|
To 17. Toukokuuta 2012
|
|
Kanttori pelkää hyväksikäyttöasian hautautuvan naispappeuskeskustelun alle Johannes Ijäs
19.01.2012 14:50
Turun Maarian seurakunnan johtava kanttori Rainio esitti kritiikkinsä 12.4. Turun Sanomissa. - Suurin vaara on se, että virkakysymys nousee liikkeessä päivänpolttavaksi, mutta lasten hyväksikäyttöongelma jää jalkoihin. Pitäisi keskustella siitä, mikä liikkeen opetuksessa tai tavoissa on sellaista, että se on mahdollistanut satojen ihmisten elämän pilaamisen, Rainio lataa Kotimaa24:lle. - Liikettä on perinteisesti johdettu erittäin autoritaarisesti. Ei ole totuttu siihen, että tulee tällaisia kannanottoja. Ei ole myöskään koskaan ollut tällaista, että olisi näin iso määrä tullut hyväksikäyttötapauksia julkisuuteen. Olisi tärkeää, että liikkeeseen tulisi luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri, jossa voisi keskustella kaikista asioista turvallisella mielellä. Mutta keskustelukulttuuri on aika lailla traumatisoinut. Ihmisillä on niin suuri trauma takavuosien hoitokokouksista, että he eivät uskalla yksinkertaisesti puhua. Rainio ei ole muun muassa katsonut hyvällä sitä, että liikkeen johtokunta antoi hyväksikäyttötapauksia käsiteltäessä nopeasti tukensa SRK:n johtohenkilöille. Turun rauhanyhdistyksen toiminnassa Rainio ei usko olevan mitään, joka ei jo olisi tullut päivänvaloon. Rainio ei halua vähätellä naispappeuskeskusteluakaan, vaikka ei itse ota siihen kantaa. Kritiikkinsä lomassa hän toteaa myös jo nähneensä joitakin pyrkimyksiä entistä parempaan suuntaan hyväksikäyttöasioiden käsittelyssä. Turun rauhanyhdistyksen keskustelutilaisuus johtunee myös Rainion viranhoidosta. Siihen on Rainion mukaan liittynyt senkaltaista julkista taiteellista toimintaa, joka voi olla vierasta vanhoillislestadiolaiselle perinteelle. Rainio toteaa, että keskustelutilaisuus on täysin vapaaehtoinen. Toinen keskusteluun menevä henkilö, jonka puhujanoikeudet ovat uhattuna, on arkkipiispan teologinen sihteeri Risto Leppänen. Hänen vaimostaan on tulossa vanhoillislestadiolaisen liikkeen ensimmäinen naispappi. Sinänsä rauahanyhdistyksestä ei ole suoraan sanottu, että asia olisi keskustelun taustalla. - Haluan ensiksi käydä rehellisen keskustelun Turun rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenten, puhujien ja pappien kesken, Leppänen sanoo Kotimaa24:lle. Helsingin Sanomat kertoi tänään arkkipiispa Kari Mäkisen olevan huolestunut herätysliikkeen tavasta painostaa liikkeeseen kuuluvia, naispappeuden hyväksyviä kirkon työntekijöitä. Lue myös: SRK: Hyväksikäyttötapauksissa ei ole osattu toimia oikein Lestadiolaisjohtaja: Ketään ei ole vielä hyllytetty Kirkkoon ensimmäinen vanhoillislestadiolainen naispappi Selaa artikkeleitaSelaa arkistoaJaa uutinen    Viikon luetuimmat
Kuukauden luetuimmat
Tuoreimmat uutiset
|
Kirjaudu |
Vanhoillislestadiolaisessa Turun rauhanyhdistyksessä keskustellaan lähiaikoina kahden puhujan tilapäisestä tehtävästään vapauttamisesta. Toinen heistä, Heikki Rainio katsoo keskustelutilaisuuden johtuvan siitä, että hän on kritisoinut liian avoimesti lestadiolaisen liikkeen johtoa julkisuudessa velloneiden lasten hyväksikäyttötapausten käsittelyn vuoksi.
| Hietalahdenranta 13 PL 279, 00181 HELSINKI Puhelinvaihde 0207 54 2000 |
Sähköpostit:
etunimi.sukunimi@kotimaa.fi |
Yhteystiedot Käyttöehdot Rekisteriseloste |
© Kotimaa 2012 |
Pedofilia ei ole edelleenkään vanhoillislestadiolaisen uskon opinkappale. Me emme kehota ihmisiä lasten raiskaamiseen emmekä minkäänlaiseen väkivaltaan.
Tästä juuri näkee, ttä pedofilia-kortti on hyvä keino horjuttaa SRK:n asemaa, ja arvostella opillisia asioita.
Pedofiili on rikollinen, ja kykenemättömyys kohdata tämäntyyppistä rikollisuutta on kykenemättömyyttä kohdata tämäntyyppistä rikollisuutta. Turha sotkea asioita ja tehdä niistä suttuisia.
Satojen ihmisten elämiä eivät pilaa uskonnolliset näkemykset, vaan luonnehäiriöiset ja mieleltään sairaat rikolliset.
Hämmentävää, kertakaikkiaan hämmentävää.
Puhujien välisestä pelon kulttuurista olen itse vapaa, mutta sen tiedän, että saarnaaja ei ole sosiaalityöntekijä, eikä häneltä voi odottaa sellaista osaamista. Enhän minäkään mene kysymään Turun poliisiasemalta, miten ihminen tulee autuaaksi.
Varsin yleisestihän on tiedossa että teatteri ja rytmikäs nykygospel ovat olleet liikkeen sisällä pannassa.
Keskustelin Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivillä
muutaman nuorisotyönohjaajan kanssa kristillisestä draamaperinteestä ja myös perinteen puuttumisesta vl-liikkeen piirissä.
On vahinko, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsenet eivät itse voi käsitellä draaman keinoin ahdistusta aiheuttaneita hoitokokouksia, hyväksikäytön julmuuksia ja naisen asemaa liikkeessä. Liikkeen ulkopuoliset tahothan ovat tehneet teatteria ja elokuvia lestadiolaisen uskonnollisuuden vaikutusalueilta - ja niissä on onnistuttu vaihtelevasti.
ehkä siitä ei olekaan kysymys että vl-liike opettaisi pedofiliaa :D.. Tottakai kaikki tietävät, että se on synti. Mielestäni Johanna Hurtigilla (esim. kirjassa Iloisen talon kellareissa) on hyviä ajatuksia ja tekstejä koskien tätä hyväksikäyttöä, vallankäyttöä ja vl-liikettä. Syvemmin kun asiaa ajattelee niin sellainen mahdollisuus on olemassa, että vl-liikkeessä/yhteisössä hyväksikäytöt ja muunlaiset väkivallanteot saattavat olla "mahdollisempia". Tähän on varmasti monta syytä.
Pedofiliaan kuten muuhunkin väkivaltaan liittyy aina valtasuhde (jossa uhrin on ajan kanssa saatu ajattelemaan jopa niin,että on väkivaltaan itse syyllinen eikä siksi esimerkiksi lähde hakemaan apua - väkivaltailmiötä tuntevat kyllä tietävät mistä on kysymys) mitä ei voi olla ottamatta huomioon. Ja onhan liikkeessämme todella tapahtunut niin, että hyväksikäyttö saarnataan anteeksi ja se siitä. Uhri unohdetaan, koska pedofiliailmiössä vielä erityisesti saattaa käydä koko yhteisössä läpi totaalinen kieltämisreaktio. Näin taisi käydä SRKn johdossakin ihan vastikään.. Plus vielä uhrin järjetön häpeä, syyllisyys ja pelko mikä estää esim. ajatuksen että on oikeutettu hakemaan apua. Asia on vaikea ja se piiloutuu. Lisäksi vl-piireissä kulissien ylläpito on aika tärkeää.. Kuitenkin! Ja saarnoissakin saa kuulla sitä, että miten uskovaiset on niin onnellisia ja usk.perheitten lapset voi hyvin (vaikka ei välttämättä todellakaan voi oikeasti), tämä vaan lisää entisestään sitä painetta että kamaluuksista ei tule puhua.
Itse ammattilaisena käsittelen ko.asioita työssäni ja vl-ihmisenä huomaan (joudun huomaamaan) kuinka tekijä esimerkiksi pyrkii enemmän tuomaan tätä anteeksiannon sanomaa esiin kuin sitä että käsittäisi tekonsa. Tottakai.
- sekavaa "analyysiä"-
En ole ikinä, en ILMOISINA ikinä, havainnut käytännön tasolla, elävässä elämässä, että vl-liikkeessä vähäteltäisiin pedofiliaa. Julkisuudessa kylläkin, mutta en siis livessä. Asenne pedofiliaan on oman kokemukseni ollut aina tuomitsevaa. Näin.
Mutta ongelma on ollut tämä: kun pedofilia on käsitetty ensisijaisesti ihan hirvittävänä syntinä (vrt. myllynkivivertaus) eikä rikoksena, sitä on myös hoidettu ensisijaisesti syntinä, eikä rikoksena.
Niin hyvä ja maailman paras asia kuin armo onkin, niin tavallaan juuri tämä asia on ollut pohjana em. käsitykselle ja toiminnalle. Kun joku on kärähtänyt niin hirvittävästä synnistä, on haluttu, että tekijä saa tunnon synnistään ja myöskin vapautuksen siitä Kristuksen ansion tähden. On ajateltu, ettei niin suurta syntiä olekkaan, etteikö armo riittäisi sitä peittoamaan. Ja varmaan näin onkin. Mutta tässä hötäkässä, jos ja kun tekijä on saanut tunnon synnistään ja pyytänyt tekosiaan anteeksi, on unohtunut tai ollaan puoli- ja kokotahallisesti unohdettu asian rikoksellisuus, eli se, että asia pitää sovittaa myöskin maallisen oikeuden edessä.
Myös sitä ei olla tajuttu, että tekijä tarvitsee muunkinlaista apua, jotta pääsee taipumuksestaan irti ja lapset ovat jatkossa turvassa häneltä. Tavallaan asiasta ei olla tiedetty tarpeeksi. Mutta tämä asia koskee mielestäni myös muitakin kansalaisia kuin vl-ihmisiä; ennen ei tunnettu pf-ilmiötä niin hyvin, kuin tänä päivänä. Sillä, onhan näitä pf-tapauksia vl-liikkeen ulkopuoleltakin, joissa ilmoitus viranomaisille on jätetty tekemättä.
Sitten tässä tulee vielä ne normaalit inhimilliset heikkoudet, kun läheisestä, kaikkien kunniaa nauttivasta ihmisestä, on vaikea lähteä tekemään rikosilmoitusta. Helpompi on kieltää koko juttu, niin itseltä kuin muiltakin, kuin kohdata asia rehellisesti ja toimia myös sen mukaisesti. Nämä OVAT vaikeita asioita. Sitten jos vielä asia on mitenkään epäselvä, onko kyseessä hyväksikäyttö vai ei, siitä on vaikea alkaa puhumaan. Kukaan, ei varmasti kukaan halua aiheetta ketään epäillä niin hirvittävästä asiasta.
"Näinkö varmasti oikein...?"
"Mä varmaan vaan kuvittelin..."
"Jos se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä silleen...?"
Olen kyllä kuullut, että näissä asioissa on ollut myös ihan tahallista vähättelyä ja rikoksien peittelyjä ja että tekijät ovat saaneet tekosiensa jälkeen nauttia täyttä luottamusta suuren yleisön edessä. Eli tällaisissa tapauksissa kyse on ollut varmasti ensisijaisesti yhteisön maineen säilyttämisestä.
Opettaja piti yllä taekwondotarvikkeita myyviä nettisivuja, ja käytti varustemalleina mm. omaa alaikäistä tyttöystäväänsä, siis hyvin seksuaalissävytteisiä kuvia. Hän harrasti toimintaansa yllättävän julkisesti, ja kaikkea outoa kerrottiin tapahtuneen hänen vetämillään kursseilla.
Uskovainen perheenäiti oli aktiivisena ja yritti saada miestä kiikkiin. Vaikka miehen toiminta oli osin julkista, asian saaminen oikeuteen kesti vuosia. Lopulta toiminta osoittautui uskottuakin laajemmaksi, ja asiasta uutisoitiin isosti mediassa.
Kellään ei tullut mieleen, että taekwondon harrastaminen johtaisi pedofiliaan, eikä asiaan juurikaan sotkettu muita mukaan. Mies sai tuomionsa ja sillä hyvä.
Tiedän muitakin tapauksia, joissa esimerkiksi sosiaalipuolella on ollut hyväksikäyttötapauksia, ja vaikka pedofiili on jäänyt kiinni, sosiaalipuolta edustava taho ei ole tehnyt rikosilmoitusta, vaan tyyppi on vain vaihtanut työpaikkaa. Näitähän riittää. Eikä ole ollut kyse mistään vanhoillislestadiolaisuudesta.
Käsittääkseni tuon lajin rikollisuus on jotenkin hankalasti käsiteltävä, ja prosessina rikoksen uhrien apuun saaminen ja rikollisten vastuuseen saaminen saattaa kestää vuosia.
On turhaa syyllistää rikollisen ympäristöä siitä, että hän on päässyt toimimaan vapaasti. Se ei ole ympäristön, vaan rikollisen vika. Pedofiili osaa kyllä junailla asiansa niin, että rikos tulee suurelle osalle yllätyksenä, vaikka olisi hyvinkin julkista toimintaa. Eihän kukaan syytä esimerkiksi pedofiilin uhriakaan siitä, että hän suojelee rikollista, jos ei edes suostu uskomaan sitä, että häntä on käytetty hyväksi. Hyväksikäytön myöntäminen saattaa olla mahdollista vasta vuosikymmenienkin päästä, ja rikos voi silloin olla jo vanhentunut. Uhri saattaa "unohtaa" asian, ja muistaa vasta, kun mieli on tarpeeksi voimakas ottamaan tiedon vastaan.
Ihminen vain on sellainen, että sulkee silmänsä, kun eteen tulee liian iso mörkö. Suojelee kai haurasta mieltään. Toiset ovat rohkeampia tällaisissa asioissa. Minusta tätä asiaa on käytetty käsittämättömällä tavalla politiikantekovälineenä. Se on mielestäni alhaista.
Toivon, että pedofilian käsittelyä ei edelleenkään sysättäisi SRK:n vastuulle, vaan asialle laitettaisiin psykologit ja virkavallan edustajat. Niin asiaa hoitaisivat ne tahot, joille se oikeasti kuuluu, ja jotka osaavat toimia tilanteen vaatimalla tavalla.
Mitä Rainio tarkoittaa? Pitäisikö meidän pitää pedofilian uhreille joitakin yhteisiä tsemppaamistilaisuuksia? Insesti yms. koskettaa ihmisen syvintä seksuaalisuutta ja sen loukkaamista, ja uskon, että uhrien intimiteetin ja yksityisyyden suojaaminen on edelleen tärkeää tässä lööppihakuisessa maailmassa. Asia täysin virkavallan käsiin, niin tulee parasta jälkeä. Olisi vain Hurtig kiikuttanut tutkimuksensa suoraan lähimmälle poliisiasemalle. Uskovaisten pitäisi ymmärtää rajansa tällaisessa asiassa. On se kumma!
Mutta hyvä, että asia tuli ilmi, ja nekin hyväuskoiset lestadiolaiset, jotka eivät ole aiemmin ymmärtäneet, että raskaan sarjan rikollisuutta löytyy myös meidän joukostamme, on pakotettu katsomaan totuutta silmiin.
Ja vielä lisäkysymyksenä: Pitäisikö meidän laittaa anteeksiantamukselle jokin ehto? Että jos olet pedofiili, et saa anteeksi syntejäsi, ennen kuin olet käynyt poliisiaseman kautta. Ja pitikö sitä sitten ripittäytyä ennen synninpäästöä vai ei? Joku syyttää meitä, että meillä on käytössä pakkorippi. Jonkinlainen skanneri rauhanyhdistysten ovelle, joka paljastaisi mahdollisen rikollisen? Kyllä on ihan poliisivaltiomeininkiä tuollainen ajattelu. Vai pitäisikö ihmisten jotenkin "hajaantua" ja löyhentää perhesuhteitaan, että olisi sitten jatkossa helpompi käräyttää lähisukulainen mahdollisesta rikoksesta? Minusta asian pyörittely tällä tasolla on täysin turhaa, ja vanhoillislestadiolaisen yhteisön leimaamista pedofiliayhteisöksi voi sanoa ihan vain politiikaksi.
Mielelläni kuulisin ry:llä psykologia ja poliisia puhumassa asiasta. Jätettäisiin saarnaajille se synninpäästöpuoli. Mutta luterilainen pappi kai onkin nykyään jonkilainen sosiaalityön sekasikiö, joka ei osaa mitään kunnolla.