Johannes Ijäs
05.01.2012 12:17
Suomen luterilaisessa kirkossa tehdään maaliskuussa kirkkohistoriaa. Kirkko saa ensimmäisen naispapin vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piiristä.
Teologian maisteriksi tammikuussa valmistuva, FM Mari Leppänen vihitään papiksi Turun tuomiokirkossa 4. maaliskuuta. Hän on jo alkanut hoitaa seurakuntapastorin virkaa Liedon seurakunnassa, mutta tekee työtään tosin vain siltä osin, mitkä hänen valtuutuksensa papiksi vihkimättömänä teologina ovat.
Leppänen on jäänyt Liedon seurakunnan tiedottajan virasta virkavapaalle hoitaakseen 1.1.2012–30.6.2013 seurakuntapastorin tehtäviä ja virkaa.
Leppänen sanoo ymmärtävänsä, että häneen liitetään määre ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi. Itse hän ei kuitenkaan halua profiloitua sen koommin vanhoillislestadiolaisena pappina kuin naispappina. Tällainen kategorisointi ei tunnu omalta.
- Haluan olla ihan tavallinen seurakuntapappi.
Lue Mari Leppäsen haastattelu torstaina 12.1. ilmestyvästä Kotimaa-lehdestä!
Lue miten vanhoillislestadiolaisuutta edustava SRK ja tutkija kommentoivat Leppäsen vihkimystä:
Tutkija lestadiolaisesta naispapista: Tämä on historiaa!
Lue myös:
Vihittiinkö ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi sittenkin jo 1988?
Vanhoillislestadiolaiset pitäytyvät miesten pappeudessa
"Naispappeudesta syytä keskustella"
Lestadiolaisten keskusteluillassa ei väitelty naispappeudesta
Pääsihteeri: Vanhoillislestadiolainen liike avautunut sisään- ja ulospäin
Todennäköisesti media pitää huolen siitä, että näin ei tule tapahtumaan. Tämä on medialle enemmän kuin mahdollisuus repostella suunnalta jos toiselta naispappeutta ja vanhoillislestaedolaisuutta.
Suorastaan kultakaivos...
Olen liian rehellinen onnitellakseni, koska en omaa varmaa tai edes lähes varmaa käsitystä naispappeuden Raamatun pohjaisesta oikeellisuudesta.
Naispappeus monen muun asian kanssa, jotka pohjautuvat Paavalin sanoihin/käsitykseen, ovat minulle hämärän peitossa. Jotkut Paavalin sanat otetaan kirjamellisesti ja jotkut tunkkastaan unohduksen unholaan, millä perusteella, se ei ole minulle vielä avautunut.
Mutta periaatteessa en näe syytä sille, että sukupuolella voisi olla merkitystä evankeliumin julistamiselle.
Mari, sinähän seuraat nyt alkulestadiolaisuuden naissaarnaajien jalanjälkiä :) He varmaan hymyilevät haudoissaan tilanteesi johdosta :) Kun taas moni muu edesmennyt vl-immeinen kääntyhilee levottomana mullan alla. Näin kielikuvia käyttäkseeni asian yhteydessä.
Mutta tilanteesi vl-liikkeen suhteen on nyt vaikea ja ongelmallinen, se on pässinpakaraa se. Sinuahan ei nyt pidetä "aitona" vl-kristittynä. Aito vl-kristittyhän on kuuliainen armoneuvoille ja liikkeen opetukselle ja jos ei ole, ei ole silloin samassa uskossakaan. Ehdoton kuuliaisuus on ehto sille asialle.
Muutenki pappien tilanne vl-liikkeessä on ollut aina melkoisen kivikkoinen, näin sivusta ainakin oon ollut usein kokemassa. Jopa seurapuheissa saattaa kuulla puhuttavan aliarvioivasti papin koulutuksesta ja viittauksia siihen, kuinka pappiseriseurassakaan ei lukeneisuus auttanut yhtään ymmärtämään elävää uskoa. Se nähdään kuitenkin hyvänä, että he, edes jotkut kirkon papit, julistavat kirkossa elävää evankeliumia, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus löytää maan päältä Jumalan valtakunta (=vanhoillilestadiolainen uskonyhteisö).
Eli tiesi vl-uskonyhteisön suhteen ei tule olemaan ruusuinen, eikä minullakaan ollut laittaa eteesi uhkeaa ja verevää ruusua, vaan epävarmasti käsi täristen hieman kuipahtanut ruusu historian havinasta, ole hyvä!
Salme Kaikusalon pelko lienee mitä turhin. Tähän aikaan kuuluva tapahtuma ja myönteinen sellainen.