Jan Ahonen
02.02.2012 10:00
Neitseestäsyntyminen on saanut uskontunnustuksessa kohtuuttoman korostuneen osan, arvioi Helsingin yliopistossa pitkän uran eksegetiikan professorina tehnyt Lars Aejmelaeus tuoreessa Kotimaa-lehdessä. Hän kuitenkaan lähde kiistämään oppia, vaikka katsookin, ettei neitseestäsyntymisestä ole todellista tietoa.
- Voimme hyvin jättää tuon asian mielissämme avoimeksi, Aejmelaeus toteaa Kuopion piispan vaalin myötä kirkollisessa keskustelussa velloneeseen kysymykseen.
Viime syksyllä eläkkeelle siirtynyt professori ehti opettaa 1980-luvulta lähtien teologisukupolville raamattutuntemusta. Lisäksi hän laati eksegetiikan oppikirjoja. Nyt hän on huolestunut kirkon työntekijöiden Raamatun alkukielten osaamisen ja tekstin tuntemisen ohuudesta. Varsinkin pappien pitäisi emeritusprofessorin mielestä jaksaa tutkia saarnoja varten alkutekstiä.
- Toivoisin saarnoihin enemmän eksegeettistä vaikutusta. Nykyisin kuulee usein saarnoja, joissa tekstiin liitetään sellaisia asioita, jotka eivät sieltä nouse, Aejmelaeus harmittelee Kotimaa-lehdelle.
(Kuva: Jani Laukkanen)
Lue tuoreesta Kotimaa-lehdestä emeritusprofessorin laaja haastattelu. Mikä on ollut kriittisen raamatuntutkimuksen anti hänen henkilökohtaiselle vakaumukselleen? Entä miten teologiopiskelijat ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana?
Jos teologian opinnot eivät sisällä peruskurssien jälkeen sen enempää eksegetiikkaa kuin dogmatiikkaa, niin voiko muuta odottaa kuin professorin kuvaamaa tilannetta. Jos maisterin tutkintoon edellytyttävistä opintoviikoista on enin osa muuta kuin teologiaa, niin...
Enkä tässäkään ota kantaa tuonelassa käynnin ja vangituille hengille saarnaamisen totuuspohjaan, vaan siihen, että monen itsestään selvinä pitämien opinkohtien pohja Raamatussa on suppea.
Ehkä voisi todeta asian niinkin päin, että varhaisen kirkon uskosta on Raamattuun päässyt vain lyhyt maininta tuonelassa käynnistä. Emme tiedä, kuinka merkittävässä asemassa se on ollut ensimmäisten kristittyjen keskuudessa, vaikka evankeliumeissa siitä ei puhuta mitään. Raamattu ei syntynyt itsestään ja varhaisten kristittyjen usko sen jälkeen, vaan Raamatun kirjoja koottiin heidän uskonsa pohjalta. Meillä on varhaisen kirkon uskoon tavallaan kaksi ikkunaa; toisaalla Uuden testamentin kirjoitukset ja toisaalla uskontunnustukset, joiden lopullinen formulointi tapahtui myöhemmin. Uskontunnustuksilla ei ole minkäänlaista velvoitetta sisältäå vain uudessa testamentissa kerrottuja asioita (ja samassa suhteessa). Tunnustuksissa voisi aivan hyvin olla jopa asioita, joita ei ole Uudessa testamentissa. Silti ne olisivat niiltäkin osin uskon dokumentteja.
Jotain tapahtui. Jotenkin Jeesus syntyi. Siksi on minusta outoa sanoa, ettei todellista tietoa ole. On eri asia sanoa, että tieto on saavuttamattomissa kuin sanoa, ettei sitä ole.
Mieleni tekee kommentoida myös tuota vieraiden aineksien liittämistä tekstiin. Toisaalta ymmärrän, että Aejmelaeus toivoo tekstissä pitäytymistä, mutta hengen maailmassa kaikki liittyy kaikkeen ja vanha teksti saa uusia muotoja ja suuntia eri aikoina. Tärkeämpää pysyä oikeassa hengessä ja opissa kuin tekstissä.
En minä ainakaan.
Totesin vain, että tietyillä uskontunnustukseen selvästi sisältyvillä opinkohdilla on suppea pohja Raamatussa.
Olen nyt lukenut tuota Kristinuskon synty -kirjaa noin sivulle70. Suurin silmiinpistävä asia on kun professori
puhuu monista tapahtumista kokemuksina.
Helluntain Pyhän Hengen vuodatuskin oli lähinnä hurmoksellinen kokous,missä osallistujat 'kokivat'
nähneensä, jotain? Koko ajan puhutaan kokemisesta ei tapahtumisesta.
Ajattelin tuota viimevuonna nähtyä enkeli ilmestystä pohjanmaalla, missä neljä autokuntaa pysähtyi katsomaan: Pellolla seisoi enkeli/ Kaikki kokivat näkevänsä enkelin ja katsoivat samaan suuntaan.
Millaisia diagnooseja Luukas mahtoi antaa potilailleen?
Koen vahvasti, että potilaalta puuttuu toinen käsi ja
sen merkitys on hengenvaarallinen!
Luuk1:1" Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,2 sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,"
"Jos maisterin tutkintoon edellytyttävistä opintoviikoista on enin osa muuta kuin teologiaa, niin..."
Ei pidä paikkaansa ainakaan Itä-Suomen Yliopistossa, enkä usko kyllä että Helsingissäkään kirkon virkaan valmistuvilla olisi tutkinnossaan enemmän ei-teologisia opintoja (kirkko on asettanut tietyt vaatimukset kirkon virkaan pätevöittäviltä opinnoilta. Esimerkiksi uskontotiede ei kelpaa pääaineeksi papin työhön mieliville).
Jatkakaa.