana.

Uudistuneen seurakunnan talous on kunnossa, koska monet yksityiset ihmiset ja firmat tekevät avokätisiä lahjoituksia.

 Sahlberg rukoili seminaarissa osallistujien oikean jalan puolesta. Humoristinen teko viittasi liikkeellelähdön välttämättömyyteen. Vain Jumalan Henki herättää uskon ja saa meidät liikkeelle. Kuolleessa tilassa oleva seurakunta alkaa elpyä, kun sen keskeltä löytyy joukko työntekijöitä ja seurakuntalaisia, joilla on yhteinen näky seurakunnan suunnasta kohti parempaa. Jäin miettimään, tähänkö uudistuminen kaatuu meidän pirstaleisten työnäkyjen kirkossa?

http://www.klarakyrka.se/