|
To 17. Toukokuuta 2012
|
|
Lestadiolaisten sisäinen selvitys toimitetaan KRP:lle Johannes Ijäs
21.04.2011 14:37
- Olen poliisin avuksi siinä missä voin olla tätä rikkomatta, Hurtig kuitenkin toteaa. - Tutkijana noudatan tutkimuseettisiä normeja ja niitä periaatteita, joilla lähdin tutkimusta tekemään. Ihmisten nimiä en anna. Kertomukset on välitetty minulle siksi, että tutkin ilmiötä. Jos ja kun ihmiset haluavat puhua poliisille ja kaipaavat heidän apuaan, he kääntyvät poliisin puoleen. Haastattelut ovat minun ja tutkittavien välisiä keskusteluja, niitä en voi välittää eteenpäin. Poliisikin on kertonut kunnioittavansa tätä. He ymmärtävät ja kunnioittavat, että minulle on haluttu kertoa kokemuksista usein juuri sen vuoksi, että se on turvallista ja henkilöiden nimet eivät paljastu. Hurtig on keskustellut keskusrikospoliisin edustajan kanssa jo kaksi kertaa. Lasten hyväksikäyttöjä vanhoillislestadiolaisissa piireissä selvitti Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen toimesta asianajaja Eero Hyytinen. Hän kertoo Kotimaa24:lle, että selvitys toimitetaan KRP:hen ja tähän on päädytty jo käydyn KRP:n edustajan ja SRK:n pääsihteerin Tuomas Hännisen keskustelun jälkeen. SRK haluaa Hyytisen käsityksen mukaan toimia hyvässä yhteistyössä keskusrikospoliisin kanssa. Sanomalehti Kaleva kertoi tänään, että KRP haluaa käsiinsä vanhoillislestadiolaisia edustavan SRK:n sisäisen selvityksen ja tutkija Hurtigin tutkimusaineiston. Sisäinen selvitys julkaistiin 7.4. Siinä oli käytetty pohjana myös tutkija Johanna Hurtigin tapaustietoja. Selvityksen mukaan tapauksia on 1980-luvulta alkaen 70-100 ja mahdollisia uhreja todennäköisesti satoja. Tekijöistä 30:n oikeusprosessi on ollut vireillä tai oikeuskäsittelyssä 2000-luvulla. Hyväksikäyttäjien joukossa on asiaa itsenäisesti tutkineen Hurtigin mukaan viime vuosikymmenien aikana ollut 10-15 liikkeen puhujaa. Sisäisen selvityksen julkistamisen jälkeen Hurtig on edelleen saanut lisää yhteydenottoja. - Kertomuksia on tullut noin kymmeneltä uudelta uhrilta. Nämä kaikki tapaukset ovat vanhoillislestadiolaisten piiristä. Parissa näistä uusista tapauksista uhri on vienyt asian poliisille. Muut ovat vanhentuneet tai niissä on jo käyty oikeusprosessi. Vain yhdessä näistä tapauksista uhri on päättänyt olla viemättä asiaa juridisesti eteenpäin. (Kuva SRK:n sisäisen selvityksen julkistamistilaisuudesta Oulusta 7.4.) Lue teemasta: SRK: Hyväksikäyttötapauksissa ei ole osattu toimia oikein HS: KRP kiinnostui lestadiolaisten hyväksikäyttötapauksista Tutkija: Hyväksikäytön myöntäminen uhrien kannalta erittäin arvokasta Selaa artikkeleitaSelaa arkistoaJaa uutinen    Viikon luetuimmat
Kuukauden luetuimmat
Tuoreimmat uutiset
|
Kirjaudu |
Vanhoillislestadiolaisten sisäinen selvitys lasten hyväksikäyttötapauksista toimitetaan keskusrikospoliisille (KRP). Tapauksia tutkiva yliopistotutkija Johanna Hurtig sen sijaan ei voi lähettää tutkimusmateriaalia, koska häntä sitoo tutkittaville aiemmin luvattu tutkimuksen luottamuksellisuus.
| Hietalahdenranta 13 PL 279, 00181 HELSINKI Puhelinvaihde 0207 54 2000 |
Sähköpostit:
etunimi.sukunimi@kotimaa.fi |
Yhteystiedot Käyttöehdot Rekisteriseloste |
© Kotimaa 2012 |
On hyvä että KRP tutustuu SRK:n sisäiseen selvitykseen, joka koskee noista rikoksista tietoisiksi tulleita keskusyhdistyksen toimihenkilöiden toimia, eikä rikoksia sinänsä. Niiden selvittäminen on poliisin eikä esim SRK:n asia. Papin vaitolovelvollisuus koskee muuten sekä henkilöä, joka on hänelle uskoutunut, että asiaa, josta hänelle on uskouduttu. Tutkijan vaitiolo näyttää tapausten julkisuuteen tuomisen valossa paljon venyvämmältä, etten sanoisi tarkoitushakuiselta.
Lisäksi mietin sitä, että tutkija antaa aineistoaan SRK:lle mutta ei KRP:lle? Onko kyseessä sama aineisto? Tutkijan aineistohan mennee joka tapauksessa SRK:n antama poliisille? Sehän on ollut sisäisen selvityksen apuna SRK:ssa. Vai miten se on?
Ehkä en osaa annetuista tiedon murusista tehdä oikeita päätelmiä, vaan kyselen ihan tyhmiä. ;(
Mutta ajattelen, että tutkija saa kunnioitukseni ja luottamukseni täysimääräisenä tällä hetkellä.
Puhutaan kahdesta aivan eri asiasta, kun puhutaan ripistä ja tästä tutkimuksesta.
Tutkija luovuttaa varmasti mahdollisten syyllisten nimet niitä pyydettäessä, sitä edellyttää myös laki eli sellaista suojaa ei tällainen lupaus anna muuta kuin uhrille. Mikäli ei antaisi tietoja niin tutkija syyllistyisi rikoksen suosimiseen ja saisi rangaistuksen siitä.
Nythän myös ripin vastaanottajan osalta ollaan selvittämässä tätä puolta asiassa eli rikokseen ryhtymistä salaamalla näitä tunnustaneita rikollisia. Siitä kirjoitin jo aikanani ja sain niskaani aikamoisen teologisen nivaskan erilaisia rippiin sisältyviä teesejä.
On myös täysin selvää, että mikään tutkimus ei ole sellainen, jonka perusteella ketään pitäisi asettaa syytteeseen vaan se voi olla korkeintaan osa prosessia, jossa syylliset asetetaan syytteeseen. Ei Hurtigin tehtävä ole ketään syyllistää mutta on selvää että kuultavaksi joutuu ja se on sitten poliisin asia mitä hän tutkittavalta kysyy. Poliisikuulustelussahan meistä jokainen kertoo vain sen mitä itse haluamme. Meitä ei pakoteta esittämään mitään sellaista mistä voisimme joutua lisävastuuseen. Jokainen itse harkitsee tässä tilanteessa, tarjoaako nimiä vaiko ei, ja toisaalta tutkiva poliisi harkitsee vaatiiko hän kerrottavaksi nimiä.
Rikokseen ei syyllisty jättämällä kertomatta mutta niitä kysyttäessä voi syyllistyä mikäli käy ilmi, että kuultava on tiennyt kyseisen rikoksen tekijän. Siksi tällaisen tutkimuksen julkaiseminen ei ole Hurtigin kannalta lainkaan sama mitä rippi, jossa teko tunnustetaan ja pyydetään siihen anteeksiantoa.
Materiaaliin perustuvia tutkimuksellisia yhteenvetojahan tutkija on tarjonnut SRK:lle jo pitkään ja ne ovatkin mukana nyt Krp:lle luovutetussa selvityksessä.
Suurin osa rippisalaisuuskritiikistä kohdistuu rippisalaisuuden väärinkäytön muotoihin, eli esimerkiksi uhrin hiljaiseksi pelotteluun ja viranomaisselvitysten estämiseen.
Jos sielunhoito ja sen osana rippi -käsitteet olisivat terveellä kristillisellä pohjalla vanhoillislestadiolaisessa puheenparressa, koko tätä salailun ilmapiiriä ei olisi koskaan lasten seksuaalisen riiston ympärille muodostunutkaan.