|
To 23. Helmikuuta 2012
|
|
Karhu oli suomalaisten ensimmäinen jumala Sakari Sarkimaa
07.08.2011 07:09
– Karhu oli suomalaisten ensimmäinen jumala. Kansanperinteessä ’hänellä oli enemmän nimiä kuin vuodessa päiviä´, professori Juha Pentikäinen sanoo. Pentikäinen toteaa, että nykyisiin hautajaisiin liittyy yhä muistumia muinaisista karhun peijaisista. Karhun (Ursus arctos) satoja lisänimiä käytettiin kiertoilmaisuna, koska karhun nimeä ei turhaan saanut lausua. Nimi saattoi manata metsän omenan, ohdon, paikalle. Tunnetuin karhu-jumaluudesta kertova teema nykyihmiselle on amerikansuomalaisen Jean Untinen-Auelin kirjasarja Luolakarhun klaani. – Ranskassa onkin luolakarhun luolan lähettyville rakennettu kirkko, Pentikäinen toteaa. Pentikäinen on saanut tutkimuksistaan karhuprofessorin arvonimen. Hänen johdollaan on koottu aiheesta kaksi näyttelyä, Karhun kannoilla ja Karhun vuosi. Jälkimmäinen on esillä Itä-Suomessa puoli vuotta elokuusta helmikuun loppuun. Hautajaiset olivat häät Karhu on ollut muinaissuomalaisille pelätty, mutta myös pyhä ja arvostettu eläin. – Pohjoisen pallonpuoliskon ihmiset ovat katselleet taivaalta karhua, Pentikäinen sanoo ja viittaa Ison karhun tähtikuvion seitsemään kirkkaimpaan tähteen, Otavaan. Karhu on tarinan mukaan laskettu taivaalta Otavan tähtikuviosta. Usean pohjoisen kansan mytologiassa karhu on ihmisen sukua, ja ehkä myös muinaiset suomalaiset ajattelivat näin. Pyydystetyn karhun kunniaksi järjestettiin juhlat, peijaiset, joilla karhu pyrittiin palauttamaan uuteen elämään. Karhun hautajaiset olivat samalla karhun häät, koska karhu on kotoisin taivaasta. – Karhunpeijaisissa syötiin kaikkia karhun osia. Tästä periytyy suomalaiseen hautajaiskulttuuriin se, että niissä syödään niin paljon. Hautajaisissa syödään yhä muinainen karhu. Etenkin maalla vielä 1950–60 -luvuilla teurastettiin nauta hautajaisiin ruuaksi, jolloin naudan osia syötiin kuin karhua peijaisissa, Juha Pentikäinen kertoo. Karhu on läsnä monin tavoin edelleen. Se on Satakunnan vaakunaeläin ja esiintyy myös Porin, Lapuan ja Euran vaakunassa. Karhuaiheista nimistöä ja karhupatsaita on kaikkialla. Esimerkiksi Kouvola-nimen perusmuoto kouvo tarkoittaa karhua. Juha Pentikäisen johdolla koottu Tampereen museokeskus Vapriikin Karhun vuosi -näyttely on avoinna Kuusamon Heikkilän Kiitämän kulttuurikeskuksessa 5. 8.–31.10. ja Mikkelin Kyyhkylässä 5.11.2011.– 29.2.2012. Selaa artikkeleitaSelaa arkistoaJaa uutinen    Viikon luetuimmat
Kuukauden luetuimmat
Tuoreimmat uutiset
|
Kirjaudu |
Suomen kansalliseläin karhu on kiehtonut kautta aikojen ihmisten mieliä. Karhumytologiaa vuosikymmenet tutkinut uskontotieteilijä Juha Pentikäinen tuo kokoamansa Karhun vuosi -näyttelyn Kuusamoon ja Mikkeliin. Hän sanoo, että hautajaisiin liittyy yhä muistumia karhu-riitistä.
| Hietalahdenranta 13 PL 279, 00181 HELSINKI Puhelinvaihde 0207 54 2000 |
Sähköpostit:
etunimi.sukunimi@kotimaa.fi |
Yhteystiedot Käyttöehdot Rekisteriseloste |
© Kotimaa 2012 |
Ristiriitaisuus ja tulkinnanvaraisuus syntyy epäuskoisessa ja ylpeässä päässä, kun luulee että mitään ei voi hyväksyä, mitä ei järjellä ymmärrä.
Hätähän se pakottaa useimmiten Jeesuksen luokse.
Tapio Puolimatka on sanonut: sinä voit tietää Jeesuksesta rakkautesi määrän mukaan. Jeesus kyllä avaa ymmärryksenkin sitä mukaa kuin uskaltaa lähteä Jeesuksen viitoittamaa tietä. Jos ei ole rakkautta totuuteen, ei se uskon tie avaudu. Totuus omasta syntisyydestä ja perinpohjaisesta turmeluksesta voi saattaa ihmisen Jeesuksen luokse Sanan kautta, jossa luvataan täydellinen anteeksiantamus. Toinen tie on paaduttaa itsensä.
On hyvä joutua epätoivoon omasta itsestä, mutta ei joutua epätoivoon siitä, mitä Jumala voi tehdä.
Joka jää itsensä varaan joutuu ennemmin tai myöhemmin epätoivoon. Pahinta on jos se tapahtuu ikuisuudessa.
Historiallisesti kristinuskon suosio Suomessa taitaa perustua siihen, että näiden karhunpalvojien kurkulle tungettiin miekka ja todettiin, että parempi uskoa tähän meidän Jeesus-poikaan, jos haluaa pysyä hengissä.
Kristinuskon varjolla Euroopassa on käyty niin monta veristä sotaa, että länsimaiset kansallisvaltiot ovat nykyisellään omaksuneet linjan, jossa uskonto on jäänyt ihmisten "yksityisyyden alueelle" ja valtiot eivät enää tunnusta virallista uskontoa tai toimi minkään uskomusjärjestelmän levittämisen puolesta.
Kouluissa opetettiin noin vielä 1960-luvulla, mutta nykyään ollaan melko varmoaja, että ristiretket Suomeen ovat pelkkää myyttistä sankaritaruilua. Kristinusko on saapunut maahamme kaupankäynnin ja siirtolaisuuden myötä. Siihen tartuttiin ilmeisen myönteisesti, koska se oli eurooppalaista muotia ja sen uskottiin tuovan vaurautta mukanaan.
"Teorian mukaan ensimmäistä ristiretkeä (n. 1155) johti kuningas Eerik (Ruotsin suojelupyhimys, Pyhä Eerik) ja tuolloin valloitettiin Varsinais-Suomi. Toista retkeä (1248) johti Birger Jaarli, valloituskohteenaan Häme ja kolmannella retkellä valloitettiin Karjala (1293). Valloitusteorialla on historiallinen pohja, sillä pakanuuden ajan loppupuolella Suomessa oli kolme erillistä asuma-aluetta. Myöskään itse ristiretkiä ei pidä epäillä. Paikkaansa pitää myös se, että kristinuskon tulo Suomeen merkitsi myös joutumista Ruotsin yhteyteen."
Täysin rauhanomaisesta kaupankäyntiin ja kulttuurivaihtoon pohjaavasta leviämisestä oppimateriaali ei puhu, mutta suhtautuu jonkin verran epäilevästi myös varsinaiseen miekkalähetykseen.
Kristillisemmässä kirjoittelussa kyllä googlaamalla löytyy tuo Kakkurin "melko varma" tieto täysin rauhanomaisesta kristillistymisestä. Tarkempaa arviota, olisi kiva joltakulta historiantuntijalta kuulla.
Esihistorialliselta ajalta kun ei oikein ole kirjallisia dokumenttejakaan. Eivätkö vanhimmat suomalaiset kalliomaalauksetkin kuvaa hirviä, eivätkä karhuja? Eikä sekään, että hirviä piirretään kallioon, välttämättä mitään jumalankuvaa edusta, vaan esimerkiksi metsästyssaaliin toivossa kuvalla manaamista.
Eivätkö useimmat luonnonkansatkin palvo jumalinaan aurinkoa, ukkosta, sadetta jne, joten miksi ihmeessä muinaiset suomalaiset olisivat juuri karhua palvoneet.
En siis tahdo vähätellä karhun arvoa suomalaisessa mytologiassa, mutta tahtoisin hieman perusteluita tuolle jumalaväitteelle.
Ei tiedetä yhtään tapausta, jossa karhu olisi raadellut ihmisen, ellei ihminen ole juossut karhun päälle, hyökännyt ja tai sen jälkeen yrittänyt tyhmästi juosta karkuun kuin saalis. Karhu on tappanut Suomessa vain kaksi metsästäjää, mikä taas on erittäin loogista viisaalle eläimelle. Vihtahousu oli lempinimi karhulle kunnes papit puhuivat siitä uutena pirun synonyyminä toisten jumalien propagandataistelussa.
Susi on kokenut saman hysteriakäsittelyn. Susi on tappanut todistetusti vain yhden ihmisen. yli 100-v. sitten. Susikin on ollut pappien kiivaiden hyökkäyksien kohteena kuvaamaan metsän pimeyttä ja pakanallisuutta, jotta suomalaisten pyhä ja luonteva luontosuhde tuhottaisiin perusteellisesti.
Vaikka ristiretket ja vastaavat ryöstö-/valloitusretket ovat uskoakseni olleet uskontojen pääasiallinen leviämistapa, uskon toisaalta näiden retkien päämotiivin olleen, käytetyistä nimikkeistä riippumatta, selvästi maallinen ahneus eikä kutsumus lähetykseen. Poikkeuksena lähinnä marksismi-leninismin harjoittama ateistinen uskontojen vaino: mahtoiko ryöstösaalis riittävässä määrin selittää vainoa, vai tarvitaanko peräti aatteellinen selitys? Sen sijaan uskonnollisilla motiiveilla kukitetut ristiretket Pyhään maahan, Reconquista, Albigenssi-ristiretki, Teutoniritarien retket liettualaisia vastaan (=Preussin perustukset), Uuden maailman valloitus, reformaatiosodat, 30-vuotinen sota, ja toden totta mokomakin ruotsalaisten valloitusretki Suomeen, selittyvät minusta paremmin muilla kuin aatteellisilla vaikuttimilla, vaikka niillä kuinka olikin merkittäviä uskonnollisia seurauksia.
Kukas muuten olikaan karhujen suvun emuu?