Etusivu Uutiset Kotimaa Piispa Luoma: Pienet asiat ratkaisevat  

Piispa Luoma: Pienet asiat ratkaisevat

LUOMA_TAPIO_32_420Espoon piispa Tapio Luoma. Kuva: Matti Karppinen

Espoon uusi piispa Tapio Luoma käsitteli suuruutta ja sen edellytyksiä virkaanvihkimysmessunsa saarnassa. Saarna perustui Matteuksen evankeliumin 13 luvussa olevaan Jeesuksen vertaukseen sinapinsiemenestä.

Luoman mukaan Jeesuksen tarkoittamalla suuruudella on kaksi edellytystä. Ensimmäinen edellytys on se, että todellinen suuruus lähtee aina liikkeelle pienestä, jopa mitättömän ja vähäpätöisen näköisestä. Jumalan valtakunnan työ toteutuu pelkistetyimmillään tavallisen arjen keskellä niissä lukuisissa tilanteissa, joissa lähimmäinen kohdataan.

Jumalan valtakunnan suuruuden toinen edellytys on Luoman mukaan se, että suostutaan ja sitoudutaan kasvuun. Jumalan valtakuntaan kuuluu aito kasvu kaikkine kipuineen ja säröineen.

– Suuruuden arvostus ei ole outoa kristillisessä kirkossakaan – siitä kertoo omalla tavallaan kirkkojen vaikuttava koko ja ne monenlaiset ponnistelut, joita tuon suuruuden saavuttamiseksi on täytynyt tehdä. Suuruuden arvostus on yksinkertaisesti jotakin niin peri-inhimillistä, että se kulkee mukanamme kaikkialle sinne, missä elämme ja toimimme, Luoma muistutti saarnassaan.

Tapio Luomaan saarna 12.2. Espoon tuomiokirkossa

Jumalan sanan kylvö

Matt. 13: 31-33

Suuruus kiinnittää huomiota. Suuruutta ei voi olla huomaamatta. Suuret rakennukset vangitsevat katseen. Kartalla suuret valtiot käsittävät laajoja alueita. Suuret sanat voivat saada aikaa paljon hyvää tai pahaa. Suurta ihmistä ihaillaan. Kaiken kaikkiaan suuret asiat vetävät huomiomme puoleensa kuin magneetti.

Suuruutta ihannoidaan. Suuruutta pidetään usein tavoitteena ja päämääränä, koska suuruuden ajatellaan merkitsevän voimaa ja mahtia. Olkoon kyseessä kaupungin tai kunnan koko, yhdistyksen toiminta tai kansantalous, suuruuden saavuttamiseen uhrataan paljon energiaa. Suuruuden arvostus ei ole outoa kristillisessä kirkossakaan – siitä kertoo omalla tavallaan kirkkojen vaikuttava koko ja ne monenlaiset ponnistelut, joita tuon suuruuden saavuttamiseksi on täytynyt tehdä. Suuruuden arvostus on yksinkertaisesti jotakin niin peri-inhimillistä, että se kulkee mukanamme kaikkialle sinne, missä elämme ja toimimme.

Tämän sunnuntain evankeliumissa Herramme Jeesus puhuu suuruudesta. Vertaus yhdestä pienimmästä kasvimaailman siemenestä, sinapinsiemenestä, päättyy mielikuvaan suuresta puutarhakasvista. Jeesuksen puhuu tässä nyt siis Jumalan valtakunnasta, Jumalan asiasta tässä meidän ihmisten ja muun luomakunnan maailmassa. Hän puhuu samalla kirkosta, joka omalla paikallaan haluaa rakentaa Jumalan valtakuntaa. Jumalan valtakuntaan ja kirkon työhön siis kuuluu suuruus, toisinaan jopa huomiota herättävä koko.

Mutta millaista on se suuruus, josta Jeesus puhuu? Kun me oman aikamme ihmisinä ihannoimme suuruutta, onko se sitä suuruutta, jota Herramme tarkoittaa? Mitä on Jumalan valtakunnan suuruus?

Jeesuksen tarkoittamalla suuruudella on kaksi edellytystä. Ensimmäinen edellytys on se, että todellinen suuruus lähtee aina liikkeelle pienestä, jopa mitättömän ja vähäpätöisen näköisestä. Sellainen suuruus, joka unohtaa oman alkuperänsä, joka sivuuttaa pienuuden ja sulkee silmänsä omalta rajallisuudeltaan, ei lopulta ole ihastelua ansaitsevaa suuruutta. Kun me omissa seurakunnissamme pohdimme ja toteutamme omaa toimintaamme, haluaisimme sen olevan suurta ja merkittävää. Mietimme suuria linjoja ja tulevaisuuden strategisia kysymyksiä. Tämä kaikki on tärkeää ja suorastaan välttämätöntä. Mutta emme silloinkaan saa unohtaa, että ilman pientä ja vähäpätöiseltä näyttävää ei päästä koskaan todelliseen suuruuteen.

Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että tajuamme Jumalan valtakunnan työn käytännössä toteutuvan pelkistetyimmillään tavallisen arjen keskellä niissä lukuisissa tavallisissa mutta niin tärkeissä tilanteissa, jossa kohtaamme lähimmäisemme ja hänen elämänkysymyksensä. Seurakunnissa toteutuva ruohonjuuritason työ ei aina pääse pinnalle eikä saa sitä huomiota, joka sille kuuluisi, koska suuremmilta vaikuttavat asiat ajavat niin usein ohi.

Ja kuitenkin kaikki se, mitä tapahtuu seurakuntien erilaisilla työaloilla, muodostaa lopulta Jumalan valtakunnan kaikenlaisen suuruuden perustan. Tuohon perustaan kuuluvat myös ne lukuisat tilanteet, jossa seurakuntalaiset kohtaavat toisensa ja tulevat ehkä huomaamattaankin kantaneeksi toistensa taakkoja. Nämäkään tapaukset eivät nouse julkisuuteen, mutta näistä tavanomaisista ja ehkä joskus jopa vähäpätöisiltä näyttävistä arjen pienistä asioista nousee kaikki se, mitä nimitämme kirkon elämäksi ja työksi. Joka siis haluaa rakentaa suuruutta, kunnioittakoon ja arvostakoon pienuutta.

Jumalan valtakunnan suuruuden toinen edellytys on se, että suostutaan ja sitoudutaan kasvuun. Pienen sinapinsiemenen kasvu suureksi puutarhan kasviksi on prosessi, joka vaatii oikeat olosuhteet ja riittävästi aikaa. Kasvimaailman kasvulla on oma aikataulunsa, joita nykyisin biologisin menetelmin voidaan nopeuttaa vain tiettyyn rajaan asti.

Jumalan valtakunnassa kasvun kunnioittaminen on aivan oleellinen asia. Miten helposti etsimmekään nopeita ja helppoja reittejä suuruuteen. Siellä ja täällä malttamattomina rakennellaan Jumalan valtakuntaa omien mielikuvien varassa. Odotetaan ja vaaditaan valmista, hienoa ja kaunista, särötöntä ja puhdasta. Kasvukivut on silloin helppo ohittaa ja pitää niitä vain kiusallisina häiriöinä siinä ehjässä ja virheettömässä mielikuvassa, jonka Jumalan valtakunnasta olemme rakentaneet.

Mutta Jumalan valtakuntaan kuuluu aito kasvu kaikkine kipuineen ja säröineen, kaikkine keskeneräisyyksineen ja raadollisuuksineenkin. Oikotietä suuruuteen ei yksinkertaisesti ole. Kasvun eri vaiheet on käytävä läpi, millaisia ne sitten ovatkin. Ja samalla kun annamme itsellemme luvan kasvaa, meidän on annettava sama lupa myös lähimmäisillemme, sisarillemme ja veljillemme. Sillä kirkko ja Jumalan valtakunta ei vielä ole valmis.

Nämä ovat siis Herramme Jeesuksen mukaan Jumalan valtakunnan suuruuden edellytykset: pienuus ja kasvu. Ilman niiden kunnioittamista, niihin sitoutumista ja niiden vaalimista ei ole olemassa mitään aitoa suuruutta. Mutta mikä sitten on aidon suuruuden tunnusmerkki? Miten voimme aistia sen läsnäolon? Jeesuksen vertaus antaa tähän oman vastauksensa: "Sinapinsiemen on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille."

Aidon suuruuden tunnistamme Jeesuksen mukaan siis siitä, että se tarjoaa turvan, suojan ja kodin. Suuruus, joka ei suostu sulkemaan turvalliseen huomaansa pienuutta ja kasvun erilaisia vaiheita, suuruus, joka ei tarjoa suojaa eikä kotipaikkaa pienelle ihmiselle ja hänen elämäntodellisuudelleen, on lopulta hyödytöntä ja sisällyksetöntä. Tällaista aitoa suuruutta on Jumalan valtakunnan suuruus.

Hyvä juhlamessuun kokoontunut seurakunta. Viime viikkoina monenlaiset ajatukset ovat kulkeneet mielessäni. Suuri ja vastuullinen virka, johon Espoon hiippakunta on minut kutsunut, on saanut minut entistä enemmän miettimään omaa rooliani kirkon ja Jumalan valtakunnan työssä. Lukuisten kannustusten rohkaisemana ja esirukousten saattelemana tohdin aloittaa tässä tehtävässä. Haluaisin olla yhdessä hiippakunnan seurakuntien, niiden työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten kanssa kyselemässä, miten voisimme arvostaa pieniä asioita, miten voisimme kunnioittaa ja antaa tilaa kasvulle ja miten pystyisimme vaikuttamaan siihen, että seurakuntamme voisivat tarjota jäsenilleen turvan, suojan, ja kodin.

Pienet asiat ratkaisevat. Se pieni siemen, jota meidän Jumalan valtakunnan työssä ja kirkon palveluksessa ennen muuta tulee kunnioittaa ja josta kaikki hengellisen yhteisön kasvu lopulta nousee, on itse meidän Herramme Jeesus Kristus. Häntä meidän tulee seurata, häneen turvautua ja hänen kanssaan kohdata lähimmäisemme. Hän, ihmisen pienuuteen ja rajallisuuteen sitoutunut Herramme, kulkee edellämme kohti tulevaisuutta ja kaikkia sen haasteita.

Keskustele (14)
Seppo Heinola | 
12.2.2012 11:22:36
0
0
Kokkos senapeios. Hyvä vertaus elämän puusta.
Heprealaisen elämänpuun sefirot Tiphereth eli
k a u n e u s saa lukuarvon 1080, mikä yhdessä aurinkovoiman (666)
kanssa tuottaa Platonin kosmisen fuusion numeron 1746. Tämä 1746 esiintyy useita kertoja Uuden
Testamentin pyhissä nimissä ja nimen omaan kokkos senapeios oman arvon 1746.

Pispojen hiippojenkin vesica piscis suhteineen on alku tälle ns.pyhälle geometrialle:

http://www.bibliotecapleyades.net/geometria_sagrada/esp_geometria_sagrada_3.htm
Ilmoita häirikköviesti
Juha Hyrsky | 
12.2.2012 18:02:33
0
0
Aika erikoista, että tätä erinomaista saarnaa ei kommentoida tämän enempää. Sama koski viime sunnuntain Kaarlo Kallialan saarnaa. Missä nyt ovat ne, jotka pistävät piispoja boikottiin ja kertovat kansankirkkomme olevan tuhon tiellä? Jos teillä on oikeasti jotain sanottavaa, voisitte kehua silloin kun aihetta on. Ja jos moitittavaa löytyy Luomankin saarnasta, haluaisin totta totisesti kuulla, mikä se moitittava asia on?
Ilmoita häirikköviesti
Toivo Loikkanen | 
12.2.2012 19:47:28
0
0
Mainio ellei suorastaan loistava saarna: Erityisesti ilahduin tuoreesta näkökulmasta lähteä liikkeelle suuruudesta eikä pienuudesta kuten yleensä tässä kohtaa on tapana. Toinen sydäntäni ilahduttava asia on se, miten Tapio Luoma kuvaa Jumalan valtakunnan todeksi tulemista ihmisten pienissä asioissa ja arjen kohtaamisissa. Tätä näkökulmaa kirkossamme pitäisi enemmän nostaa esille. Joillekin arjen kristillisyys on vain sivujuonne ja varsinaista uskovaisuutta on suuret ja vahvat hengelliset julistukset ja kokemukset erilaisissa kokouksissa. Jokut ovat väärällä tavalla fakkiutuneet uskovaisen rooliin niin etteivät he osaa enää puhua muuten kuin hurskailla ja hengellisillä sanankäänteillä vaikka puheena olisi hampaiden pesu tai muu vastaava asia! :)
Ilmoita häirikköviesti
Sami Paajanen | 
12.2.2012 20:11:48
0
0
Hienoa ilotulitusta uudelta Piispalta. Monien piispojen saarnoja olen kuunellut ja ovat kaikki olleet varsin hyviä.
Ilmoita häirikköviesti
Tuulikki Wallin | 
12.2.2012 22:05:11
0
0
Oli aivan mahtava saarna uudelta piispaltamme. Kuuntelin ja katselin sen toistamiseen ja olen melkein sanaton.
Tilaisuudessa oli muutenkin hyvä kokonaisuus, musiikillisestikin. Urkujahan ei kotikirkossani Espoon tuomiokirkossa nyt ole, mutta oli ihanan heleätä "kirkasta" soittoa ja kannel! Ja piispalla kaunis lauluääni, niin kuin puheäänikin. Kaikki siis kohdallaan.

Mitäpä tässä nyt sitten muuta kuin kiittämään Jumalaa hyvästä piispasta ja toivottamaan hänelle perheineen runsasta Jumalan siunausta ja voimia kaikkeen siihen mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Herra siunatkoon ja varjelkoon piispamme ohella meitä kaikkia seurakuntalaisiakin. Herra antakoon meille halun rakastaa totuutta ja toinen toistamme.
Ilmoita häirikköviesti
Matias Roto | 
13.2.2012 07:15:40
0
0
Yhden yllä olevan kommentin johdosta yksi symboliikan selvitys:
Piispan hiipan muodolla on sama sanoma kuin ortodoksien käyttämällä kirkon tornin muodolla:
Liekin muoto kertoo helluntain sanomaa:
Pyhä Henki laskeutui opetuslasten päälle tulen liekeinä.
Liekin muoto julistaa, että Pyhä Henki on läsnä ja toimii seurakunnan keskellä.
Ilmoita häirikköviesti
Kari Valkonen | 
13.2.2012 07:16:01
0
0
Niin, hedelmistä puu tunnetaan, annetaan ajan kulua ja katsotaan kuinka hän suhtautuu kun Jumalan sanan vastaiset voimat vyöryvät seurakuntiin.
Ilmoita häirikköviesti
Pekka Särkiö | 
13.2.2012 10:43:10
0
0
Kiitos Tapio Luomalle hyvästä saarnasta: "Aidon suuruuden tunnistamme Jeesuksen mukaan siis siitä, että se tarjoaa turvan, suojan ja kodin." Kirkon tehtävän on tarjota suoja ja koti uskon kasvulle ja ihmisten keskinäiselle välittämiselle. Tuleva kirkon rakenneuudistus onnistuu, kun se luo tälle edellytyksiä.
Ilmoita häirikköviesti
Valma Kukko | 
13.2.2012 16:27:54
0
0
Myönteisesti panin merkille piispa Tapio Luoman saarnan sunnuntaipäivän ateriaa laitellessani ja radiosta piispan vihkimystä seuratessani. En ole aiemmin tutustunut Luoman saarnoihin ja mitä ymmärsin tästä saarnasta, piispa varoitti vaatimasta täydellistä kirkkoa ja saattoi tässä puhua myös heille, jotka toistuvasti kritisoivat luterilaista kansankirkkoamme näkökulmista, joita minä en aina edes ymmärrä. Mistä suunnasta se kritiikki aina tulleneekaan, mutta ainakin yksi suunta lienee se amerikkalaistyyppinen uskonnollisuus, jossa uskonnollisuuden tulee mielellään olla näyttävää.

Mainitseehan emerituspiispa Kalevi Toiviainenkin yhdeksi luterilaisuuden uhaksi juuri reformoidun uskonkäsityksen (Teologinen Aikakauskirja 4/2011).

Itse tulkitsin piispa Luoman asettuvan saarnassaan uskonkäsitysten luterilaiselle puolelle ja pidin tätä hyvänä asiana.

Piispa Luoman kertoessa piispanvihkimyksen jälkeen kuullussa haastattelussa työstään radiossa ja harrastuksestaan radio-ohjelmien tekemisessä, tunsin lukkarinrakkautta. Itsekin aikanaan tein muutaman ohjelman Ouluradioon, mutta huomasin ettei aika riitä sivutöihin varsinaisen työn ohessa.
Ilmoita häirikköviesti
Seppo Heinola | 
13.2.2012 17:46:32
0
0
Piispan hiipan muodolla on sama sanoma kuin ortodoksien käyttämällä kirkon tornin muodolla:

Tuskinpa tämä dagon-kalajumalan päätä ja kalanrakkoa hyvin läheisesti muistuttava kuvio on tulen liekiksi tarkoitettu. Lähinnä se muistuttaa keskiaikaisten katedraalien suippoja oviaukkoja, jotka nekin ovat vesica-pisciksien heijastumia:

http://koti.phnet.fi/petripaavola/paavinpaahine
Ilmoita häirikköviesti
Voidaksesi kommentoida sinun tulee olla kirjautunut. Uutisten kommentointi vain omalla nimellä.

Selaa artikkeleita

Selaa arkistoa

Jaa uutinen

tilaakotimaa_bloggaa Tilaa Kotimaa kotiisi! Lähetä uutisvinkki Bloggaa sinäkin, se on helppoa!