Johannes Ijäs
17.02.2012 15:53
Ranskan evankelikaalisten kirkkojen ja kristittyjen määrä on kasvussa. Aihetta on käsitelty vilkkaasti myös mediassa, jossa on huomioitu ”konservatiivisen protestanttisen kristinuskon kasvu”, kertoo uutistoimisto ENI.
Väestötietojen mukaan evankelikaalisiin kirkkoihin Ranskassa kuuluu jo noin 600 000 henkeä. Heistä 460 000 lasketaan uskoaan harjoittaviksi. Evankelikaalisten määrä on kasvanut kymmenkertaiseksi sitten 1950-luvun.
Samana aika itsensä katolilaisiksi mieltävien osuus on pudonnut 80 prosentista 64 prosenttiin. Alle kymmenen prosenttia katolilaisista kertoo osallistuvansa kirkollisiin toimituksiin. Ranskalaisia on 63 miljoonaa.
Noin kolmea neljäsosaa Ranskan evankelikaalia edustava evankelikaalinen neuvosto toivoo voivansa kolminkertaistaa kirkkojen määrän maassa. Tavoite on kirkko jokaista kymmentätuhatta evankelikaalia kohden. Nyt monet seurakunnat kokoontuvat hyvin erilaisissa tiloissa teattereista ravintoloihin.
Ranskassa on tällä hetkellä jo yli parituhatta evankelikaalista ryhmittymää, puolet niistä on syntynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana.
Hyvän kuvan liikkeestä ja sen noususta saa menemällä esimerkiksi pariisilaiseen australialaislähtöiseen helluntailaiseen Hillsong-kirkon (uutisen kuva kirkon nettisivuilta) tilaisuuteen. Kirkon monikulttuurinen ja nuorekas porukka on jo noin tuhatpäinen, kun vielä vuonna 2005 seurakuntaan kuului muutama kymmenen henkeä.
Tässä seurakunnassa pitää näyttää nuorelta, kauniilta ja ennen kaikkea seksikkäältä.
Sitten kotisivujen tulee olla viimeisen päälle tehtyä eikä mitään tusinatavaraa.
Kyllä varmasti.
Mutta opittavaa olisi myös kaikilla niillä konservatiiveilla nenännyrpistäjillä jotka kuittaavat nuoret nousukasseurakunnat pintapuolisena hurmahenkisyytenä. Kun yhdessä Euroopan maallistuneimmista maista äkkiä puhutaan entistä enemmän Jeesuksesta, se on oikeaa herätystä, ei enempää eikä vähempää. Me voimme täällä jatkaa keskustelua siitä pitääkö piispan pitää hiippaa päässään vai ei, ja kohta olemme samassa tilanteessa kuin Ranska, jossa aito jumalusko yhä harvemmin kanavoituu menneisyyttä edustavaan korkeakirkollisuuteen. Itse kyllä arvostan liturgisia perinteitä, mutta eikö tärkein oikeaoppisuuden kriteeri ole kuitenkin se, että Jeesus on ykkössijalla, ei teoriassa vaan käytännössä?
Tuskin kukaan tulee Ranskassa tapahtumaan vaan sen perusteella, että on coolia olla uskossa. Eiköhän se ole islam tämän ajan cool homma.
Instituutiot ja organisaatiot, mitä poliittiset aktiivit pyörittävät "demokraattisesti" ovat yksi asia ja elävä usko on toinen.
Jotenkin tuli tyhjä olo. Siinäkö se oli? Siinä se oli.