Tutkija: Suomeen on luotu tietoisesti huonojen työehtojen palvelusektoria Simo Alastalo
25.02.2011 13:00
Suomeen on luotu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana huonojen työehtojen ja matalien palkkojen palvelusektoria, sanoo maaliskuussa Helsingin yliopistossa väittelevä Johannes Kananen. Hänen mukaansa taustalla ovat tietoiset poliittiset valinnat. - Olen löytänyt siitä dokumentaatiota. Valtioneuvoston kansliassa on teetetty selvityksiä, joissa todetaan, että palkkajakauma on Suomessa liian kapea, Kananen sanoo. Taustalla on hänen mukaansa taloustieteellinen ajattelu, jossa talouden ajatellaan kasvavan, jos on kannustimia ottaa töitä vastaan. Kannustimet puolestaan rakentuvat niin, että työmarkkinoilla on palkkaeroja. - Jos tätä ajattelua seuraa, se johtaa siihen, että sosiaaliturvan tason tulee olla mahdollisimman pieni, että työmarkkinoille syntyisi kannustimia. Kanasen mukaan kyseessä on ideologinen murros, jossa mahdollisuuksien tasa-arvoa korostavasta hyvinvointivaltioajattelusta on siirrytty kohti kilpailuvaltioideologiaa. Hän ei puhu uusliberalismista, koska yksilönvapaus ei ole kilpailuyhteiskunnassa keskeinen arvo. - Ihmisiin ei luoteta, että he vapaasta valinnastaan työskentelisivät yhteiskunnan hyväksi vaan työmarkkinoille on kehitetty sanktio- ja kontrollimenetelmiä. Tämä koskee erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevia. Laki antaa mahdollisuuden esimerkiksi leikata toimeentulotuen varassa olevalta ihmiseltä 40 prosenttia tuista pois. Aika raju leikkaus, jos ajatellaan heikossa asemassa olevaa ihmistä. Lisääntynyt kontrollointi ja uudet hierarkiat ovat Kanasen mukaan tulleet aiemmin tasaveroisuuteen pyrkineen yhteiskunnan tilalle. - Niillä, joilla on mennyt hyvin, on 1990-luvulta lähtien alkanut mennä vielä paremmin ja niillä, joilla on mennyt huonosti, menee jatkossa vielä huonommin. Tämä kaventaa enemmistön toimintamahdollisuuksia ja luovuutta. Kilpailuvaltioideologian taustalla on kansainvälinen aatevirtaus, jonka juuret ovat Chicagon taloustieteellisessä koulukunnassa 1960-luvulla. 1980-luvulla sitä toteuttivat käytännössä Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Britannian pääministeri Margaret Thatcher. Sama ideologia näkyy Kanasen mukaan OECD:n, Euroopan keskuspankin ja myös Euroopan unionin toiminnassa. - Ideologia ei ole lähtenyt poliittisista puolueista vaan puolueet seuraavat kansainvälisiä aatevirtauksia, jotka on lähteneet elinkeinoelämän tarpeista. Eräs seuraus taloudellista kilpailukykyä korostavasta politiikasta on Kanasen mukaan ollut ihmisiä keskenään kilpailuttavien poliitikkojen ja kansalaisten välisen kuilun syveneminen. - Kansalaiset kannattavat tutkimusten mukaan edelleen niitä arvoja joille II maailmansodan jälkeinen hyvinvointipolitiikka perustui. Tutkimusten mukaan 60-70 -prosenttia kansalaisista olisi esimerkiksi valmis korottamaan veroja, jos se tarkoittaisi sitä, että vastineeksi saadaan laadukkaita julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja. - Olisin valmis tulkitsemaan Perussuomalaisten kannatusta turtumisena vallitsevaan poliittiseen suuntaukseen. Mielestäni kansalaiset kannattavat selkeästi erilaisia arvoja kuin ne mitkä ovat poliittisen päätöksenteon taustalla. MSc, VTM Johannes Kanasen sosiaalipolitiikan väitöskirja "Modern Societal Impulses and their Nordic Manifestations - On Emancipation and Constraint in Societal Development" tarkastetaan Helsingin yliopistossa 1.3. klo 12. Selaa artikkeleitaSelaa arkistoaJaa uutinenViikon luetuimmat
Kuukauden luetuimmat
Tuoreimmat uutiset
|
Kirjaudu |



http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/42599/kannusta.pdf?sequence=1
Haastattelin Liisaa parisen vuotta sitten, silloin hän sanoi:
"Kannustamisesta on tullut monessa suhteessa paradoksaalinen esimerkki orwellilaisen uuskielen yleistymisestä: puhutaan kannustamisesta, vaikka tosiasiassa kyse on enemmän lannistamisesta, pakottamisesta tai välinpitämättömyydestä."
Koko juttu tässä:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/10365/
Käsittääkseni kannustava palkkaus ja muiden etujen tarjonta on yhdistettävissä kattavaan, mutta ei nyt ihan ylemmän keskiluokan elintason kaikille takaavaan sosiaaliturvaan.
Vähän kehnosti toimiva ismi se on se kansankotismikin.
Ymmärtävätkö ammattiliitot tämän yltiökapitalismin ahneuden peikon, vai ovatko he osa sitä ja tukevat sitä.
Luotu luokkayhteiskunta lisää eriarvoisuutta ja sen lieveilmiöitä. Koskahan papit saarnaavat veropoliittisia saarnoja ja asettuvat kuten Aamos tämän maailman köyhien puolelle.
Luulen, että perussuomalaiset yrittävät tarjota tähän kapitalismiin jonkinlaista vaihtoehtoa. Lainsäädännöllä ja muissa yhteiskunnan sääntömekanismeilla voidaan tehdä paljon hyvää. Tosin meillä on maailmassa valtioita joissa ihmisten elämästä tehdään helvettiä.
Suomessakin laajat yritystuet ja harmaatalouden verosaamiset ovat miljardiluokkaa. Kapitalismin ja luokkayhteiskunnan varjoja?
Ainakin tämän uutisen perusteella vaikuttaa siltä että tutkija on oikeilla jäljillä.
Viimeksi tällä viikolla Ylen uutiset oli kysynyt kansalaisilta, miten he kohentaisivat valtion taloutta jos voisivat siitä päättää. Suurin osa muistaakseni kannatti progressiivista verotusta (esim. niin että koskisi entistä enemmän myös pääomatuloja) ja niin sanotulle tasaverolle ei löytynyt kannatusta. Ihmiset eivät kannattaneet huono-osaisten tukien, työttömyysturvan jne. leikkaamisia. Ylen uutisten tutkimuksen tekijöiden päätelmä oli se, että kansalaiset kannattavat vahvasti niitä arvoja, joille pohjoismainen hyvinvointivaltio rakennettiin 70-luvulla. Muun muassa siis tulonsiirtoja ja samojen mahdollisuuksien luomista kaikille. Viime vuosikymmenien aikana, etenkin 90-luvulta lähtien hyvinvointivaltiota on kuitenkin romutettu.
Perussuomalaisten rynnistys näyttää olevan osoitus sitä että ihmiset ovat kyllästyneet siihen että perinteisten puolueiden piiristä ei löydy vastauksia työelämän huononemiseen, hyvinvointikuilun syntymiseen, epämääräisten työsuhteiden ylestymiseen jne.
Onnea ja menestystä Kanaselle. Toivottavasti jatkat tämän tutkimusaiheen piirissä ja saat julkisuutta tutkimuksillesi! Syytä olisi!
Sekä seuraavan väitteen liittyen palkkaerojen kasvatukseen:- "Jos tätä ajattelua seuraa, se johtaa siihen, että sosiaaliturvan tason tulee olla mahdollisimman pieni, että työmarkkinoille syntyisi kannustimia."
Tuttavapiirissäni on toimeentulotuen piirissä olevia henkilöitä, jotka kamppailevat joka päivä rahojensa edes jokapäiväisiin tarpeisiin riittämisen kanssa. Tukia on karsittu tai pienennetty jatkuvasti viime vuosikymmenen aikana.
Työhön kykenemätön on vaarassa pudota rakoon, josta ei enää pääse nousemaan pinnalle.