Professori: Kirkkolain alaa tulisi supistaa

Turun yliopiston hallinto-oikeuden professori Veli-Pekka Viljanen pitää kirkon lainsäätämismenettelyä reliikkinä. Viljasen mukaan se sopii huonosti demokraattiseen lainsäätämismenettelyyn ja on ongelmallinen myös kirkon autonomian ja uskonnollisten yhteisöjen yhdenvertaisen kohtelun kannalta.

- Eduskunnan säätämän kirkkolain ja kirkon itsensä hyväksymän kirkkojärjestyksen välistä rajanvetoa tulisi tarkistaa supistamalla kirkkolain alaa ja siirtämällä asioita kirkkolaista kirkkojärjestykseen eli kirkon omaan päätösvaltaan. En näe erilliselle kirkkolain säätämisjärjestykselle enää perusteita pitkällä tähtäimellä.

Viljanen kommentoi Kotimaa24:lle tutkimusprofessori Heikki Hiilamon kirkon hallintoa kritisoivaa kirjoitusta.

- Hiilamon käsitykseen, että kirkon hallintoa olisi uudistettava, on sinänsä helppo yhtyä. Kirkon hallinto on erittäin monimutkainen ja ulkopuoliselle vaikeasti avautuva. Hallinnossa on myös paljon vanhoja jäänteitä, joita olisi syytä tarkastella uudelleen, sanoo Viljanen.

Hän mainitsee esimerkeiksi muun muassa kirkolliskokouksen kokoonpanon sekä arkkipiispan ja piispojen valintamenettelyn.

Viljasen mukaan hallinnon uudistamisen lähtökohdaksi ei kuitenkaan voida suoraan ottaa mallia valtionhallinnosta. Esimerkiksi vallanjakoperiaate ei hänen mukaansa välittömästi ole siirrettävissä kirkon sisälle.

- Kirkko on uskonnollinen yhteisö, jonka toimintaa määrittävät kirkon tunnustukselliset lähtökohdat. Kirkon toimintaa on vaikea palauttaa lainsäädäntövaltaa, toimeenpanovaltaa ja tuomiovaltaa koskevaan jaotteluun. Demokratiaperiaatetta sen sijaan voitaisiin hyvin vahvistaa kirkon sisällä, Viljanen sanoo.

Lue myös: Kirkkoon saatava yleinen äänioikeus

Tweet

Keskustele (7)

Ilpo Nurmenniemi | 

4.11.2010 14:06:12

0

0

Kirkolliskokouksen kokoonpano on todellakin yksi yhdenvertaisuutta kirkossa mitätöivä reliikki. Hallinnoinnissa pappien osuus on liian ylivoimainen, eikä se edusta nykyisenn kirkon henkilöstön rakennetta kokonaisuutena. Varsin kohtuullinen odotus olisikin, että pappien osuus kirkolliskokouksesta jaettaisiin niin, että kaikki seurakunnan työntekijät valitsisivat senn kiintiön keskuudestaan. Se olisi jo yhdenvertaista kohtelua. Toinen mahdollisuus on siinä, että ns, mallikkojen asemaa ja määrää kasvetetaann suhteessa kirkon palkollisiin.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Jukka Huttunen | 

4.11.2010 15:23:52

0

0

Mielenkiintoinen lausuma. Kehitys on ollut päinvastainen: yhä useampia asioita tulee säätää laintasoisin, jolloin kirkkolaki kasvaa ja kirkkojärjestys pienenee. Kirkon itsehallinnollisen aseman kannalta pitäisi kirkkolaissa säätää vain perusteet (mm. yhteiskuntasuhteisiin vaikuttvat kysymykset) ja kirkkojärjestyksessä kirkon elämää säätelevät asiat. Meille on vain kirkolliskokouksessa "opetettu", että perustuslaki yms. edellyttää yhä useammin laintasoista säätämistä.
Mielenkiintoinen lausuma sikälikin, että kiinnittäessään huomion hallinnon monimutkaisuuteen ja sen eräisiin yksityiskohtiin, professori muistaa, että kirkko on erilainen kuin kunta. Kaikki sitä eivät tunnu aina muistavan.
Ilponkin ajattelu keskustelussa nousee kunnissa/valtiossa noudatettavasta demokratiaperinteestä (valta kuuluu kansalle). Kirkossa valta kuuluu Jumalan kansalle, jonka pää on Kristus. On meillä aika pitkään hyväksytty myös yleisen ja erityisen pappeuden erilaisuus ja yhteistoiminta. Itse en olisi valmis viemään kirkkoamme reformoituun suuntaan.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Tuomo Hirvi | 

4.11.2010 15:38:47

0

0

Ymmärsinkö oikein Jukka Huttunen, että Jumalan kansaa edustaa nyt mielestäsi sellainen joukko, joka on kykenevä vastaamaan luterilaisen kirkon näkökulmasta huutoonsa tässä yhteiskunnassa. Minun tietomääräni on kovin vähäinen mutta näen kyllä ongelmia nimenomaan mainitsemastasi syystä nykyisessä järjestelmässä.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Jukka Huttunen | 

4.11.2010 17:19:10

0

0

Tuomo, yritin vain avata sitä kirkollisen demokratian perustaa, jolle nykyinen järjestelmä nojaa. Siinä kaksi pääkohtaa: kastettujen yhteisö, Jumalan kansa, jonka päänä on Kristus, käyttää valtaa kirkossa. Siis kansa ei ole kaikkivaltias. Toinen asia on, että luterilainen käsityksemme ja perinteemme rakentuu tuolle pappeus-ajattelulle: yleinen pappeus ja virka tekevät yhdessä päätöksiä. Laadusta en rohken kirjoittaa mitään.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Ilpo Nurmenniemi | 

4.11.2010 19:22:49

0

0

Jukka! Tulkitset minua väärin ! Tiedät hyvin,miten pitkän linjan olen kulkenut kirkossa eri tehtävissä. Ajatteluni mallina ei ole kuntadsemokratia, vaan se vääryys, minkä olen kirkossa nähnyt. Pappien kultapossukerho perustelee laajasti asemaansa ja omaa etuaan teologisilla perusteilla. Samalla unohtuu tasaveroisuus muiden kiorkon työntekijöiden kanssa. Eivät papit ole ole ainloita sivistyneitä enää nykyään. Olisi jo aika, että kirkossa vallitsisi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus esim. kirkolliskokousta valittaessa. Jos muilla työntekijäryhmillä olisi yhtä suuri lauma kirkolliskokousedustusta kuin papeilla niin kirkkohan potisi jo ähkytautia. Teologiaei voi puoöustaa vain yhden kirkontyöntekijä ryhmän etuja!

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Jukka Huttunen | 

4.11.2010 21:40:31

0

0

Ilpo, tulkitset minua väärin. Tiedät hyvin myös minun tieni. Ensiksikin: en ajattele, että kirkon asia on jonkun erityinen etuisuus. Kohtuullisen hyvin tunnen kirkon viran, sen vaivat, tietty myös sen iloja. Mutta ihan ensimmäiseksi se Turun salin takapenkin paikkakaan ei tunnu etuisuudelta. Eikä edes se, että saa äänestää edustajia sinne. Myönnän tosin, että tykkään siitä hommasta, mutta en pidä sitä etuna. En myöskään hyväksy sitä, että puhutaan "kultapossukerhoista" yms. kun puhutaan kirkon järjestyksestä. Kirkon virka ei myöskään aukea tasavertaisuudesta tms. käsin, vaan siitä aika yleisesti meillä tunnustetusta asiasta, että kirkon virka on olemassa jumalallisen järjestyksen perusteella. Kyse ei ole myöskään sivistyksestä ja sen määrästä. Pois se. Mutta esim. se, että papisto on edustettuna kirkolliskokouksessa ei nousu mistään ryhmäkuntaisesta, vaan juuri tuosta ajatuksesta kirkon virasta. Minäkin toivon selkeyttä esim. diakonaattiin, mutta ihan helppoa se ei tunnu olevan. On teologisia syitä, mutta roppakaupalla myös muita syitä.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Ilpo Nurmenniemi | 

5.11.2010 06:56:45

0

0

Kiitos Jukka! Nyt ärähti pappisliiton puheenjohtaja! Meillä taitaa olla erilainen näkemys kirkon virasta! Teologit etsivät perusteluja kirkon viran ymmärtämiseen, mutta meistä muista se tuntuu oman aseman pönkittämiseltä. Kirkon virka on kyllä laajempi juttu, kuten mainitset. Diakonaatin toteuminen on pitkälle kiinni kirkolliskokouksen kokoonpanosta. En millään jaksa uskoa, että näin pappisvaltainen kirkolliskokous voisi sen niellä. Ammattijärjestöjen kahinointi diakonaatin kohdalla on todella myöskin este, joka kummaksuttaa. Minun kommenttini näihin kirkon yleistä äänioikeutta ja hallinnon uudistamista koskeviin proferssorien esityksiin on myönteinen. Minulla ei ole mitään omaa lehmää ojassa tässä asiassa. Kirkko on nyt sellaisissa vaikeuksissa, että kukaan ei tiedä, mitä tästä seuraa. Uskontunnustukseekseen yhtyvä joukko pienenee. Kiitos yhteisistä Viherlaakson ajoista !

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Voidaksesi kommentoida sinun tulee olla kirjautunut. Uutisten kommentointi vain omalla nimellä.