|
To 17. Toukokuuta 2012
|
|
SLEF haluaa selvittää Arhinmäen Älä alistu! -päätöksen Jan Ahonen
07.02.2012 11:36
Hän arvelee, että päätöksen tehneet eivät tiedä, ettei SLEF ole SLEY:n alajärjestö, vaan itsenäinen toimija, jolla on 90 vuoden historia. Järjestö sai viime vuonna tukea 8 000 euroa. Stenlund toteaa SLEF:n budjettiin tulevan loven olevan merkittävä. - Olemme saaneet tätä tukea vuosikausia. Ihmetyttää, jos perusteena on kampanja, johon emme edes osallistuneet. Ministeriöstä kerrotaan, että sen päätöksen perusteena ei ole yksittäinen kampanja vaan laaja näkemys. Takana on muun muassa Vantaan seurakuntien päätös leikata portaittain esimerkiksi SLEF:in tukea. Vantaan päätöksen taustalla oli lähetysjärjestöille (SLEF yhtenä) tehty kysely tasa-arvoasioista. - Haluaisin tietää mitä erikoista kyselyvastauksessa on ollut. Otamme seuraavaksi yhteyttä suoraan ministeriöön. Stenlund toivoo, ettei hänen järjestöään ole rankaistu kampanjasta, jossa se ei ole ollut virallisesti mukana. Hän haluaa saada yhteyden ministeriöön, ennen kuin kommentoi ministeriön kantaa, jonka mukaan SLEF on loppujen lopuksi SLEY:n kanssa seksuaalieettisesti samoilla linjoilla. Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen kertoo, että alustavan arvion mukaan menetetty valtiontuki vastaa heidän nuoriso- ja juniorityössään noin 1,5-2 työvuotta. Hänen mukaansa pienessä yksikössä tämä on merkittävä rahasumma. - Tämä tarkoittaa, että meidän on tehostettava varainhankintaamme. On siis palattava juurille ja saatava enemmän tukea yksityisiltä lahjoittajilta, jos valtio ottaa tämän linjan. Ainakaan näillä näkymin Kansanlähetyksessä ei lähdetä selvittelemään asiaa ministeriön kanssa. - Ymmärtääkseni nämä avustukset perustuvat ministerin omaan harkintaan, joten tähän on vaikea puuttua, Tuovinen toteaa. Katso Tuovisen blogi aiheesta. Lue myös: Yhteys Älä alistu!-kampanjaan vie mininsteriön tuen järjestöiltä KD naiset: Arhinmäki ei kunnioita sananvapautta Lue lähetysjärjestöjen vastaukset Vantaan seurakuntien kysymyksiin (PDF) Selaa artikkeleitaSelaa arkistoaJaa uutinen    Viikon luetuimmat
Kuukauden luetuimmat
Tuoreimmat uutiset
|
Kirjaudu |
| Hietalahdenranta 13 PL 279, 00181 HELSINKI Puhelinvaihde 0207 54 2000 |
Sähköpostit:
etunimi.sukunimi@kotimaa.fi |
Yhteystiedot Käyttöehdot Rekisteriseloste |
© Kotimaa 2012 |
"Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolen moninaisuus ovat nykyisin yhteiskunnallisesti
aikaisempaa näkyvämpiä asioita. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret
tarvitsevat yhteisöjen avoimuutta ja hyväksymistä oman identiteettinsä rakentamiseksi. Seksuaalista
suuntautumistaan tai sukupuoltaan pohtiva nuori tarvitsee tukea ja hyväksyntää.
Koulujen, oppilaitosten ja harrastustoiminnan kautta välitetyllä asiallisella tiedolla voidaan
vahvistaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten identiteettiä. Samalla
lisätään ikätoverien tietopohjaa, mikä muuttaa mahdollisia syrjiviä asenteita pidemmällä aikavälillä.
Yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä edistetään vahvistamalla nuorten
myönteisiä asenteita monikulttuurisuutta ja eri vähemmistöjä kohtaan. Lisätään tukea kansalaistoiminnan
ja kuntien hankkeille, joiden tavoitteena on nuorten myönteisten asenteiden
vahvistaminen monikulttuurisuutta ja eri vähemmistöjä kohtaan.
Ohjataan lasten ja nuorten kasvua kansainvälisyyteen sekä erilaisuuden ja yhdenvertaisuuden
arvostamiseen. Kansainvälisyys- ja suvaitsevaisuuskasvatusta vahvistetaan
osana varhaiskasvatusta, kouluopetusta ja koulun ulkopuolista oppimista. Kokonaisuuteen
liittyy tasa-arvonäkökulma."
Vaatiiko heteroseksuaalisen identiteetin vahvistaminen homoseksuaalisuuden vastustamista? Mikäli vaatii, se on ristiriidassa tuon politiikkaohjelman kanssa. Se lähtee siitä, että hyväksytään ihmisten erilaisuus, hyväksytään sekä heteroseksuaalisuus että homoseksuaalisuus.
Mikäli uskonnollisen järjestön oppiin ja toimintaan kuuluu seksuaalivähemmistöjen syrjiminen, tällaiset järjestöt eivät toimi valtioneuvoston hyväksymän politiikkaohjelman mukaisesti. Tällöin niillä ei ole perusteita tuelle, jota maksetaan politiikkaohjelman toteuttamisesta.
Lisäksi toimintaojhelman ajatus ei ole noilla kriteereillä sulkea asioita pois vaan ottaa niitä sisään. Minusta olisi varsin paikallaan kyllä aloittaa sellainen kampanja, joka vahvistaisi nuorten myönteisiä asenteita uudestisyntyneitä kristittyjä kohtaan, ja uskonkin että senkaltainen kampanja tai toimintamuoto olisi huomattavasti lähempänä tuon toimintaohjelman intentiota.
Mitä tämä syrjintä loppujen lopuksi tarkoittaa niiden mielestä, jotka näkevät syrjintää niin helposti joka puolella?
Kristilliset järjestöt perustelevat näkemyksensä Raamatun sanalla, eivät siis tieteellä tai joillain tutkimuksilla, joiden todenperäisyydestä myös kiistellään jatkuvasti.
Loppupäätelmä siis on, että koska kirkkokin/sen yksittäiset viranhaltijat on alkanut muuttaa käsityksiään seksuaaliseettisistä Raamatun tulkinnoista, niin kenelläkään kristityllä ei katsota enää olevan oikeutta omantunnon vapauteen ilmaista näkemyksiään perinteisen Raamatun sanoman perusteella.
Ns. kirkon liberaalisiipi pitää yksinoikeutenaan antaa ainoan oikean tulikinnan ko. kohdista ja ns- maallinen/poliittinen rintama tarttuu niihin hanaksti ja hyödyntää niitä perinteisellä kristillisellä kannalla olevia vastaan. Kuten nyt vaikkapa tämä tukirahojen jakomenettely osoittaa.
Mielestäni Haaviston linja toimia ja käyttäytyä kunnioittavasti rinnakkain eläen on paljon parempi tapa kuin jatkuva sanallinen hyökkäileminen ja erilaisten rahallisten kosto/kiristyskeinojen käyttäminen, jotka vain synnyttävät jatkuvaa riitaa. Ainakaan ne eivät mahdollista sitä, että joku alkaisi haluta ajatella uudelleen ko. asioita. Poterot vain syvenevät ja jakolinja levenee.