Johannes Ijäs
18.01.2012 12:19
Uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen valtion laitoksissa ja virastoissa näiden tiloissa ja kutsusta on ongelmallista julkisen vallan puolueettomuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, toteaa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen.
Seinäjoen käräjäoikeudessa (nykyisin Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus) oli tammikuussa 2009 istuntokauden avajaisten yhteydessä perinteinen käräjähartaustilaisuus, josta Seinäjoen Vapaa-ajattelijat ry kanteli.
Laamannin mukaan käräjähartaudessa oli ollut kysymys pitkän paikallisen perinteen arvostamisesta. Vuoden 2009 tilaisuus jäi kuitenkin lajissaan viimeiseksi. Tilaisuuksiin osallistuminen oli ollut vapaaehtoista.
Käräjäoikeuden selvitysten perusteella tilaisuuksiin osallistuneet eivät olleet vastoin vakaumustansa joutuneet osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Puumalaisen mukaan sitä ei kuitenkaan voida sulkea pois, että tilaisuudet olisivat olleet omiaan vaarantamaan käräjäoikeuden henkilökunnan tai tilaisuuksiin kutsuttujen sidosryhmien edustajien negatiivista uskonnonvapautta.
Puumalaisen mukaan oikeuslaitoksessa järjestettävät, tuomioistuimen itse järjestämät ja koolle kutsumat uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan puolueettomuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden kannalta. Näin on etenkin silloin, kun uskonnollisia tilaisuuksia on järjestetty valtion tiloissa virka-aikana. Julkiselle vallalle kuuluvasta turvaamisvelvoitteesta ei apulaisoikeuskansleri Puumalaisen mukaan voi tinkiä esimerkiksi perinnesyihin nojaten.
Saako niitä enää jatkossa järjestää virka-aikana?
Rikkooko yhdenvertaisuutta, jos työnantaja luovuttaa työaikaa uskonnon harjoitamista varten?
Saako esim. opettajat päästää työaikana oppilaiden kanssa kirkkoon?
Kirkko toki voi omissa tiloissaan järjestää erityismessuja miten haluaa, vaikka sitten yhtä valtion toimielintä vartenkin.
Jeesus sanoo: "Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa."
Eivät vapaa-ajattelijat perimmältään aja puolueettomuutta vaan omaa uskoaan, uskonnottomuutta. Vakaumusta tässä on loukattu, ei negatiivista uskonnonvapautta. Vakaumuksen nimissä nämä päätökset tehdään, ei puolueettomuuden. Kysymys on vain siitä, kenen vakaumus voittaa.
Uskon(non) piirittäminen henkilökohtaiseen ja yksityiseen sfääriin on valistusajattelun hapatusta, josta kirkko voisi jo sanoutua irti samoin kuin keinotekoisesta julkinen/yksityinen -kahtiajaosta.