Viime vuonna eduskunnasta pudonnut vihreiden entinen kansanedustaja Kirsi Ojansuu-Kaunisto on päässyt Helsingin yliopistoon opiskelemaan teologiaa. Ojansuu-Kaunisto on opiskellut aikaisemmin luokanopettajaksi.
– Kutsumus papin tehtävään on tullut mukaan vuonna 2008. Jo eduskunnassa ollessani mietin, että loppuelämääni en halua kansanedustajana. Jo silloin minulla oli kutsumus papiksi, sanoo Ojansuu-Kaunisto.
Ojansuu-Kaunisto ei osallistunut valintakokeisiin ensimmäistä kertaa.
– Kun 30 vuotta sitten pääsin ylioppilaaksi, pyrin tiedekuntaan, mutta en päässyt. Onneksi, sanon nyt. Olen varmasti parempi pappi jos olisin nuorena sinne päässyt. Olisin ollut monella tapaa kapea-alaisempi, suppeampi ja ymmärtämättömämpi pappi ilman kaikkea tätä välissä kokemaani.
Opintopisteitä Ojansuu-Kaunisto keräsi heti keväällä eduskunnan jättämisen jälkeen. Hän suoritti avoimessa yliopistossa yleisen teologian opinnot. Gradun aihekin on mielessä
– Kaudella -99 päätettiin parisuhdelaista, olin lakivaliokunnassa ja puolustin kristittynä lakia. Yhteysliike piti minut silloin hengissä kaiken painostuksen, päähänhakkaamisen ja kirkon mamoilun keskellä. Olen säästänyt kaiken materiaalin ajalta, kirjeet, joita tuli viikoittain. Niistä voisi tehdä gradun.
Tulevaan opiskeluun hän suhtautuu valoisasti.
– Ihanaa päästä opiskelemaan! Kaiken kokemani jälkeen toivon, että voin olla elävä esimerkki ihmisille, jotka ovat menettäneet paljon. Niistä selviytyy. Jumala ei sulje ovea avaamatta toista.
Nyt sain itsekin innostuksen opiskeluun vaikka 45 vuotta on pappina takana. Siunausta Kirsille. Minua puhutti tuo viimeinen lause kaiken menetyksen keskellä missä olen elänyt viime kuukausina: Jumala ei sulje ovea avaamatta toista. Oliskohan tuo uusi ovi opiskelu ja tunsin tosiaan intoa, että olisin valmis opiskelemaan uusien nyt valittujen joukossa. Mutta mennään nyt tänä ehtoona Ypäjän musiikkiteatterin ensi-iltaan The boy friend. Samalla muistelmaan 12 vuotta jolloin itse olin näytelmissä mukana.
Särähtää korvaan tuo kutsumus, joka jumalallistaa omia valintoja. Miksei voi sanoa, että uskonto kiinnostaa? Papin työ sinänsä vaikuttaa raskaalta ja epäkiitolliselta työltä, ainakin minusta, mutta ei kaikista tule pappeja.
Onhan eduskunnasta ennenkin lähdetty teologiseen ja sitä tietä papiksi. Muistelen, että Salon seudulta joku keskustan edustaja lähti papin tielle. Asemapaikaksi tuli jokin turistikohde. Nimi ei nyt tule mieleen. Sukunimi oli kaksiosainen. Olisiko ollut Järvi----- ? Saattaa olla jo eläkkeellä.
Kyseessä on Salosta Halikosta Timo Järvilahti. Hän oli muistaakseni keskustan kansanedustaja aikanaan 1990-luvulla. Vihittiin papiksi 2004. Tapasimme mm. nimikkolähettimme rovasti Sirkka Peltolan synttäreillä Yläneellä. Ja näin Loimaan seutua tuntevana Timo Kaunisto kansanedustaja meni naimisiin Kirsi Ojansuun kanssa, siksi kaksoisnimi Kaunisto. Timo Kaunisto Alastarolta, jossa justiinsa kävin syntymäpäivillä. En tiedä onko Järvilahti vielä Kanarialla. Tervetuloa vain kansanedustajat teologiseen tiedekuntaan. Nyt olisi aikaan molemmilla Kaunistolla ja Ojansuulla lukea teologiaa, sillä kumpikin tietääkseni putosivat eduskunnasta viime vaaleissa. Siunausrikasta kesää kaikille.
Aikanan eduskunasa on tunnettu pappi Juho Tenhiälä.
Kirjoitti kirjan Usko ja Ufot ja oli siinä Raamatun suhteen ns.dänikeniläisellä kannalla. Perustelut pitävät minusta yhä.
Gradu-ideakin kuulostaa valmiilta ja hyvin kypsytellyltä. Tuloskin taitaa olla jo selvä. (Toivottavasti filosofian peruskurseilla ja metodiopinnoilla on jotain vaikutusta.)
Mietin samaa kuin Kimmo. Tosin maisterithan pääsevät papiksi kandinkin papereilla, joten jos on aito kutsumus papiksi, niin gradulla ei valmiin maisterin tarvitse itseään edes kiusata, vaikka se olisikin jo valmiiksi mietitty.
Kommentit (16)