|
Ma 21. Toukokuuta 2012
|
|
Tutkimus: Hippivuosikymmenet lisäsivät hyväksikäyttöä katolisessa kirkossa Simo Alastalo
19.05.2011 11:04
Katolisen kirkon pedofiiliskandaalia Yhdysvalloissa selvittänyt tutkimus kytkee 1960- ja 1970-lukujen yhteiskunnalliset muutokset pappien poikkeavaan käyttäytymiseen. New York City Universityn toteuttama tutkimus on tehty Yhdysvaltain katolisen piispainkokouksen tilauksesta. Tutkimus on herättänyt julkista arvostelua. Jotkut uhreja edustavat järjestöt ovat muun muassa kiistäneet piispainkokouksen tilaaman tutkimuksen puolueettomuuden. "Pääosa hyväksikäytöstä tapahtui vuosikymmeniä sitten. Tapausten kasvanut määrä 1960- ja 1970-luvuilla oli linjassa yhteiskunnassa tuona aikana lisääntyneen poikkeavan käyttäytymisen kanssa", sanoo tutkimusjohtaja Karen Terry New York City Universityn John Jay Collegesta. Tutkimuksessa mainitaan poikkeavan käyttäytymisen alla muun muassa 1960- ja 1970-luvuilla lisääntynyt huumeidenkäyttö ja rikollisuus sekä esiaviollisen seksin ja avioerojen yleistymisen kaltaiset yhteiskunnalliset muutokset. Terryn mukaan yhteiskunnallinen muutos vaikutti selibaattiin huonosti valmistautuneisiin pappeihin. Hänen mukaansa hyväksikäytölle ei ollut yhtä, esimerkiksi selibaatin kaltaista syytä. Hyväksikäyttäjäpappeja ei Terryn mukaan myöskään voinut tunnistaa ennalta psykologisten testien, seksuaalihistorian, älykkyyden tai pappiskokemuksen perusteella. Valtaosa lasten hyväksikäytön vuoksi hoitoa saaneista papeista oli tutkimuksen mukaan harrastanut seksiä myös aikuisten kanssa. Lisäksi 1930-, 1940- tai 1950-luvuilla pappisvihkimyksen saaneet papit eivät yleisesti ottaen käyttäneet lapsia hyväkseen ennen 1960- tai 1970-lukua, tutkimuksessa todetaan. Papit, joilla oli homoseksuaalisia kokemuksia ennen seminaaria tai sen aikana, harrastivat tutkimuksen mukaan todennäköisemmin seksiä myös vihkimyksen jälkeen aikuisten kanssa. He eivät todennäköisimmin syyllistyneet lasten hyväksikäyttöön. Sen sijaan hyväksikäytön kokeminen lisäsi mahdollisuutta tulla itsekin hyväksikäyttäjäksi. Tutkimuksen mukaan hyväksikäyttötapausten määrä Yhdysvaltain katolisessa kirkossa kasvoi tasaisesti 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun lopulle saakka. Tapausten määrä laski 1980-luvulla, kun lasten hyväksikäytöstä ryhdyttiin puhumaan julkisesti ja piispat alkoivat kiinnittää asiaan huomiota. Raportin mukaan tapausten määrä on pysynyt sen jälkeen alhaisena. Katolisen kirkon johtajat olivat kiinnostuneempia hyväksikäyttäjäpappien auttamisesta kuin heidän uhreistaan, tutkimuksessa todetaan. Tilanne muuttui kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kun uhrit ryhtyivät oikeustoimiin. Tutustu laajaan raporttiin Selaa artikkeleitaSelaa arkistoaJaa uutinen    Viikon luetuimmat
Kuukauden luetuimmat
Tuoreimmat uutiset
|
Kirjaudu |
| Hietalahdenranta 13 PL 279, 00181 HELSINKI Puhelinvaihde 0207 54 2000 |
Sähköpostit:
etunimi.sukunimi@kotimaa.fi |
Yhteystiedot Käyttöehdot Rekisteriseloste |
© Kotimaa 2012 |
Ja sen jälkeen voisi odottaa, että asioita alettaisiin viedä suuntaan, jolla tätä kammottavaa asiaa pystyttäisiin kitkemään. Koska mitä pelkkä kauhistelu asiassa auttaa, eikö tämänkaltaisessa asiassa tarvita järeitä toimia laajalla sektorilla? Nykyajan orjuus, tyttö/naiskauppa ja ns. seksiturismi kuuluu tähän eräänä valitettavan suurena osana. Siltä ei voi ummistaa silmiä vain sen takia, että rikokset tapahtuvat pääsääntöisesti oman maamme rajojen ulkopuolella.
Selvää on kuitenkin se, että ns.maallisen median panos on ollut ensiarvoisen tärkeä uskonnollisten yhteisöjen pedofilia-ongelman esiin tuomisessa ja siinä että siihen on ruvettu myös uskonnollisten yhteisöjen sisällä kiinnittämään huomiota. Pedofilian uhrien tilanne on erittäin huono siellä missä vaikeista asioista ei ylipäätään voi puhua avoimesti. Maallisen median tapa nostaa näitä asioita esiin, ottaa asia vakavasti, tuoda esiin uhrien kertomuksia siten että uhria uskotaan ja hänen kertomuksensa otetaan todesta, ja kaivaa esiin salaisuuksia, on ollut äärimmäisen tärkeää.
Avomuuden soisi jatkuvan vaikka usein uskonnolliset yhteisöt puolustautuvat, silloin kun näitä asioita tulee esiin, esim. julistamalla, että "nyt meitä mustamaalataan", "tämä on kristinuskoon kohdistuva hyökkäys" jne.
Toivottavasti tätäkään tutkimusta ei nyt käsitetä siten että oikeastaan hipit, ja katolisen kirkon ulkopuolinen yhteiskunta, oli vastuussa katolisen kirkon sisäisistä pedofilia-tapauksista, sekä niiden peittelystä.
Hippiliike ei käsittääkseni esimerkiksi kannattanut pedofiliaa.
Mikä liike kannattaa pedofiliaa? Onko sellaista?
Seksuaalisuus on ihmisessä niin väkevä voima, että etsii purkautumistietään. Selibaatissa elävä katolinen pappi saattaa langeta seurakunnan piirissä pyörivään tyttöön tai poikaan, usein jo esimurrosikäiseen, seksuaalista tyydytystä tavoitellessaan. Pedofiiliksi häntä ei kuitenkaan voi ilman muuta leimata. Jos hänellä olisi sama mahdollisuus seksuaalisuhteisiin kuin kenellä tahansa, ei hän välttämättä - eikä ehkä todennäköisestikään - kajoaisi lapseen/nuoreen.
- tutkimus on epäilyttävä, koska:
a) katolisen kirkon päälle ei voi tutkimustuloksen mukaan kaataa kaikkea maailman patoutumia
b) yhteiskunnan vääristyneellä seksuaalimoraalilla (ja sen puutteella) on negatiivista vaikutusta
c) homoseksuaalisuus nousee negatiiviseen valoon tekijöiden taustoissa
d) vain alle 5 %:ssa (!) tapauksissa on ollut kyse pedofiliasta. Voimme siis puhua pikemminkin homoseksuaalisuusskandaalista.
e) selibaattia ei tutkimuksessa tuomita alimpaan helvettiin, vaan todetaan yksiselitteisesti, ettei se ole ollut vaikuttimena tapauksissa.
f) palvotun ja "puolueettoman" maallisen median vihaoksentelu katolisen kirkon oppien päälle nousee julkisuuteen valheena ja poliittisena ajojahtina.
g) Vapaan seksin vääristyneisyys nousee esiin erittäin negatiivisesti tavalla, jonka valossa katolisen kirkon seksuaalimoraalin opetus näyttäytyy oikeana ja ihmiselle parhaana vaihtoehtona.
Olisin yllättynyt jos SR-L (tai muut) tulisivat lukemaan raportin kokonaan. Voisi maailmankuva muuttua. Missään nimessä en usko SR-L:n (tai muiden) muuttavan mielipiteitään tai pyytävän anteeksi YHTÄKÄÄN lausuntoaan.
Tämä on avoimuuskoe. Avoimuus hyväksyä myös omalle agendalleen vastakkaista tietoa joutuu TODELLA koetukselle. Luultavasti tulette vain tyrmäämään koko raportin. Se on kuitenkin läpinäkyvä tie.
Ennen 1960-lukua selibaatissa eli seksuaalisessa pidättyvyydessä eläminen oli ihmisten normaalitila. Nuoret harrastivat ennen aviotumistaan korkeintaan ns pettingiä. Naimattomat aikuiset elivät pidättyvyydessä olivat he sitten heteroita tai homoseksuaalisia.
Avioliitossakin seksiä harrastettiin vain sen alkuaikoina, koska lapsia ei voinut tehdä maailmaan rajattomasti. (Kunnon ehkäisyä ei ollut ennen kuin 1960-luvun lopussa , kun e-pillerit tulivat.) Jopa lestadiolaisilla oli ennen paljon pienemmät perheet kuin nykyisin, koska pidättyvyyttä arvostettiin eikä vaimon velvollisuuksiin kuulunut seksi henkensä kaupalla. Seksiä pidettiin yleisesti häpeällisenä asiana eikä siitä puhuttu kuin kuiskaten. Monet äidit eivät kehdanneet kertoa edes kuukautisista tyttärilleen.
1960-luvulla seksi muuttui kaikille salltuksi viihteeksi. Korostettiin vapaata seksiä. Selibaatissa eläminen muuttui surkuteltavaksi asiaksi. Tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta myös katoliseen kirkkoon. Tiedän katolisia pappeja, jotka jättivät virkansa ja avioituivat. Näin esim Helsingin Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan kirkkoherra isä V. teki 1970-luvun alkupuolella. .
Kun heteroseksuaaliset miehet eivät enää ryhtyneet katolisiksi papeiksi avioliiton ja seksin kohonneen arvostuksen takia, katoliset pappisseminaarit etenkin Amerikassa täyttyivät homoseksuaaleilla -tunnetuin seurauksin.
Eipäs kun juuri päinvastoin ainakin mikäli täällä esitettyä artikkelia on uskominen (en ole lukenut koko tutkimusta). Artikkelissa mainitaan, että homot puuhastelevat omanikäistensä kanssa ja heidän syyllistymisensä pedofiliaan oli vähemmän todennäköistä (kuin pappien keskimäärin).
Minusta tuo on positiivinen tutkimustulos homojen kannalta. Varsinkin kun ennakkoluuloiset yleensä pyrkivät leimaamaan homoja pedofiileiksi ja ties miksi.
Mitä nämä tunnetut seuraukset ovat? Edge Bostonin uutista siteeraten: "Tutkijat huomauttavat, että homomiehet alkoivat hakeutua pappisseminaareihin enenevässä määrin 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alkupuolella. Siihen aikaan lasten hyväksikäyttöjen määrät olivat jo laskusuunnassa."
Koko uutinen löytyy täältä:
http://www.edgeboston.com/news/national/news//119731
study:_gays_not_to_blame_for_pedophile_priests