Onnittelen Kirkkohallitusta ja Tampereen seurakuntia! Päätös oli tärkeä askel tamperelaisen seurakuntaelämän uudistamiseksi. Tuomiokapituli oli kantansa erittäin hyvin perustellut ja mm. piispa Repo ja hiippakuntadekaani Ari Hukari olivat tehneet hienoa työtä. Kiitos kuuluu myös jo eläkkeelle siirtyneelle Leevi Häikiölle ja muille, jotka asiaan vaikuttivat. Tämä päätös lisäsi luottamustani kirkon päätöksentekojärjestelmää kohtaan!

Oikein hyvä, että kuuden vuoden työ tuotti tulosta! Tampereen malli uudistui nykyvaatimusten mukaiseksi.

Nyt Tampereelle muodostettiin järkevän kokoisia yksiköitä (esim. Tuomiokirkkoseurakunta 40544 seurakuntalaista, Tampereen Eteläinen 34851, Messukylä 43433 jne.). Tämä on hallinollisesti hyvä suunta.

Pappien ja muun työvoiman liikkuvuus tukee seurakuntien perustyötä. Nyt seurakunnassa on enemmän työntekijöitä ja resursseja voidaan jakaa takaisemmin. Se, mikä yhtymässä pitäisi vielä muuttaa omin päätöksin, on nuorisotyönohjaajien, lapsityönohjaajien ja tiettyjen kiinteistöpuolen työntekijöiden siirtäminen kirkkoherrojen alaisuuteen seurakuntiin. Kahden esimiehen loukut tulisivat näin purettua ja seurakunta saisi liikutella esimerkiksi vahtimestareita tarpeidensa mukaan alueellaan. Tämä muutos keventäisi myös nuoriso- ja lapsityön hallintoa. Näiden osalta riittäisi mielestäni, että yhtymässä olisi edelleen yhteinen koordinointi esim. suurten tapahtumien jne. vuoksi. Kiinteistöpuolella tarvitaan edelleen vahva organisaatio, koska hautaustoimi ja kiinteistömassa edellyttävät paljon työtä.

Lisäksi pappina koin Tampereella, että tietyt päätökset sanellaan johtoryhmästä ilman, että perustyöntekijällä on mahdollisuutta lausua ääneen mielipiteensä. Parempi olisi, jos seurakunnat saisivat rakentaa omaa identitettiään ilman, että yhtymä ohjaisi tarpeettoman paljon ohjaisi valintoja. Nyt luodut seurakunnat pystyvät paremmin kantamaan vastuuta tamperelaisesta seurakuntaelämästä.

Kaimani Sami, lähinnä luottamus lisääntyi sen tähden, että Kirkkohallituksesta löytyi heitä, jotka olivat valmiita kannattamaan kapitulin kantaa vastoin esittelijan esitystä. Päätös oli merkittävä, sillä monet seurakuntaneuvostot vastustivat seurakuntajakomuutosta. En itse luottaisi siihen, että seurakunnat jatkossaan Tampereella olisivat pystyneet sopimaan yhteistyöstä. Vuosia on yritetty laihoin tuloksin. Siksi ainoa vaihtoehto oli ulkopuolinen päätös asiassa. Myös kaavaillut lähikirkkoalueet ja niiden toteutuminen ovat askeleita hyvään suuntaan.

Katselin aika läheltä, kun Helsingissä toteutettiin muutos, jossa muodostettiin iso Tuomiokirkkoseurakunta. Ylhäältä ohjattu prosessi meni paljolti pieleen, ja ruohonjuuritason motivaatio seurakunnissa latistui. Uskoni Tampereen muutokseen hävisi joitakin kuukausia sitten, kun tajusin, että täällä ollaan ajamassa nykyistä rakennetta alas, eikä lähikirkkosuunnitelma ole paljoa muuta kuin kauniita sanoja. Voi olla, että muutos helpottaa hallinnollista toimintaa, mutta hallinnon ei tulisi olla se ensisijainen juttu.
Nyt ns. lähikirkkomalli on pelkkä ilmaisu, josta ei ole työstetty yksimielisyyttä, joten ongelmia on luvassa.
Lähikirkkomallin tehokas käyttöönotto edellyttäisi sitä, että yhtymä/paikallisseurakunta jännite olisi jo ratkaistu. Mutta sillä rintamalla ei ole mitään tapahtunut vuosiin...
synkältä näyttää.