Jan Ahonen
09.02.2012 09:58
Kotimaa-lehden päätoimittaja Mari Teinilä analysoi pääkirjoituksessaan kirkollisten vaalien toimintakulttuuria. Hän pitää erittäin myönteisenä, että vaalien avoimuus on lisääntynyt sosiaalisen median käytön, paneelien sekä ehdokkaiden kotisivujen myötä. Teinilän mielestä kyseessä on huomattava edistys siihen, että "takavuosina henkilövalinnoista päätettiin pienten ja suljettujen piirien keskusteluissa".
Teinilä kritisoi pääkirjoituksessaan piispanvaalia kohtuuttomasta kestosta. Hän ottaa vertailukohdaksi presidentinvaaliin, jossa toinen kierros pystytään järjestämään kahden viikon kuluessa. Piispanvaalissa tähän kuluu kolme viikkoa. Tämä johtaa pääkirjoituksen mukaan vaaliväsymykseen. Teinilä nostaa osoitukseksi tilanteen ongelmallisuudesta Joensuun kirkkoherrojen hiljattaisen epäröinnin, riittäisikö seurakuntaväen kiinnostus vielä yhteen piispanvaalipaneeliin.
Mitä muuta parannettavaa kirkollisissa vaaleissa olisi päätoimittajan mukaan? Lue pääkirjoitus tuoreesta Kotimaasta.
Ainakin äänen painoarvo kolmen desimaalin tarkkuudella on työläs ja kummallinen laskea.
Myös voisi pohtia, ketkä mihinkin vaaliin voivat osallistua ja mitkä vaalit ovat välillisiä, mitkä suoria.
Ehkä myös ajoitus. Nyt seurakuntavaalien aikana kansa ei ymmärrä, että valitut luottamushenkilöt sitten pari vuotta myöhemmin päättävät heidän puolestaan isoista asioista kuetn kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustoedustajista.
Seurasin edellisvaaleja aika tarkasti enkä havainnut vaalimainoksissa tai -ohjelmissa alleviivatun sitä, että valittavat luottamushenkilöt eivät päätä vain seurakuntansa/seurakuntayhtymänsä asioista, vaan lisäksi valitsevat edustajat kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin.
Vaalijärjestyksessä on uudistamisen tarvetta, kuten Marja-Sisko Aalto kirjoittaa.