Ti 9. Helmikuuta 2010
Etusivu Blogit Uusimmat Leimakirves kulttuurimaisemassa Myytti: kristillinen kaunokirjallisuus  

Myytti: kristillinen kaunokirjallisuus

Tutustuin kristillisten kustantajien kaunokirjalliseen proosatarjontaan selailemalla netistä kustantajien itse laatimia kirjaesittelyjä.

 

Aikamedia:

Tarjolla on dekkareita, hevoshulluikäisten nuorisoromaaneja, sairaalaromantiikasta ja Karjalan tytön lähetyskenttäseikkailuja. Kustantaja on koonnut nämä kertomakirjallisuus-nimekkeen alle, normaalikustantamoissa puhuttaisiin viihdekirjallisuudesta tai ns. lukuromaaneista. Lukuromaanit ovat parhaimmillaan kirjoittamalla hidastettuja Salattuja elämiä.

 

Kirjapaja:

Yleinen kirjallisuus -nimekkeen alta löytyi kaunokirjallisuudeksi luokiteltavaa käännöskirjallisuutta: Miguel de Unamuno: Pyhän miehen uhri ja klassikko C.S. Lewis: Paholaisen kirjeopisto.

 

Päivä:

Saatavilla runsaasti jännitysromaaneja. Kristilliseen kaunokirjallisuuteen ne ehkä sitoo sijoittuminen Raamatun maihin ja/tai ns. lopun aikoihin.

 

Perussanoma:

Bodie Thoenen lukuromaaneja/toimintaviihdettä Raamatun maissa tai muuten vain juutalaisten parissa.

 

Arkki, Fontana Media, Herättäjäyhdistys, Karas-Sana, Kirjatoimi, Kuva ja Sana, ja Uusi Tie eivät näytä kustantavan tällä hetkellä kaunokirjallisuutta.

 

Entä tämän syksyn sato normaalikustantamoissa? Löytyykö kristillistä kaunokirjallisuutta, jotain sellaista kuin Mika Waltarin Valtakunnan salaisuus tai Felix onnellinen tai parin vuoden takaa Erik Wahlströmin Jumala?

 

Gummerus:

Sakari Issakainen: Mitä pilvet puhuvat. Romaani syyllisyydestä ja sovituksesta.

Catherine Cookson: Lukittu lähde. Kirkkoherran rouva rakastuu maatyöläiseen.

 

Tammi:

Geraldine Brooks: Kirjan Kansa. Tarina Juutalaisten pyhästä kirjasta. Juutalainen uskonnollinen teos herättää myrskyäviä intohimoja kaupungissa, jossa katoliset, ortodoksit ja muslimit ovat taistelleet useita vuosia tuhansin uhrein. Lukuromaani

 

Like:

Hal Duncan: Pergamentti. Kaikkeuden kirja. Luomiskertomus sukeltaa myytteihin. Vaihtoehtoinen luomiskertomus. Scifiromaani.

 

Kirjan todellista sisältöä ei tule kuitenkaan tuntemaan kuin lukemalla. Mutta onhan kristityllä varaa olla rohkea ja katsoa silmiin tuntematontakin ihmistä - tai kirjaa. Todennäköisesti monessa muussakin normaalikustantamon romaanissa kristinusko näkyy riveillä tai rivien väleissä, sillä hyvässä kirjallisuudessa ihmiset ovat kokonaisia. Heillä on sekä kehnoja että kelpoja ominaisuuksia, ajatuksia, tekoja ja maailmankuvia.

 

Perinteisessä kristillisessä normistossa "maailmalliset romaanit" on katsottu todellisuudesta ja ainakin Jumalasta vieroittaviksi. Mitä siinä tapauksessa kertoo kristillisen kaunokirjallisuuden äityminen eskapististen jännäreiden, lopun aikojen sotien ja todellisuutta vieroksuvan romantiikan markkinoijaksi? Onko nykykristillisyytemme kaipuuta väkeviin tunteisiin ja elämyksiin? Latistaako vuolas opetus-, hartailu- ja raamatunselityskirjojen tehtailu kristittyjen oman ajattelun, kokemiskyvyn ja tunnemaailman? Ihmisen pitäisi kuitenkin olla kuva siitä Jumalasta, joka on luonut kaiken, millä TV:n luonto-ohjelmat katsojaa ällistyttävät. Ja paljon enemmän. Paljon.

Keskustele (9)
Olli Seppälä | 
24.8.2009 21:47:17
0
0
Mainiota, Raija, teet blogillasi palveluksen monille kirjallisuuden ystäville. "Kristillinen kaunokirjallisuus" on oma lajityyppinsä, joka sijoittuu raamatulliseen tai seurakunnalliseen maisemaan tai kuvaa päähenkilön kristilliistä heräämistä tai kamppailua. Lisäksi tulee "maallinen kaunokirjallisusus", joka pitää yhtä lailla sisällään kristillisiä teemoja, kuten syyllisys, armon kokemus tai lähimmäisenrakkaus.
"Kristillisyys" ei tee kirjasta hyvää tai huonoa. Toisaalta kristillinen tulkinta on monissa (hyvissä!) kirjoissa yksi mahdollisuus, mutta ei yksisilmäinen totuus.
Ilmoita häirikköviesti
Paljon lukeva | 
25.8.2009 10:22:58
1
3
Kovin kapealta laidalta Raija tarkkaili kristillisten kustantajien kirjoja.
AikaMedian kustantamien kirjojen rinnastaminen Salattuihin elämiin, ei ole asiallista.
Kannattaakin tutustua eri kustantajien koko tuotantoon ja voi hämmästyä siitä rikkaudesta, jota sieltä löytyy.
Salatut elämät voi sitten katsoa ihan erikseen TV:stä jos vielä jää aikaa todellisen elämän leivän syönnin jälkeen...
Ilmoita häirikköviesti
Kysymys | 
25.8.2009 10:27:51
1
2
Mikä tekee AikaMediasta epänormaalin kustantamon, koska Raija sanoo, että "normaalikustantamoissa puhuttaisiin viihdekirjallisuudesta.." käsitellessään Aikamedian tuotantoa?
Millainen on normaalikustantamo? Millaista materiaalia sieltä tulee ulos?
Ilmoita häirikköviesti
Martti Pentti | 
25.8.2009 11:31:15
0
0
Osallistuin joskus keskusteluun kristillisestä sarjakuvasta. Paneeli ei tuntunut pääsevän samoille linjoille edes otsikosta. Eräs piirtäjä katsoi tekevänsä kristillistä sarjakuvaa, jos sen henkilöinä oli pappeja, piruja ja enkeleitä. Minä edustin toista kantaa. Kristillinen kulttuuri ei ole minusta ulkoisesti uskonnollisista hahmoista kiinni, vaan sen tulisi olla ihmisläheistä lähimmäisenrakkauden, armon vastaanottamisen ja osoittamisen sekä kiitollisuuden esillä pitämistä - joitakin teemoja mainitakseni. Charles M. Schulzin Tenavia pidetään yleisesti malliesimerkkinä tällaisesta kristillisestä sarjakuvasta.
Ilmoita häirikköviesti
Raija Kurki | 
25.8.2009 12:20:22
0
0
"Lukuromaanit ovat parhaimmillaan kirjoittamalla hidastettuja Salattuja elämiä."-lause tarkoittaa tarkkaan lukien lukuromaaneja, eikä Aikamedian tuotantoa yleensä.

Lukuromaaneja julkaistaan suuret määrät niin kristillisissä kuin normaalikustantamoissa, mutta mielestäni parempilaatuisesta ns. kioskikirjallisuudesta niitä erottaa lähinnä sivumäärä, markkinointitapa ja hinta. Ja onhan niissä usein huolitellumpi ja jäsennellympi kieliasu ja rakenteellinen jäsentely, sivumäärä antaa mahdollisuuden myös monihaaraisemmille juonille.

Lukuromaanitkin kuuluvat kaunokirjallisuusluokkaan, mutta jos lukee peräkkäin vaikka Sofi Oksasen Puhdistuksen ja jonkun Thoenen romaanin, saa käsityksen lajien eroista. Näin minun mielestäni.

Normaalikustantamo-nimitystä käytin erottaakseni kristilliseltä arvopohjalta julkaisevat kustantamot muista kustantamoista. Ero on arvopohjassa, ei toki kustantamisessa liiketoimintana.

Kristillisen kirjallisuuden määritelmä onkin sitten ihan oma lukunsa. Ollin ja Martin kommenteissa oli hyviä näkökulmia tähän ongelmaan. Läpäiseekö yksilön kristillisyys hänen koko elämänsä vai supistaako se hänen elämänpiirinsä ulkopuolelta määrättyjen raamien sisään? Valinta näiden kahden (ja monen muun) kristillisyysmääritelmän välillä näkyy kaikilla elämänalueilla, ei vähiten yksilön suhteessa taiteeseen, kulttuuriin ja sitä myötä kirjallisuuteenkin.
Ilmoita häirikköviesti
Kysymys | 
25.8.2009 12:43:52
1
1
Kiitos Raija vastauksesta.
Tarkoitit siis "normaalikustamoilla" profaania kirjallisuutta kustantavia kustantamoja.
Ilmoita häirikköviesti
Raija Kurki | 
25.8.2009 14:01:31
1
0
Hyvä ilmaisu, kelpaa käyttöön. Tosin, kuten blogista ja keskustelusta on käynyt ilmi, profaanin ja hengellisen kirjallisuuden rajaa ei ole helppo vetää. Profaaniin kirjallisuuteen keskittyneillä kustantamoilla on kustannusohjelmassaan monesti kirjoja, joita myös kristillisten kustantajien olisi kannattanut harkita ohjelmaansa.
Ilmoita häirikköviesti
Simo Papunen | 
25.8.2009 15:29:04
1
1
Eikö "profaani"-sanan sijasta voisi käyttää termiä "maallinen"?

Raija Kurki kuvaa "kristillisen kaunokirjallisuuden" tasoa varsin totuudenmukaisesti ja muutamista kommenteista huomaa, että lukeva yleisö, jolle tämä vallitseva keskinkertainen taso riittää, ei edes tiedä, mitä oikea kirjallisuus on. Heille riittävät paha-saa-aina-palkkansa-sadut ja oman kirkkokunnan sisäänpäin lämpiävä takkatuli ja hyvä-veli-hymistely.

Kristillistä kaunokirjallisuutta on varsin niukasti edes olemassa. Jos jossakin olisikin jokin poikkeus ja julkaisemisen ansainnut teos, ei sellaiseen törmää kuin ehkä kerran kymmenessä vuodessa ja silloinkin enimmäkseen vahingossa. Sekin opus on hyvin todennäköisesti käännöskirja.
Ilmoita häirikköviesti
Matilda | 
11.10.2009 14:32:21
0
0
"Kirjan todellista sisältöä ei tule kuitenkaan tuntemaan kuin lukemalla. Mutta onhan kristityllä varaa olla rohkea ja katsoa silmiin tuntematontakin ihmistä - tai kirjaa."

Kannattaisikohan tämä kaunis periaate muistuttaa mieleen ennen kuin alkaa huiskia lukuromaaneja, dekkareita, viihderomaaneja samaan kasaan ja väittää, että ne kaikki ovat roskaa. Löytyisiköhän kuitenkin tuostakin kirjojen roskakasasta joitakin sellaisia teoksia, jotka voisivat jopa yltää Kurjen omien, näytelmät.fi sivuston perusteella varsin Kauniit ja rohkeat tyyppisen tuotannon tasolle?
Ilmoita häirikköviesti
Keskustele tästä aiheesta
Nimi:
Viesti: