Kontrolloivasta yhteisöstä lähtevä tarvitsee tukea

Noora Melaanvuo

09.11.2011 12:20

Kouros_Kristina205 Yhteisöissä, joissa on voimakkaat yksilönvapautta rajoittavat säännöt, voi esiintyä samankaltaisia ongelmia riippumatta siitä, mistä etnisestä, kulttuurisesta tai uskonnollisesta ryhmästä on kyse.

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kourokselta on moni kysynyt, täyttääkö heidän kokemuksensa ihmisoikeusloukkauksen tuntomerkit.

– Heitä kuunnellessani aloin ihmetellä, että olen kuullut tämän saman kertomuksen ennenkin, kertoi Kouros, jonka toimittama teos Iloisen talon kellareissa (Into-pamfletti) julkaistiin tiistaina Helsingissä.

Teoksessa on tositarinoita ihmisistä, jotka ovat ottaneet kriittistä etäisyyttä yhteisöönsä tai joutuneet kokonaan ryhmän ulkopuolelle. Kymmenestä kirjoittajasta neljä käytti salanimeä.

Julkistustilaisuudessa korostettiin, että yhteiskunnan pitäisi tukea paremmin heitä, jotka ovat jättäneet voimakkaan yhteisön sen vuoksi, että he eivät ole sopeutuneet sen normeihin.

Uskontojen uhrien tuki ry:ssä toimiva ja Helsingin yliopiston tutkija Joni Valkila, kertoi, kuinka hänet itsensä erotettiin parikymppisenä Jehovan todistajista. Sosiaaliset ympyrät menivät erottamisen jälkeen uusiksi, ja yhteydenpito katkesi omaan perheeseenkin.

– Jos Jehovan todistaja rikkoo sääntöjä, hän joutuu kuulustelukomitean eteen. Jos hän ei kadu, hänet erotetaan eivätkä yhteisön jäsenet saa tervehtiä häntä, Valkila sanoi.

Kirjassa Valkila paljastaa joutuneensa komitean eteen, koska hän oli harrastanut seksiä tyttöystävänsä kanssa.

Karua kerrottavaa oli myös Erno Enrothilla, joka asui lapsuutensa romanilapsille suunnatussa lastenkodissa. Asuminen Suomen Mustalaislähetyksen lastenkodissa jätti traumat, koska hoitajat käyttäytyivät rakkaudettomasti ja jopa väkivaltaisesti.

– Hoitajilla ei ollut lupaa ottaa lapsia syliin, Enroth kertoi esimerkkinä. Hänen mukaansa lastenkoti yritti keinoja kaihtamatta saada lapset hylkäämään romanien tavat.

Enroth tuli lapsena siihen johtopäätökseen, että Jumala oli tehnyt virheen muovatessaan hänestä romanin. Moni lastenkodin asuintoveri on hänen mukaansa sittemmin päätynyt itsemurhaan.

Kouros ei osannut arvioida, esiintyykö vallankäytöllisiä ongelmia uskonnollisissa yhteisöissä enempää kuin etnisissä yhteisöissä. Hän muistutti, että ei siitäkään ole kulunut vielä kovin kauan aikaa, kun kyläyhteisöissä vielä kontrolloitiin toisten elämää.

Kouros kuitenkin pohti, että uskonnollisessa yhteisössä on helppo käyttää valtaa väärin, koska joku voi aina vedota sääntöjä laatiessaan Jumalan nimeen.

Lue myös Ihmisoikeusloukkaukset eivät ole johtaneet oppikeskusteluihin.

(Kuva: Noora Melaanvuo)

Keskustele (11)

Yrjö Sahama |

9.11.2011 15:18:37

Olisi kyllä erittäin toivottavaa, että suhtautuminen yhteisöstä eroaviin ei olisi niin jyrkkää, että se kohtuuttomasti vaikeuttaa takaisin paluuta. Toisaalta on pidettävä huolta siitä, että liittyjällä on riittävät tiedot yhteisön oppiperustasta ja käyttäytymissäännöistä. Kun uskonnollisiin yhteisöihin usein liitytään jo lapsena, olisi huolehdittava siitä, että tämä informaatio riitttävän selkeästi annetaan siinä vaiheessa, kun nuori saavuttaa iän, jolloin hän voi itse päättää uskonnollisesta statuksestaan. Näinhän ev. lut. kirkko menetteleekin järjestämällä 15-vuotiaile rippikoulun, jossa kirkon oppiperusta selvitetään. Vastaavaa käytäntöä on lainattu ainakin Suomen ortodoksisessa kirkossa ja tietääkseni myös eräissä ns. vapaissa suunnissa. Eroavat saattavat tarvita myös psyykkistä tukea, mutta on epäselvää, mikä taho tätä voisi antaa. Paljon riippuu myös eroajan henkilökohtaisesta tilanteesta se, millaista tukea hän tarvitsee ja pystyy vastaanottamaan. Olennaista on myös se, että tähän problematiikkaan perustuva uskontokritiikki ei saa johtaa siihen, että ulkopuolelta ruvetaan määräilemään, mitä oppi saa sisältää ja mitä ei.

Ilmoita häirikköviesti