Pandemiatilanne paljasti merkillisen poikkeuksen – Avien kokoontumisrajoitukset eivät lain mukaan koske jumalanpalveluksia

Seurakuntalaiset pääsivät jumalanpalvelukseen koronakevään tauon jälkeen kesäkuussa. Kuva on Helsingin Töölön seurakunnan ensimmäisestä messusta Temppeliaukion kirkosta. Kuva: Olli Seppälä

Evankelis-luterilainen kirkko on ohjeistanut, että kaikessa toimitaan viranomaisten suositusten mukaisesti, kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja sanoo.

Aluehallintovirasto (Avi) kertoi tällä viikolla, että sen määräykset kokoontumisrajoituksista eivät ulotu jumalanpalveluksiin tai "vastaaviin uskonnollisin toimituksiin".

Avi toteaa verkkosivuillaan, että sillä ei ole lain mukaan toimivaltaa rajoittaa tilaisuuksia, jotka kuuluvat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon, Suomen ortodoksisen kirkon ja rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tavanomaiseen uskonnolliseen toimintaan ja jotka järjestetään julkista uskonnon harjoittamista varten yhteisön omissa tai niitä vastaavissa tiloissa.

Alueellisia kokoontumisrajoituksia linjataan Suomen tämänhetkisessä epidemiatilanteessa tartuntatautilain pohjalta. Tartuntatautilaissa mainitut yleisötilaisuudet on määritelty kokoontumislaissa, jota ei puolestaan sovelleta yllä kuvatun kaltaisiin julkisiin uskonnonharjoitustilaisuuksiin. Jumalanpalvelusten lisäksi tällaisia tilaisuuksia ovat esimerkiksi vesperit ja ristisaatot.

AVIn mukaan on kuitenkin "vahvasti suositeltavaa", että kaikissa kokoontumisissa noudatetaan ohjeita turvaetäisyyksistä ja hygieniakäytännöistä, joilla ehkäistään koronavirustartuntoja. Näin uskonnolliset yhteisöt ovat Avin mukaan pääosin toimineetkin.

– Jos uskonnolliset yhdyskunnat osoittautuvat viruslingoiksi, voi herätä yhteiskunnallinen keskustelu siitä, pitääkö tartuntalakia tai kokoontumislakia muuttaa. Silloin ei olisi mahdollisuuksia järjestää mitään yleisötilaisuuksia, joissa taudin leviäminen on vaarana, sanoo julkisoikeuden emeritusprofessori Teuvo Pohjolainen Ylen haastattelussa.

Avin määräysvallan ulkopuolelle jäävät lain mukaan myös esimerkiksi huvipuistojen, eläinpuistojen ja kauppojen toiminta. Lakia ei sovelleta myöskään julkisyhteisöjen järjestämiin virallisiin tilaisuuksiin, kuten puolustusvoimien paraateihin tai itsenäisyyspäivän juhliin.

Rajoitukset ovat velvoittavia, jos uskonnollinen yhdyskunta ei ole rekisteröitynyt

Uskonnonvapauslain mukaan kokoontumislain säännökset yleisestä kokouksesta ovat voimassa uskonnollisessa tilaisuudessa vain, jos tilaisuus ei kuulu uskonnollisen yhdyskunnan tunnusomaiseen toimintaan eikä sitä järjestetä yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa.

Kokoontumislain mukaan yleinen kokous ja yleisötilaisuus on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta. Tällaista tilaisuutta järjestettäessä on huolehdittava, ettei kokoontumisesta aiheudu huomattavaa haittaa ympäristölle. Nämäkään lain määräykset eivät siis suoraan koske esimerkiksi jumalanpalveluksia.

Sen sijaan kokoontumislaki ja Avin kokoontumisrajoitukset koskevat uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröimättömien uskonnollisten yhteisöjen hengellisiä tilaisuuksia.

Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan Suomessa on yli tuhat uskonnollista yhteisöä, mutta uskonnollisiksi yhdyskunniksi niistä on rekisteröitynyt Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan vain noin 480 yhteisöä ja seurakuntaa. Yli viisisataa hengellistä yhteisöä tilaisuuksineen on siis aina kokoontumislain piirissä.

Kirkkoneuvos: Suositukset on tulkittu evankelis-luterilaisessa kirkossa velvoittaviksi

Evankelis-luterilaisessa kirkossa seurakunnat noudattavat Avin määräyksiä omatoimisesti Kirkkohallituksen ja hiippakuntien ohjeistusten mukaisesti, Kirkkohallituksen hallinto-osaston johtaja, kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja sanoo Kotimaa24:lle.

– Määräysten suojaava vaikutus toteutuu siis myös seurakuntien toiminnassa.

Pihlaja huomauttaa, että perustuslaissa turvataan sekä uskonnonvapaus että jokaisen kansalaisen oikeus elämään ja turvallisuuteen. Hän lisää, että laeilla ei kuitenkaan yksin pystytä takaamaan turvallisuutta, vaikka ne muodostavatkin pohjan hyvälle toiminnalle. Turvallisuuden perusta on yhteistyössä. Eri toimijoilla tulee olla yhteinen näkemys tilanteen vakavuudesta ja halu toimia tilanteen mukaan.

– Turvallisuus syntyy sitä edistävien toimijoiden yhteisestä tilannekuvasta ja siitä seuraavasta ohjeiden mukaisesta toiminnasta. Turvallisuus ei ole vain yhteisöjen hyvän tahdon varassa. Suositukset on tulkittu ainakin evankelis-luterilaisessa kirkossa velvoittaviksi.

Kirkossa on siis ohjeistettu, että kaikessa toimittaisiin viranomaisten antamien suositusten mukaisesti.

– Emme ole ainakaan huomanneet, että seurakunnat olisivat tästä poikenneet. Ajattelemme, että seurakunnissa tunnistetaan tilanne hyvin ja halutaan toimia kirkon jäsenten turvallisuuden hyväksi.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.