”Herätysliikkeissä tulkittu vinoon kirkolliskokouksen rukouspäätöstä” Johannes Ijäs
11.03.2011 19:00
Piispainkokouksen pääsihteeri Jari Jolkkonen hämmästelee eräiden herätysliikkeiden tulkintaa kirkossa hyväksyttyyn rukoukseen parisuhteensa rekisteröineiden puolesta. Samalla hän kuitenkin myös muistuttaa siitä, että luova jännite kirkon johdon ja herätysliikkeiden välillä kuuluu asiaan. Se on normaalitila, jossa on pärjätty hyvin parisataa vuotta. - Hieman vierastan kuitenkin sellaista ideologista epäluulon hermeneutiikkaa, jota yksittäiset herätysliikkeiden edustajat pyrkivät kylvämään. Esimerkiksi kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen yhteistä päätöstä pastoraalisen ohjeen antamisesta on tietoisesti vääristelty. Ei muutettu avioliittokäsitystä eikä kirkon oppia, ei tehty parisuhteen siunaamiskaavaa eikä uusia virkavelvollisuuksia, hän sanoo. - Mistä se kertoo, että itselle edullinen päätös on haluttu vastoin totuutta vääntää itseä vastaan? Jolkkonen kysyy. Joistakin herätysliikkeistä on kuultu äänenpainoja, joiden mukaan kirkko olisi muuttanut radikaalisti toimintatapojaan tai oppiaan, kun rukous parisuhteen rekisteröineiden puolesta hyväksyttiin. Tosiasiassa kirkko pitää yhä kiinni naisen ja miehen välisestä avioliitosta. - Toisaalta on vaikeaa ymmärtää myöskään sellaista nitistämishenkeä, jolla julkisuudessa on haluttu kyykyttää herätysliikkeitä. Ymmärrän niitä, joiden mielestä esimerkiksi helsinkiläistä Kirkko ja kaupunki -lehteä tuntuu vaivaavan jonkinlainen herätysliikehävetys. Herätysliikkeissä on paljon kirkon uskoon sitoutuneita ja jumalanpalvelukseen aktiivisesti osallistuvia maallikkoja, joista unelmoidaan kaikissa strategioissa. Ketä messuun jäisi, jos se porukka ajettaisiin pihalle? Miksi pitäisi varjella ihmisiä innostumasta kristinuskosta? Jolkkosen mukaan nyt tarvitaan kärjistysten sijasta kirkon rakastamista teoissa eikä vain puheissa. - Seurakunnilla ja herätysliikkeillä on suuri vapaus ja vastuu kehittää yhteisiä toimintatapoja, joilla vaikkapa taannoinen piispojen ja herätysliikejärjestöjohtajien yhteinen tahdonilmaus pannaan tuumasta toimeen. Parhaimmillaan kirkko ja sen herätysliikkeet saavat voimaa toisistaan. Vuonna 2009 annetussa tahdonilmauksessa haettiin tietä ja yhteisymmärrystä siihen, miten vanhalla virkakannalla olevat herätysliikkeet voivat toimia kirkossa. Selaa artikkeleitaSelaa arkistoaJaa uutinenViikon luetuimmat
Kuukauden luetuimmat
Tuoreimmat uutiset
|
Kirjaudu |



Itse kuitenkin kysyn saako kirkossa homoseksuaalisessa suhteessa eläviä enään kehoittaa katumukseen? Saako?
Toinen kysymys jota mietin, miksi tälläiselle erityisryhmälle laadittiin yhteinen rukous? Onko muita erityisryhmien rukouksia? Jos, niin mitä? Olisiko niin että pasuuna on antanut jotenkin kummallisen äänen, joka ei ole ihan kuitenkaan vireessä?
Ehkä minä jättäisin nämä sielunhoidolliset keskustelut kunkin seksuaalisuudesta sellaisiin tilanteisiin, joissa yksilöt kokevat itse niille tarvetta. Ei minulla ainakaan ole mitään tarvetta pyytää ketään arvostelemaan mun seksuaalisuutta.
Mutta eikö homoseksuaalisuus ollut aiemmin synti? Onhan tässä oppi muuttunut. Toki ulkopuolisen silmin parempaan suuntaan.
Lehtenne "Kirkko ja Kaupunki" jatkuva naljailu niille kristityille jotka ajattelevat toisin kuin Te on jokin verran rasittavaa, mutta ei vaarallista.
Toinen journalistisesti varsin arveluttava temppu on että annatte jatkuvasti palstatilaa ilmaiseksi tiettyjen puolueiden kansanedustajaehdokkaille (viimeksi 9.3. numerossa). Tämän voi tulkita verovarojen ohjaamiseksi puoluetukeen. Päätoimittaja Teillä on toki oikeus määrätä minkä puolueen vankkurien eteen lehti valjastetaan, mutta reilua se ei ole.
Minä tosin pidän tätä käännettä huonompaan suuntaan menemisenä.
Tässä ei ilmeisesti keskustella sielunhoidosta, vaan yleisemmällä tasolla. Suomen kirkon opetus on ollut, että homoseksuaalisessa suhteessa eläviä on kehoitettu pidättäväisyyteen ja samalla nähty tälläiset suhteet Jumalan sanan vastaisina. Tähän problematiikkaan halusin tuota kysymyksiä. Onko näin vieläkin. Vai onko kirkon opetus näissä eettisissä ja opillisissa kysymyksissä muuttunut.
"Arkkipiispa Kari Mäkinen toivoo nopeaa muutosta kirkon julkiseen ihmiskuvaan, jotta homokeskustelun kaltaiset kriisit voitaisiin välttää. Homoseksuaalisuus on osa ihmisen identiteettiä eikä se ole minkäänlainen synti eikä eheytystä vaativa asia, sanoo arkkipiispa MTV3:n uutisten haastattelussa. Minkään ihmisryhmän syrjintää ei voida hyväksyä kirkossa.
Piispainkokous on jo päättänyt, että kirkon tulee hyväksyä homoseksuaaliset parisuhteet. Mäkinen olisi valmis siunaaman homoparit kirkossa, toistaiseksi piispat tyytyivät rukoushetkeen.
- Jokaisen pitäisi nyt katsoa peiliin ja miettiä mitä kristillinen ihmisrakkaus oikeasti on. Kristuksen rakkaus olisi hyvä esimerkki, miettii arkkipiispa.
- Minua huolestuttavat mustavalkoiset näkemykset elämästä, että ikään kuin halutaan työntää toinen ihminen pois tästä ihmisen elämästä, Mäkinen filosofoi.
- Mutta ihmiskuva - ja sen myötä käsitys homoista muuttuu maailmassa myönteisempään suuntaan. Kirkko on aina muuttunut tällaisen kehityksen mukana, huomauttaa kirkon johtaja."
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/10/1207371