Kansliapäälliköltä uusi avaus jumalanpalvelusyhteisöistä

Voisiko kirkkoon suunnitteilla oleva uusi rovastikuntamalli edesauttaa jumalanpalvelusyhteisöjen toimintamahdollisuuksia. Kyllä mahdollisesti, katsoo kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo.

Mikäli kirkko päättäisi perustaa satakunta rovastikuntaa, joissa hoidettaisiin alueellisten seurakuntien yhteisiä asioita, rovastikunnalla voisi olla päätoiminen johtava viranhaltija, ”rovasti”. Tämä ”rovasti” voisi olla seurakuntien kirkkoherrojen lähiesimies, ja hänellä olisi myös hengellistä eli pastoraalista johtajuutta.

Keskitalo katsoo, että rovastikunnan johtavan viranhaltijan kaitsennan alla voisi olla ”jumalanpalvelusyhteisöjen omaista toimintaa”. Henkilöseurakunnista puhumista hän kuitenkin karttaa.

- Tähän asti ongelmana on ollut se, ettei seurakuntien yhteisellä jumalanpalvelusyhteisö-toiminnalla ole aina ollut selkeätä hengellistä johtajuutta, ja se on saattanut jäädä irralliseksi seurakuntien toiminnasta.

Jumalanpalvelusyhteisöt voisivat olla esimerkiksi tuomasmessutyyppisiä, Keskitalo kaavailee. Ne voisi yhdistää rovastikuntamallissa ketterästi rovastikuntien kaitsentaan ja seurakuntien yhteyteen.

Keskitalon mukaan rovastikuntien johtavat viranhaltijat voisivat muutoinkin olla eräänlaisia ”piispan resursseja” hiippakuntien johtamisessa.

Seurakuntien rakennemuutoksen ohjausryhmän 2008–2011 loppuraportti esiteltiin tiistaina kokoontuneelle kirkkohallituksen täysistunnolle. Täysistunto päätti, että loppuraportista annetaan seurakunnille, seurakuntayhtymille, hiippakuntavaltuustoille, tuomiokapituleille sekä kirkon työmarkkinalaitokselle tilaisuus antaa palautetta 30.4.2012 mennessä.

Lue myös: Kirkolle tulee kiire Kataisen kintereillä

Tweet

Keskustele (13)

Martti Pentti | 

25.1.2012 08:01:37

0

0

Antaisiko tämä järjestely jumalanpalvelusyhteisölle vapauden tulkita kirkon päätöksistä poiketen vaikkapa virkakäsitystä tai vanhurskauttamisoppia?

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Matti Keski-Luoma | 

25.1.2012 08:24:02

0

0

Sovittelijaa tarvittaisiin myös kirkon piirissä, että kirkossa konservatiivi- ja liberaalisyntiset voivat toimia ja keskustella. Vrt. politiikan puolella Haaviston ja Hakkaraisen 'ystävyys'.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Jukka Kivimäki | 

25.1.2012 08:30:16

0

0

@Martti Pentti
Eiköhän kummassakin asiassa mennä kirkon katekismuksen ja yhteisten päätösten puitteissa. Sitä tukee tuo yhteisen rovastin kaitsentavirka.

Sitä vastoin kirkon yhteisiin päätöksiin sisältyviä "toleransseja" voisi varmaan vapaammin käyttää.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Timo Pöyhönen | 

25.1.2012 09:15:32

0

0

Aivan mahtava juttu, että kirkon ylätasollakin nähdään jp-yhteisöjen mahdollisuudet. Uskon, että näissä yhteisöissä on kirkon tulevaisuus. Maailmalla on paljon tutkimustietoa ja kokemusta yhteisöllisen seurakunnan rakentamisesta ja näitä resursseja pitää uskaltaa käyttää rohkeasti. Ongelma konsujen ja liberaalien välillä ratkeaa parhaiten antamalla molempien elää uskoaan todeksi itselle sopivassa mutta kuitenkin kirkon yhteisen tunnustuksen mukaisessa yhteisössä. Luonnonvalinta karsii sitten epäkelvot uskonmuodot/yhteisöt pois. Hallintorakenteena rovastikuntamalli voisi olla toimiva, kunhan alayhteisöille annetaan riittävän suuri autonomia ja mahdollisuus kasvuun myös resurssien puitteissa.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Vesa Siltala | 

25.1.2012 09:25:37

0

0

Komppaan Timoa. Ehkäpä kuntauudistuksessa on tämä hyvä seuraus kirkolle. On selvä, että ihmisen on mahdoton liittyä pahimmassa tapauksessa kymmenien tuhansien ihmisten "yhteisöön" ja kokea tuossa ihmismeressä kristittyjen yhteyttä arjessaan. Tarvitsemme eläviä yhteisöjä. Tuo "hengellinen luonnonvalinta" on mainio ajatus, tulee Gamalielin neuvo mieleen, Apt.5:38. : )

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Matti Perälä | 

25.1.2012 09:27:27

0

0

Suomessa on kattava kirkkojen verkosto. Jumalanpalvelusyhteisö tarkoittaisi mahdollisesti kirkkoa, siitä vastaavaa pappia ja työryhmää. Nykyaika ei enää toimi niin, että voitaisiin hallinnon rajoin rakentaa yhteisöjä. Nyt ollaan jo varsin pitkällä menossa siihen tahtotilan suuntaan, että hallinnon, talouden alue voi käytännössä olla suuri mikä nimi sille nyt sitten halutaankin antaa. Työntekijää ajatellen, tämä on myös työnantaja-alue. Sen sisällä ihmiset voivat vapaasti osallistua toimintaan, saada apua, löytää omat nuorten iltansa jne.
Seurakunnan elämä on aina kasvokkain olemista, sitä ei pidä etäännyttää.
Olen auttamassa Loviisan seudun kaksikielisiä alueita. Kaksikielisen alueen erityispiirteisiin loppuraportissa ei juuri kajota. Suomen- ja ruotsinkielisten kielivähemmistöjen olemassaolo ja oikeutettu palvelutarve auttaa kuitenkin hahmottamaan edellä kerrottua ja Jukka Keskitalonkin hahmottelemaa rakennetta.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Mikko Suni | 

25.1.2012 09:29:45

0

0

Kun toinen maaimansota päättyi Suomen osalta. Oli maassamme 50 siirtoseurakuntaa, joiden seurakuntalaiset olivat sijoitettuna eri puolilla maata. Näillä seurakunnilla oli yksi piispa Ilmari Salomies, joka oli ollut Viipurin hiippakunnan piispana.

Kysynkin nyt, eikö perinteisen virkakannan papistolle ja seurakuntalaisille voitaisi perustaa tällaisen tyylinen hiippakunta, jolla olisi oma piispa. Tämänkaltaisestihan esimerkiksi Luther-säätiö on jo toiminutkin. Asia on mielestäni todella tärkeä ja kannatettava.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Pentti Tepsa | 

25.1.2012 09:52:38

0

0

Miksi väljyys ei voisi toimia jo nyt? Miksi tarvitaan lisää pomojen pomoja? Lisää hallintoa ja johtamista?

Entäpä, jos satsattaisiin ihan tähän nykyiseen. Lisättäisiin resursseja ja väljyyttä ruohonjuuritasolla. Seurakuntien yhteistyö voisi toteutua hyvällä tahdolla ihan nykyistä mallia kehittämällä.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Tuomo Hirvi | 

25.1.2012 10:17:25

0

0

Pentti Tepsa esitti hyvän kysymyksen, jonka minäkin kysyisin. Niin, mihin ihmeeseen tässä tarvitaan uutta pomoa ja ketä hän nyt sitten erityisesti "paimentaisi".
Yhteisöllisyys ei ole mielestäni lainkaan sitä, että tuntisin jokaisen seurakuntalaisen. Sellaista kaipuuta minussa ei ole mutta lähimmäisenä haluan kulkea kaikkien rinnalla. Tällä rakennelmalla tehtäisiin vain uusia hallintoja ja kuppikuntia riidellä toinen toistemme kanssa. Mitäpä jos keskityttäisiin ihan näihin olemassa oleviin ja kuljettaisiin samaan suuntaan eikä eri kamareihin.
Meillä Ylivieskassa toimii erinomaisesti yhteisöllisyys kaikkine suvantomessuineen ja muine tekemisineen. Ei ole mitään kitkaa eikä eriytymistä.
Kertokaa minulle mitä muuta te siitä uudesta yhteisöstä odotatte kuin samamielisten ja "oikeaoppisten" kokoontumiskerhoa - sitä siinä ollaan synnyttämässä eikä mitään sen kummempaa.

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

Matti Taneli | 

25.1.2012 10:18:56

0

0

Hei kaikki,


Voisikohan olla facebook- tai nettiseurakuntia?
Tärkeintä on kai se, että liitytään yhteen
keskeisen substanssin takia. Jumalasta
ja näin ollen myös ihmisestä on kysymys
seurakunnissakin.


ystävällisesti Matti

Ilmoita häirikköviesti

Lähetä minulle kopio tähän sähköpostiosoitteeseen.

«12»

AlkuunEdellinenSeuraavaLoppuun

Voidaksesi kommentoida sinun tulee olla kirjautunut. Uutisten kommentointi vain omalla nimellä.