Kaisa Tanttu
11.02.2012 11:00
Raamatunkäännösten keskimääräinen vanhenemisaika on 50 vuotta, mutta emeritusprofessori Tapani Harviainen povaa nykyisin käytössä olevalle käännökselle vielä pidempää käyttöikää.
- Tähän mennessä kielellisiä moitteita ei ole ilmaantunut. Tuntuisi oudolta, että seuraavan 30 vuoden aikana kieli muuttuisi niin paljon, että käännöksen kieli vanhenisi merkittävästi.
Vuoden 1933 Raamatun käännöstapa on sanatarkkaa. Vuonna 1992 hyväksytty käännös pyrkii välittämään Raamatun viestin niin kuin se oli ymmärretty sen alkuperäisessä ympäristössä, mutta vaikeita kohtia ei silti siloiteltu.
- Käännöksen myötä esimerkiksi kirjeistä poistui turhaa, kreikan kielestä peräisin olevaa koukeroisuutta. Nykyinen lukija saattaa silti kokea, että niitä on vaikea ymmärtää. Niiden lukeminen vaatii vähän pohdiskelutaipumusta, pelkkää akkarin helppoutta ei Raamattu voi tarjota.
Harviainen on käännökseen tyytyväinen.
- Asiavirheitä ei ole löytynyt, vaikka joitain nykyajan termejä olisi voinut käyttää toisin kuin silloin ajattelimme. Keskustelimme muun muassa voiko käännöksessä olla linssipelto, mutta silloin ajattelimme, että se ei lukijalle aukea.
Käännöksen tekeminen kesti toistakymmentä vuotta, ja siihen kuului monia työvaiheita.
- Paljon työtä tehtiin eksaktien termien etsimisessä. Tietoa etsittiin kasvi- ja eläintieteen puolelta. Jesajan kirjassa puhutaan neidonkukasta, jota puidaan. Se ei kuulosta viljelykasvilta niin kuin puiminen antaa olettaa, mutta selvisi, että kasvi tunnetaan myös mustakuminana, joka on maustekasvi.
Suomen Eksegeettinen Seura vietti kirkkoraamatun 20-vuotisjuhlia torstaina Helsingin yliopistolla.
(Kuva: Tapani Harviainen luennoi raamatunkäännöksen 20-vuotisjuhlissa. Kotimaa24 haastatteli Harviaisen perjantaina.)
Täsäpä se ongelma onkin,mistä ihmeestä kääntäjät voivat ola varmoja, miten jokinsana taisanonta onalkuperäisessä ympäristössään ymmärretty.
Etenkin kun eräiden heprealaisten tietämystä ja omia tulkinoja ei oteta käännösvalinnoissa lainkan huomioon.
Kääntäjien kättä ohja aivanliika teologiset oletetut itsestäänselvyydet, jotka eivät itsestäänselvyyksiä välttämättä ole. Kuten vaikka sanan oolam merkitys
Vt:ssä. Milloin pitäisi kääntää salaisuus, milloin avaruus millon ikuisuus tai milloin muinaisuus tai maailmankaikkeus?
”Piispa Aimo T. Nikolaisen oli lopputulokseen niin tyytyväinen, että hän leikillisesti sanoi toisinaan epäilevänsä, onko alkuperäinen raamatunkirja ollut yhtä hyvä kuin uusi käännös." (Sana 24.6.1992)
Minä luen mieluummin Bibliaa, kuin tätä Nikolaisen käännöstä.
En osaa. Pääasiassa luen Bibliaa 1776-käännöstä siis suomeksi.
Eli huonosti osaan seemiläisiä kieliä. Itäaramea ja vanhaa hepreaa olisi hyvä osata. VT:tä ymmärtämisessä auttaisi, jos tutkisi Talmud Bavlia. Myös kreikkaa osaan liian vähän. Minulla on yksi hyvä vanha sanakirja ja muutama uudempi sanakirja. Novumista minulla Nestle-Aland 27-versio.
Sanojen merkityskentät eri kielissä vaihtelevat; esim. erillisten värien aivan tavallisten nimitysten käytön rajat ovat teknisesti mitaten eri kohdissa jo Pohjanlahden kahta puolen suomen ja ruotsin kielessä. Vielä suuremmiksi tulevat erilaisten sanojen merkityskenttien rajojen erot.
Niinpä hyvän käännöksen tekeminen on enemmän kuin erillisten sanojen merkitysten yhteenlasku.
Menetelmä, jota on käytetty niin ruotsalaisessa Bibeln 2000 kuin suomalaisessa 1992 käännöksen tekemisessä, pyrkii huomioimaan sekä kulttuurisen että kielellisen näkökulman mahdollisimman hyvän käännöksen aikaansaamiseksi.