|
To 17. Toukokuuta 2012
|
|
Pihkala piispanvaalista: Äidin neuvo olisi ollut tarpeen Johannes Ijäs
01.02.2012 18:42
- Joissakin viime piispanvaaleista on käynyt niin, ainakin omasta näkökulmastani katsottuna, että paras kompromissiehdokas on joutunut ensimmäisellä kierroksella katsomoon. Tämän vaalin osalta en sanoisi aivan näin. Pihkala uskoo joidenkin Kuopion piispaehdokkaiden hiukan katuvan piispanvaalin lausumiaan. Pihkalalle hänen äitinsä antoi aikanaan ohjeen laskea ensin kymmeneen ennen kuin antaa lausuntoa. - Se voisi olla piispanvaalissakin hyödyksi. Piispanvaalissa ehdokas Sakari Häkkinen esimerkiksi arvioi sittemmin toiselle kierrokselle edenneiden Miikka Ruokasen ja Jari Jolkkosen olevan uhka kirkolle ja pohti, kenen alaisuudessa voisi tehdä kapitulissa töitä. - Siinä olisi voinut laskea kahteenkymmeneenkin, Pihkala sanoo. - Toki ”uhkia” on nähty ennenkin: 1960-luvulla puhuttiin, että kirkolla on kaksi vaaraa, Niinivaara ja Saarnivaara. Kotimaa24 ei ole tavoittanut Häkkistä kommentoimaan vaalin tulosta. Pihkalan mielestä vaalin tulos kertoo siitä, että valitsijoilla oli tahtoa vahvistaa kirkon ”perinteistä keskilinjaa”. Pihkala ei osaa sanoa, onko kyseessä reaktio piispa Wille Riekkisen tapaan hoitaa virkaa. - Mutta se on yleinen kannanotto kirkolliseen keskusteluun, on haluttu tietyllä tavalla maltillisempaa ja kokoavampaa linjaa, hän uskoo. Pihkala tosin näkee Kuopiossa pudonneidenkin joukossa keskilinjalaisia. - Joskus keskitie voi olla kultainen, vaikka sitä moititaan. Se on kultainen, kun on kyse kirkon ykseydestä. Vaikka Pihkalan mielestä nykyinen vaalitapa kärjistää tilannetta, hän ei tarjoa tilalle toista. Hän uskoo nykyisen säilyvän. Selaa artikkeleitaSelaa arkistoaJaa uutinen    Viikon luetuimmat
Kuukauden luetuimmat
Tuoreimmat uutiset
|
Kirjaudu |
Emerituspiispa Juha Pihkalan mielestä viimeisimmät piispanvaalit ovat kärjistyneet, mikä on ollut vierasta aiemmille vaaleille. Pihkalan mukaan kärjistymistä aiheuttaa vaalitapa, joka helposti johtaa kaksijakoon. Myös arkkipiispanvaalin jakolinjat ovat heijastuneet sitä seuranneisiin vaaleihin. Jos vaalissa on paljon, esimerkiksi kuusi ehdokasta kuten Kuopiossa, lopputuloksesta tulee arvaamaton. Kisaaminen toisen kierroksen äänestyspaikasta luo tilanteen, jossa ehdokkaille tulee houkutus nostaa profiiliaan asioita kärjistämällä.
| Hietalahdenranta 13 PL 279, 00181 HELSINKI Puhelinvaihde 0207 54 2000 |
Sähköpostit:
etunimi.sukunimi@kotimaa.fi |
Yhteystiedot Käyttöehdot Rekisteriseloste |
© Kotimaa 2012 |
"Pihkalalle hänen äitinsä antoi aikanaan ohjeen laskea ensin kymmeneen ennen kuin antaa lausuntoa." on todella varteenotettava. Yritän muistaa sen täällä kirjoittaessani ja toivon muidenkin harkitsevan asiaa.
Tämän päivän hesarissa, Kuopion piispanvaalia käsittelevässä jutussa, "perinteistä keskilinjaa" kuvattiin myös muutosta konservatiivisempaan suuntaan. Tämäkin on totta.
Käsityksesi kirkon ykseydestä näyttää lukkiutuneen ahtaseen näkökulmaan ja kirkon ykseyden kannalta kehällisiin kriteereihin.
Käsityksesi näyttää myös johtavan toimintaan, joka rikkoo kirkon ykseyttä kirkon uskon kannalta kehällisten asioiden vuoksi, mikä on tietysti johdonmukaista.
Perinteinen keskilinja ei etsi ristiriidattomuutta. Se päinvastoin tunnistaa ja tunnustaa erimielisyydet, koettaa päästä selvyyteen niiden luonteesta ja merkityksestä, sallii avoimen keskustelun.
Mutta perinteinen keskilinja koettaa kaikessa pitää huolta siitä, että erimieltä olevat ihmiset voivat olla ja pysyä yhdessä ja tulla uudelleen yhteen. Perinteinen keskilinja hakee ykseyttä sekä oman kirkon sisällä että kirkkojen välillä. Se on siis koko kirkon ykseyteen uskova ja siihen pyrkivä ekumeeninen linja.
Perinteisellä keskilinjalla pyritään erottamaan kirkon ykseyden kannalta välttämättömät asiat tärkeistä ja yhdentekevistä asioista.
Perinteisellä keskilinjalla uskotaan, että pyhä, katolinen ja apostolinen kirkko on myös yksi. Ja se usko ohjaa käytäntöjä.
Voisitte vaihteeksi ottaa todesta Sarin viestin. Olen Roman-Lagerpetzin kanssa jokseenkin kaikista moraalis-eettisistä asiakysymyksitä eri leirissä, mutta tunnustan hänen kritiikkinsä tietyiltä osin. Evl-Kansansankirkossa on vallalla eräänlainen turvallisuushakuinen keskiluokkaisuus, joka ei pohjimmiltaan juuri piittaa totuuskysymyksistä.
5ämän nykyisen kansankirkollisen yhtenäiskulttuurin aikana vaikka mitä on jo ehtinyt olla kaupan. Kommunismin aikana oli kaupan mm. solidaarisuus vainotun uskonveli Wurmbrandin suhteen. Nyt taas laskelmoidaan kumpaan kannattaa sijoittaa konservatiiveihin vai homoliikkeeseen, jotta yhtenäiskulttuurin valta-asema säilyisi. - Minullekin on kaupattu (jonkinlaisen kirkkoherratason keskilinjan taholta?) naispappien väistymistä, jos liityn taas ko. systeemin rahoittajaksi ja vaikenen kritiikistäni. - Vaikka olen vanhan virkakannan edustaja, pidän tällaista kaupankäyntiä moraalittomana. On helpompi arvostaa sellaisia tahoja, jotka ovat valmiita maksamaan totuuskysymyksistä kuin niitä, joilla kaikki on kaupan.
Sanot että perinteisellä keskilinjalla ei vieroksuta keskustelua. Perinteisellä keskilinjalla kuitenkin erotetaan kirkon ykseyden kannalta välttämättömät asiat yhdentekevistä tai kehällisistä asioista.
Näin juuri. Idea on vakuuttaa kiistelevät osapuolet siitä että riitaa aiheuttavat asiat ovat kehällisiä tai yhdentekeviä.
Kehällisiksi ja muuttuvaisiksi leimataan toisille tärkeät ajatukset... Keskeiseksi ja muuttumattomaksi julistetaan omat ja kaverien ajatukset. Sitten kerrotaan kaikille, että omat linja on sitä turvallista perinteistä keskilinjaa.
Toinen ja rehellisempi vaihtoehto olisi käsittääkseni myöntää kirkon uskonvarainen perusluonne. En tarkoita nyt ajatusta jo pyhiksi kohonneiden yhteisöstä. Tarkoitan sitä, että kirkko tunnistetaan Kristuksen kirkoksi vain uskon kautta. Mikään taho ei voi itse julistaa olevansa alkuperäisen tai aidoimman kristinuskon kirkko. - On vain ilmaistava oman kirkon normatiivinen ja evankeelinen olemus mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti. On lopetettava hämärät puheet moniarvoisuudesta ja kerrottava mihinmeillä uskotaan ja mihin normeina sitoudutaan. - Nlin kukin lammas kuulee selkeän äänen ja seuraa sen paimenen ääntä, jonka Hyväksi tunnistaa.
Kansallisromanttiseen yhtenäiskulttuurimalliin sekoitettu teologia suomalaisesta kansankirkosta on aivan liian sakralisoitu ja mytologisoitu. Aikoinaan kauniista ajatuksesta suomalaisesta kristillisyydestä on tulossa pahanmakuista haaleaa vettä. Totuus on uhrattu kansankirkkopolitikoinnin alttarille. - Reilu peli on hukassa ja Suomen evl-piispat puhuvat kuin poliitikot.