Olli Seppälä
27.10.2011 13:57
”Ei se, että joku on eri mieltä kuin minä, tee hänestä tyhmää ja pahaa”, sanoo kirjailija Kirsti Ellilä. Hänen Ristiaallokkoa-romaaninsa kuvaan lempeän ymmärtävästi kirkon tiukempaa laitaa.
Helsingin kirjamessuilla mukana ollut Ellilä on kirjoittanut trilogian kirkollisesta kipupisteestä, naispappeudesta ja sen vastustamisesta.
- Halusin ymmärtää, miksi tällainen asia hiertää kirkossa vielä 2000-luvulla, Ellilä perustelee kirjoittamistaan.
”Kirkko-trilogiaan” kuuluvat romaanit Pappia kyydissä, Pelastusrenkaita ja Ristiaallokkoa.
- Lähdin liikkeelle helpoimmasta päästää eli naisesta ja hänen näkökulmastaan. Kolmannessa osassa koin, että en vapaudu aiheesta jos en yritä paneutua "konservatiivisten änkyröiden" maailmaan ja heidän kokemuksensa tasoille. Halusin ymmärtää mistä tiukat asenteet nousevat.
Ellilän mukaan on tärkeätä että ihmisillä on ihanteita ja että he pyrkivät elämään niiden mukaan.
- Mutta tässä on ristiriita, sillä olemme myös raadollisia ihmisiä. Kysymys kuuluukin, miten elää niin että yrittää pitää kiinni ihanteista, mutta osaa olla myös lempeä.
Ellilä korostaa, että kyse on myötätunnosta. Myös ärsyttävät ihmiset ovat samassa veneessä.
- On pakko oppia ymmärtämään ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kansamme.
Kirjoittaessaan romaaniaan Ristiaallokkoa Ellilä bloggasi ahkerasti Kotimaa24:ssä. Kirjoittamisen aikana heräsi ajatuksia, joita hän koekäytti blogissa ja sai runsaasti palautetta.
Kirsti Ellilä on koulutukseltaan uskontotieteilijä. Hän on kirjoittanut myös useita nuortenkirjoja.
Lue Kirsi Ellilän Sovituskoppi-blogia.
Tämä on tärkeä ajatus ja olen samaa mieltä. Eri mieltä olevat ihmiset, ja erilaiset ihmiset, eivät ole sen tyhmempiä tai pahempia kuin nekään, joiden suhteen he ovat erilaisia.
Se että ihmiset eivät ole tyhmiä tai pahoja, vaan useinkin fiksuja ja vilpittömästi hyvää tarkoittavia, ei kuitenkaan ole koskaan estänyt heitä tekemästä vahinkoa niille jotka ovat erilaisia, jopa sortamasta heitä. Erilaisten ihmisten sortoa ovat harrastaneet kaikenlaiset ihan fiksut ja hyvää tarkoittavat ihmiset, uskonnolliset ja ei-uskonnolliset.
Mikä mahdollistaa sen, että viisaat ja hyvää tarkoittavat ihmiset vahingoittavat niitä, jotka ovat eri mieltä, tai erilaisia, kuin he itse?
Yhden vastauksen tähän kysymykseen esitti Helsingin yliopistossa vieraillut sosiaalipsykologian professori Rupert Brown. Hänen mukaansa vihamieliset asenteet maahanmuuttajia ja muitakin vähemmistöryhmiä kohtaan lisääntyvät. Hän on tarkastellut kontaktihypoteesia eli ajatusta, että suorat henkilökohtaiset kontaktit vähentävät ryhmien välisiä ennakkoluuloja. Kun ihmiset ovat läheisessä kontaktissa toisiinsa (esim. työtovereina, saman harrastusporukan tai muun viiteryhmän jäseninä) ennakkoluulot vähenevät. Brown korostaa että henkilökohtaiset kontaktit sellaisissa yhteisöissä jotka perustuvat yhdenvertaisuuteen, tasavertaisuuteen ja syrjimättömyyteen, vähentävät erilaisia kohtaan tuntemiamme ennakkoluuloja.
Ehkä puhuin tässä nyt myös ns. henkilöseurakuntia vastaan. Kun ihmisia ohjataan ryhmittymään samaa mieltä oleviin ja samankaltaisuuteen perustuviin ryhmiin, henkilökohtaiset lähikontaktit eri mieltä oleven ja erilaisten ihmsiten välillä vähenevät, ja ennakkoluulot saattavat voimistua.
"Kun ihmisia ohjataan ryhmittymään samaa mieltä oleviin ja samankaltaisuuteen perustuviin ryhmiin, henkilökohtaiset lähikontaktit eri mieltä oleven ja erilaisten ihmsiten välillä vähenevät, ja ennakkoluulot saattavat voimistua."
Eipä ole siis "ghettoutuminenkaan" suotavaa...
"Rupert Brown. Hän on tarkastellut kontaktihypoteesia eli ajatusta, että suorat henkilökohtaiset kontaktit vähentävät ryhmien välisiä ennakkoluuloja. Kun ihmiset ovat läheisessä kontaktissa toisiinsa (esim. työtovereina, saman harrastusporukan tai muun viiteryhmän jäseninä) ennakkoluulot vähenevät."
Sovelletaan tätä vaikkapa K24-blogisti tapaamisessa. Olemme jo täällä metsässä tiiviissä kontaktissa toisiimme, mutta henkiökohtainen tapaaminen voi siis hälventää lisää toinen toisiimme tuntemiamme ennakkoluuloja. Vai onko meillä edes sellaisia tässä viiteryhmässämme?
Siellä "toisella puolella", jossa Kirstiinkin olen tutustunut, keskustelu velloo kyllä suuresti, mutta vastakkainasettelut ovat vähäisempiä tai ainakin kielenkäyttö sopuisampaa. Kirsti on muuten vallan koukuttava blogisti ja keskustelun herättäjä ja näyttää esimerkillään yrittävän toteuttaa lausettaan: "On pakko oppia ymmärtämään ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssamme."
Jos joskus olisi aikaa lukeakin ne.
"..- Halusin ymmärtää, miksi tällainen asia hiertää kirkossa vielä 2000-luvulla, Ellilä perustelee kirjoittamistaan.."
- Luulisi Uskontotieteilijän jotain ymmärtävänkin
Raamatusta. Tästä nimittäin saa sen käsityksen, että Raamatun sanoma muuttuu ajan mukana..Ja jotka muuta väittää ovat niitä tiukkapipoja äärilaidalta.
Ainakin koko Raamatun muodostumisen ajan sen sanoma muuttui koko ajan. Jumala antoi lisää tietoa pikku hiljaa, eikö.
Niinkuin lapsi ikää myöden alkaa ymmärtää asioita yhä monitahoisemmin, niin näyttää tapahtuneen ja tapahtuvan myös koko ihmiskunnan kohdalla. Osa meistä ajattelee niin, että Raamatun suolan vaikutusta on mm. pohjoisten hyvinvontiyhteiskuntien tapa yrittää pitää kaikista huolta.
Eikö siis moni asia ole edistynyt ja ymmärrys lisääntynyt myös Raamatun valmistumisen jälkeen. Näin on tapahtunut, kun Raamatusta on etsitty oikean elämän perusperiaatteita ja sovellettu niitä yhä usiin asioihin. Olisitko tyytyväinen, jos oltaisiin koko 2 000 vuotta pelkästään kopioitu Raamatun ajatuksia ja malleja.
Jos oma ajattelu olisi kielletty, eläisimme yhä keskiaikaa...
Jonkinlaista "hyvinhän tässä menee vaikka Raamatun opetusta on jo paljon käännelty ja väännelty"-oppia.
Ei Raamattu kiellä missään itsenäistä ajattelua eikä luonnon tutkimista, joiden kautta onkin kehitytty monissa arjen käytännöllisissä asioissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Jumalan tahto ja ohjeet ihmiselle hyvästä elämästä olisi ennallaan ja edelleen päteviä.