Kaisa Tanttu
22.02.2012 09:45
Vuonna 1985 Pohjoismaisen piispankokouksen hyväksymä, Helsingin katolisen piispan tänäkin vuonna toistama paastokäsky on esseisti Antti Nylénille tuttu. Katolilaisena se velvoittaa häntä.
- Totta kai paastokäsky velvoittaa minua, vaikka se onkin viimeiseen asti vesitetty. Tuhkakeskiviikko ja pitkäperjantai ovat tärkeimmät paastopäivät. Käskyssä sanotaan, että jos ei onnistu paastossaan, ei sitä tarvitse pitää syntinä. Eihän epäonnistumista kristinuskon perussanoman mukaan muutenkaan tarvitse pitää syntinä.
Nylén kaipaa paastolta konkretiaa ja yksinkertaisuutta.
- Perinteisesti paastossa on tämä lihansyöntiteema. Keskiajalla oli yksi hailee, jos ei saanut syödä lihaa paaston aikana kun sitä ei muutenkaan syöty. Niillä homeisilla juureksilla mentiin eteenpäin niin kuin ennenkin. Nyt liha on menettänyt merkityksensä juhlaruokana, se on arkipäiväistynyt. Vaatimustason pitäisi olla kovempi.
Nylén pitää lihansyöntikysymystä teologisesti merkityksellisenä asiana.
- Kristityn on vaikea kieltää sitä tosiasiaa, että ihmiset ja siat on tehty samasta aineesta. Niitä koskee samaa teologia. Paastonaikana on havahduttava, että täällä on muitakin olentoja jotka on tehty samasta aineesta.
Nylénin omaan paastoon kuuluu tavallista ahkerampi kirkossa käynti.
- Olen pitänyt alkoholipaastoa, ei yhtään iltakaljaa. Se on turhanpäiväinen ilo, johon turtuu. Paasto merkitsee minulle myös sellaisia asioita joita on vaikeampi kuvailla.
(Kuvan ottanut Jukka Granström)
Lue myös: Piispa Sippo antoi paastokäskyn
Pidän alkoholipaastoa myös sopivana kristillisenä vastaiskuna "tipattomalle tammikuulle", jota maallistunut yhteiskunta tarjoaa sosiaaliseksi normiksi. Suuren paaston alkoholittomuus ankkuroituu kirkkovuoteen eikä ole pelkkää "nenänvalkaisua" jo ennen adventtiaikaa alkaneen juhla- ja ryyppyputken jälkeen.
Suosittelen samaa alkoholipaastoa myös adventtiaikana sillä tavoin kristillistä valmistautumista jouluun parannuksen hengessä pikkujoulurymyämisen vastakulttuurina korostaen - ja joulun viettämistä kunnolla vasta sitten, kun se on, mutta myös vielä silloin, kun sekulaari yhteiskunta jo potee krapulaansa joululahjapapereita poltellessa.
Miksi ihmeessä tipaton tammikuu tavitsisi jonkin vastaiskun? Käsittämätöntä.
"Ihan väärin raittiina", sanoi taas Pispalan palopäällikkö.
jos luit tarkasti, mitä kirjoitin, huomaat, että suosittelin myös "kokovuotista alkoholipaastoa" eli absolutismia hyvänä elämäntapana niille, joille se sopii.
"Vastaiskulla tipattomalle tammikuulle" en tarkoittanut, että olisi paha asia pidättäytyä alkoholijuomista myös tammikuussa, vaan tuon paaston ajoittamista myös kristittyjen parissa sekulaarin kalenterin eikä kirkkovuoden mukaan sillä tavoin joulun riemua typistäen ja suuren paaston unohtaen.
Ei tosin kukaan kirkkovuotta noudattamalla autuaaksi tule. Se kuitenkin auttaa meitä uskomaan Jumalan pelastustekoihin historiassa ja seuraamaan Jeesusta Hänen konkreettisella ristintiellään tässä meidän maailmassamme.
Tosiasia on, jos ei kykene olemaan ilman viinaa, olisi paras hakeutua lataamoon.
Hengenpelastusesimerkkisi ei oikein sovi tähän asiaan.
En vain omalla kohdallani ole löytänyt sitä sydämen halua paastota, se tuntuu jotenkin joko larppaamiselta tai sitten mielistelevältä tai sitten ulkoapäin ohjautumiselta. Mutta se on minun ongelmani. Ihailen kaikkia, jotka paastoavat.