Blogit Uusimmat Kestäviä vastauksia etsimässä Päivämies, huomio!
kirjaudu
Päivämies, huomio!
Päivämiehellä ei ole ollut tapana olla erityisen päivänpolttava. Se ei käy julkista keskustelua, ei osallistu vuorovaikutukseen. Ja kuitenkin se tekee sitä, rivien välissä. Tulkitsin Päivämiehen 40/2009 reagoivan edellisellä viikolla Kalevassa julkaistuun kirjoitukseeni.
http://srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_kestavan_elaman_
Päivämiehen rohkaisevien sanojen innoittamana laadin uuden kirjoituksen. Kaleva ei kuitenkaan sitä julkaise, koska ensimmäinen kirjoitukseni poiki vain tekstiviestikommentteja, ja Kotimaa lyhenteli jo huomattavasti lyhyempääkin kirjoitustani, joten tätä uudempaa ei maksane vaivaa sille tarjoilla. Näistä syistä päätin siirtyä sähköiseen mediaan.
Luotan, ettei kirjoitukseni jää huomaamatta SRK:ssa.
Â
Kestäviä vastauksia kaivaten
Â
Ilokseni Päivämies 40/2009 reagoi 24.9.2009 Kalevassa julkaistuun kirjoitukseeni selvästi, joskin epäsuorasti. Pääkirjoitus korostaa ilahduttavasti Jumalan sanaa korkeimpana auktoriteettina. Aikaisemmasta muotoilustaan "Elävään uskoon sisältyy kuitenkin keskeisesti kuulaisuus Jumalan sanalle, sillä hoidettavan omantunnon äänelle ja Jumalan seurakunnalle" (Pms 31/2009) Päivämies ei kuitenkaan ilmoita luopuvansa. Tämä on erityisen hämmentävää Päivämiehen uudemman, Raamatun sanaa ainoana kestävänä auktoriteettina korostavan pääkirjoituksen valossa, sillä Raamattu ei tunne kuuliaisuutta Jumalan seurakunnalle, ei lakina eikä uskon hedelmänä. Ainakaan kyseisiä Raamatun kohtia eivät edellisen kirjoitukseni johdosta minuun yhteyttä ottaneet lukuisat, huolestuneet ja motivoituneet veljensä vartijat ole suostuneet pyynnöistäni huolimatta näyttämään.
Â
Pyydän Päivämiestä selittämään, mitä se oikein tarkoittaa pistäessään Jumalan sanan, omantunnon ja Jumalan seurakunnan (eli eksklusiivisen uskonyhteisömme) auktoriteetteina samaan riviin. Kaikessa elävässä kristillisyydessä on tämän aihepiirin osalta aina ollut lähtökohtana Jumalan sanaan sidottu omatunto, eikö? Ja jos Päivämies - irroittaessaan omantunnon kuuliaisuuden subjektin asemasta liittäen sen joukkoon kuuliaisuuden objekteja - tarkoittaa, että kristityn ei tule aina ja joka tilanteessa noudattaa omantuntonsa ääntä, niin haluaisin tietää, missä olosuhteissa toimiminen vastoin omaatuntoa on oikein. Ja mitä jää puuttumaan jos omantunnon sitoo vain Jumalan sanaan?
Â
Toisinaan omatunto-käsiteen merkitystä pyritään uskonliikkeessämme hämärtämään etymologisella kikkailulla (kr. syneidesis, yhteistieto) ja sivuuttaen se, että Raamatussa käytetään käsitettä sydän aivan ilmeisenä synonyyminä omalletunnolle. Onko myös "sydän" merkitysyhteydeltään sittenkin kollektiivinen eikä yksilöllinen? Olivatko Laestadius, lukijaiset, herrnhutilaiset ja pietistit aivan hakoteillä peräänkuuluttaessaan sydämen uskoa ja kuvitellessaan kyseen olevan jostain subjektiivisesta?
Â
Omantunnon liittäminen kuuliaisuuden kohteiden riviin on minusta ymmärrettävää vain yhdestä syystä. Kristus opetti, ettei meillä tule olla kahta herraa, minkä takia Jumalan sanan rinnalle korotettu yhteisön auktoriteetti helposti herättää hankalia kysymyksiä. Nämä kolme herraa sen sijaan ovat niin hämmentävä kollegio, että sen edessä on varmasti monen helpompi vaieta kuin kysyä. Näin kuuliaisuutta seurakunnalle saadaan opetettua paremmassa rauhassa kuin sanomalla suoraan mistä on kysymys. Ja kun valhetta toistetaan riittävän monta kertaa, siitä tulee totuutta.
Â
Päivämies 40/2009 rohkaisee antamaan kestäviä, Raamattuun perustuvia vastauksia kysyville. Tästä tulin rohkaistuksi myös minä kysyjänä. Siis, Päivämies, millä perusteella uskoon sisältyy kuuliaisuus Jumalan sanalle, sillä hoidettavan omantunnon äänelle ja Jumalan seurakunnalle, näille kolmelle ja vieläpä keskeisesti?
Â
Juho Kalliokoski
kommentoiduimmat
suositelluimmat
luetuimmat
arkisto
uusimmat blogistit
Miten tuo on perusteltavissa? Menihän Raamatun aikaankin kokonaisia seurakuntia hukkaan, esim. just Galatian seurakunta (t). Kuinka jos yksi ihminen voi olla erehtyväinen ja kymmenen yksittäistä erehtyväistä ihmistä lyö erehtyväiset päänsä yhteen, siitä seuraakin yksi erehtymätön pääröykkiö?
"Itse kukin ihminen on yksilönä erehtyväinen. Mutta Pyhä Hengen kautta seurakunta on täydellinen."
Kuinka perustelet tuon? 1=erehtyväinen. 1+1+1+1+1+1+1+1+1+1 erehtyväistä=erehtymätön porukka. Ei mee jakeluun. Menihän Galatiankin seurakunnat hukkaan, Paavalin "piti" joutua korjaamaan tilannetta. Ja ainaski Luther sanoo Paavalilla aioastaan olleen evankeliumin totuuden silloin.
On varmaan myös tilanteita joissa oikeasti päädytään hyvään ja oikeaan lopputulokseen rakkauden johdattamana. Mutta kun näitä viimeaikaisia vaatimuksia lukee ja kuulee, niin rakkautta niistä en tahdo löytää. Sellaista oikeaa rakkautta.
Päivätäti:
"Kuinka perustelet tuon? 1=erehtyväinen. 1+1+1+1+1+1+1+1+1+1 erehtyväistä=erehtymätön porukka. Ei mee jakeluun. Menihän Galatiankin seurakunnat hukkaan, Paavalin "piti" joutua korjaamaan tilannetta. Ja ainaski Luther sanoo Paavalilla aioastaan olleen evankeliumin totuuden silloin."
Minä jatkasin Päivätätin puhheeseen vielä senverran, että niin piti Lutterin myös omana aikanaan kerätä rohkeutensa ja Jumalalta voimaa rukkoillen nostaa julkisesti esille missä seurakunta (johtajineen) oli harhaan menny. Erehtymätöntä seurakuntaa ei ole kristillisyyden historiassa vielä tähän mennessä ollu.
"Pääkirjoituksen 31/2009 kirjoittaja taisi olla alustajana Haapajärvellä seurakuntapäivillä heti Kaleva-kirjoitustani seuranneena viikonloppuna."
Päivämiehen pääkirjoituksiin ei yleensä laiteta nimiä. Oletko Juho K. soitellut Päivämieheen vai mistä olet saanut tiedon pääkirjoittajien henkilöllisyyksistä?
Minusta taas - melkeinpä päinvastoin - heikko veli Raamatun kontekstissa tarkoittaa sellaista, joka poikkeavan ymmärryksen takia pahentuu. Esim .1. Kor 8:
11 Näin sinun tietosi vie tuhoon tuon heikon, oman veljesi, jonka vuoksi Kristus on kuollut.
12 Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan.
13 Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.
"Tullaankin kysymykseen, mitkä ovat uskon ja mitkä ehdonvallan asioita? Meillähän tavat koetaan nimenomaan uskon asioiksi, tämän oon havainnut monta monituista kertaa kanssapuheissa", aamumamma tilittää. "Tavat" voi tarkoittaa melkeinpä mitä vain enemmän ja vähemmän synnillistä, mutta rakkaus opettaa elämään moitteettomasti (2. Piet. 2:12). Keskinäinen rakkaus on Kristuksen käsky (Joh. 15:17). Heikon veljen pahentaminen ehdonvallan asiassa on tämän käskyn rikkomista (Room.14:15).
"Tämä tarkoitaa suomeksi sitä että seurakunta vartaa ihmisen itse itseensä?", tulkitsi "kaikkihan sen tietää" edellisen puheenvuoroni lausetta. Hän ei varmaan lukenut lauseeseen liittyvää Raamattuviitettä, jossa sanotaan: "Isäni on viinitarhuri." Suomeksi tarkoitin kuitenkin sitä, että jos oksa ei ole samassa puussa kuin muut oksat, se on eri puussa.
"Millä tavalla kategorinen kuuliaisuus seurakunnalle ja heikon veljen tukeminen ovat yhteydessä, tai, mieluummin, millä tavalla Roomalaiskirjeen 14. ja 15. luvun alku sekä 1.Korinttolaiskirjeen 8. luku puoltavat sitä, että uskoon sisältyy keskeisesti kuuliaisuus seurakunnalle.", kysyy Kalliokoski.
Mielestäni Room. 15:2 vastaa hyvin: "Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä."
Kategorisuudesta puhuu 1. Kor 8:13: "Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni"
Susanna taas kirjoitti: "Niinpä meikkaamista ja muuta vastaavaa hömppää on edelleen vähän pakko pitää syntinä, tai ainakaan ei voida julkisesti myöntää, että eivät ne ihmistä erota Jumalasta, eivätkä siis ole mitään syntiä."
"Lapset, pysykää erossa vääristä Jumalista", päättyy 1. Johanneksen kirje. Itse näen ulkonäön palvonnan keskeisenä nykyajan epäjumalana. Ulkonäön "korjaamiseen" liittyy epäuskoa ja kapinaa sitä kohtaan, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Vaikka meidän täytyykin osin päättää miltä näytämme, on hyvä punnita, mikä on Jumalalle kunniaksi.
"Minä syön, minä juon, minä käytän munkinviittaa, minä teen mitä ikänä paavi tahtoo, kunhan hän vain sallii tämän kaiken jäädä vapaaehtoisuuden varaan; mutta tiukkaan vastarintaan on asetuttava, kun hän tahtoo tätä vaatia autuuden saavuttamiseksi välttämättömänä, siihen sitoa omattunnot ja sen nojaan järjestää (Jumalan mieleinen) palvonta."
On ihan sama meikkaako tai jättääkö meikkammatta, mutta jos jommallakummalla tavalla yrittää miellyttää Jumalaa, se on epäjumalanpalveusta.
Tosi on: lakia puolustava löytää Raamatusta tukea sanoilleen. Mutta. Laki ei autuuta. Piste.
Hiusten pesu, leikkaus, föönaus, kihartaminen, permanenttaaminen, geelaaminen, värjääminen, muuttavat KAIKKI hiusten naturellia olotilaa ja niitten kaikkien tarkoitus on tehdä immeistä edustavamman/kauniimman näköiseksi. Pese kasvosi, hoida ihoasi, nypi kulmiasi ja partahaiveniasi, käytä peitepuikkoo, aja partasi, meikkaa vähän tai paljon, ne KAIKKI ovat enempi ja vähempi edustautumis/kaunistautumistoimenpiteitä, EIKÄ OLE MITÄÄN EROO SILLÄ, MILLÄ TAVALLA KAUNISTAUTUU, EI OLE VARPPINA MITÄÄN MERKITYSTÄ SILLÄ, MILLÄ TAVALLA KAUNISTAUTUU, ei ole olemassa kaunistautumismuotoja, joista toiset ovat syntiä ja toiset ei!!!
Sorry aiheesta poikkeeminen ja viel' huutamalla:)