Johannes Ijäs
17.01.2012 15:10
Kirkon työmarkkinalaitoksen työmarkkinajohtaja, kirkkoneuvos Risto Voipio katsoo, ettei seksuaalinen suuntautuminen voi olla vaikuttava kriteeri, kun piispa päättää siitä, keitä hän vihkii papiksi.
Kysymys on noussut esiin Kuopion hiippakunnan piispaehdokkaan Miikka Ruokasen otettua Ylen haastattelussa asiaan kantaa. Voipio ei halua kommentoida Ylen uutista, vaan painottaa vastaavansa Kotimaa24:lle asiaan vain periaatteellisella tasolla.
Voipio toteaa, että kirkkojärjestyksen viidennessä luvussa säädetään siitä, mitkä edellytykset papiksi vihittävän pitää täyttää. Hän muistuttaa, ettei kenelläkään ole subjektiivista oikeutta pappisvirkaan, vaan vihittäväksi hyväksymisestä päättää piispa harkintansa mukaan yhteistoiminnassa tuomiokapitulin kanssa. Tässä harkinnassaan piispa on kuitenkin sidottu kirkkojärjestyksen kriteereihin eikä omaan vapaaseen harkintaansa tai omiin teologisiin linjauksiinsa.
Omana kantanaan Voipio sanoo, ettei pappisvihkimystä pyytävän seksuaalinen suuntautuminen voi olla perusteena tai vaikuttavana seikkana silloin, kun piispa päättää, vihitäänkö teologi papiksi. Syrjimättömyyden vaatimus koskee tätäkin piispan harkintaa, olipa teologi rekisteröidyssä parisuhteessa tai ei.
(Kuva Risto Voipiosta: Markku Pihlaja/KT)
Lue myös: Ruokanen YLElle: Papeiksi vain matalan profiilin homoja
Vastakkainasettelu hämmentää piispaehdokkaita
Näin papiksi vihittävää arvioidaan kirkossa
Papiksi vihittävän tulee olla
1) jumalaapelkäävä ja kristillisestä elämästään tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen;
2) suorittanut yliopistossa sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt pappisviran kelpoisuusvaatimukseksi;
3) terveydeltään pappisvirkaan kykenevä; sekä
4) muutoinkin pappisvirkaan soveltuva.
Miten tulkitsemme esimerkiksi kohdan "kristillisestä elämästään tunnettu"? Miten tämän varjolla tulkitaan avioliitto tai samaa sukupuolta oleva parisuhde? Näistä on varmasti eriäviä kantoja. Asia ei ole niin yksinkertainen, kun Risto Voipio antaa ymmärtää sen olevan.
Englannissa laki sallii kirkkojen poiketa tasa-arvolain säännöksistä ja olla palkkaamatta henkilöä jäseniensä uskonnollisten näkemysten takia. Anglikaaninen kirkko edellyttää myös toistaiseksi opetuksensa mukaisesti homoseksuaalilta papilta selibaattia vaikka tämä eläisi rekisteröidyssä parisuhteessa.
Tästä syystä Suomen ev. lut. kirkon on ratkaistava kantansa tähänkin kysymykseen teologisesti ja määriteltävä sen pohjalta suhteensa voimassa olevaan Suomen lakiin.
Ainakin teologit muistanevat hyvin, kuinka yksi 1900-luvun teologian iso kysymys oli ns. etiikan omalakisuuden (autonomisuuden) ongelma, jonka yhteydessä kritisoitiin voimakkaasti myös keskieurooppalaisia luterilaisen regimenttiopin tulkintoja, joita pidettiin osasyyllisinä kirkon yhteiskunnalliseen passiivisuuteen.
Varsinkin Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen havahdutiin tyrnäävästi siihen, että voimassa oleva asettu laki voi olla räikeässä ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa.
Kirkon on siis pysyttävä itsenäisenä ja arvioita toimintakontekstiaan pohjimmiltaan omista teologisista perusteistaan käsin.
Ortodoksinen kirkko hyväksyy vain kaksi elämänmuotoa miehen ja naisen välisen sakramentaalisella vihkimyksellä vihityn avioliiton ja puhtaan naimattomuuden, jossa henkilöllä ei saa olla mitään seksuaalisia suhteita. Nämä normit koskevat kaikkia yhtäläisesti ja varsinkin papiston jäsenten kohdalla tästä pidetään tiukasti kiinni.
Luterilainen kirkko saisi olla ankarampi pappejaan kohtaan. Jo se, että avioliiton saa luterilaisessa kirkossa solmia pappisvihkimyksen jälkeen olisi ortodoksissessa kirkossa kauhistus. Puhumattakaan siitä, että pappi eläisi homoseksuaalisessa suhteessa jonkun kanssa.
Maalliset viranomaiset eivät voi sanalla kirkoille, ketkä nämä suostuvat vihkimään papeiksi. Se on puhtaasti kirkkojen oma asia. Viimeisetkin valtiokirkollisuuden rippeet pitäisi siivota pois ja itsenäistää kansankirkot, niin että kirkkojen asioista ei voisi valittaa maallisille viranomaisille.
Tästä asiasta on väännetty täällä aikaisemminkin. Kirkkolaissa ei ole mainintaa siitä, että homoseksuaali ei voisi toimia ev-lut kirkossa pappina. Tästä syystä lainsäädäntö ei salli syrjintää työhonotossa tai työsuhteen aikana.
Mikäli kirkko haluaa muuttaa oppinsa sellaiseksi ettei homo voi toimia pappina, kirkolliskokouksen tarvitsee tehdä muutos kirkkolakiin (ja eduskunnan hyväksyä uusi laki). Tämän jälkeen kirkko saa syrjiä homoja juuri niin kuin haluaa eikä tuomioistuimella ole siihen nokan koputtamista.
Tällä hetkellä kirkon oppi, kuten se kirkkolakiin on kirjoitettu, sallii homojen toimimisen pappia. Ei tässä ole laki ja kirkon oppi keskenään ristiriidassa.