AKI-liittojen kyselytutkimus: Kanttorit voivat pahoin, ja naisten johtajuus saa tukea vain naisilta

kanttori

Kanttoreiden kielteinen suhtautuminen naisten piispuuteen on kasvanut viimeisten kahdeksan vuoden aikana, ilmenee tuoreesta Kirkon Akateemisten (AKI ry) jäsenkyselystä. Kanttorit suhtautuvat myös pappeja nuivemmin naispuolisiin kirkkoherroihin tai naisiin muissa kirkon johtotehtävissä.

Sekä kanttoreiden että pappien keskuudessa naisjohtajuus kirkossa saa tukea korostetusti vain naisilta. Miehet suhtautuvat asiaan joko välinpitämättömästi tai kielteisesti. Esimerkiksi naisten piispuutta kannattaa varauksetta 73 prosenttia vastanneista naispapeista ja -teologeista mutta vain 32 prosenttia miespapeista.

Kysely tehtiin alkuvuodesta 2018 AKI:n työelämässä oleville jäsenille. Vastaajia oli kaikkiaan 858, joista 685 Suomen kirkon pappisliiton jäseniä, 173 Suomen Kanttori-urkuriliiton jäseniä ja 10 Suomen teologiliiton jäseniä. Kyselystä julkaistaan laaja tutkimusraportti myöhemmin tänä vuonna.

"Ei ole ihme, että naiset kokevat kirkossa uralla etenemisen vaikeaksi"

Vuonna 2010 naisten piispuutta vastusti tai siihen suhtautui varauksella 26 prosenttia kyselyyn vastanneista kanttoreista. Nyt vastaava luku oli kasvanut 32 prosenttiin.

Papeista ja teologeista naisten piispuuteen suhtautui vuonna 2010 nihkeästi 14 prosenttia vastaajista ja nyt 11 prosenttia.

Naisia näkisivät mieluiten piispoina Helsingin hiippakunnan papit ja teologit (täysin samaa mieltä 68 prosenttia vastaajista ja jokseenkin samaa mieltä 14 prosenttia). Seuraavaksi eniten myönteistä asennetta asiaa kohtaan on Espoon hiippakunnassa (täysin samaa mieltä 62 prosenttia ja jokseenkin samaa mieltä 12 prosenttia) sekä Porvoon hiippakunnassa (täysin samaa mieltä 60 prosenttia ja jokseenkin samaa mieltä 14 prosenttia).

Vähiten kannatusta naisten piispuus saa hiippakuntatasolla Oulun hiippakunnassa (täysin samaa mieltä 42 prosenttia ja jokseenkin samaa mieltä 23 prosenttia) sekä Mikkelin hiippakunnasta (täysin samaa mieltä 46 prosenttia ja jokseenkin samaa mieltä 14 prosenttia).

– Kyselyn tulosten valossa ei ole ihme, että naiset ovat kokeneet kirkossa usein uralla etenemisen vaikeaksi, sanoo kyselystä raporttia kirjoittava käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä Itä-Suomen yliopistosta.

– Naiset tukevat kyllä toisiaan, mutta suurimmalle osalle miehistä ja erityisesti kanttoreille kysymys naisten johtajuudesta näyttää olevan yhdentekevä.

Tämän vuoden kyselyn mukaan papeista ja teologeista 63 prosenttia toivoisi naisia enemmän kirkkoherroiksi. Kanttoreista näin toivoi vain 26 prosenttia. Kirkon muissa johtotehtävissä näkisi mieluusti naisia lisää 69 prosenttia papeista ja teologeista sekä 37 prosenttia kanttoreista.

"Oulun hiippakunnassa naisen läpimeno piispanvaalissa on aika mahdotonta"

Sekä Kati Tervo-Niemelä että Kirkon Akateemisten toiminnanjohtaja Jussi Junni kertovat yllättyneensä siitä, kuinka yksin naiset joutuvat ajamaan naisten johtajuutta kirkossa.

– Sukupuolten väliset erot suhtautumisessa naisten johtajuuteen ovat hämmentävän suuret. Ei ole ihme, että naiset kokevat jäävänsä yksin murtamaan lasikattoja. Tasa-arvon pitäisi olla kaikkien yhteinen asia, Junni sanoo.

Tulevia piispanvaaleja ajatellen Tervo-Niemelä lukee kyselyn tuloksia niin, että naisehdokkaan läpimeno Espoossa näyttää hyvinkin mahdolliselta.

– Sen sijaan Oulun hiippakunnassa naisen läpimeno piispanvaalissa on papiston asenteiden valossa aika mahdotonta.

Käytännössä nainen voisi nykyisessä asenneilmastossa tulla Tervo-Niemelän mukaan valituksi piispaksi Espoon lisäksi todennäköisesti ainoastaan Helsingin ja Porvoon hiippakunnissa.

Samaa sukupuolta olevien parien kirkollisiin oikeuksiin suhtaudutaan entistä myönteisemmin

Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien pariskuntien parisuhteiden kirkolliseen siunaukseen on muuttunut kahdeksassa vuodessa huomattavasti myönteisemmäksi sekä pappien että kanttoreiden keskuudessa. Vuonna 2010 siihen suhtautui myönteisesti 44 prosenttia papeista ja teologeista ja tänä vuonna jo 69 prosenttia vastaajista. Kanttoreista asiaan suhtautui vuonna 2010 myönteisesti 44 prosenttia ja tänä vuonna 50 prosenttia.

Mahdollisuutta kirkolliseen vihkimiseen samaa sukupuolta oleville pareille toivoi neljä vuotta sitten 35 prosenttia papeista ja teologeista. Nyt sitä toivoo 57 prosenttia vastaajista. Kanttoreista samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä kannatti neljä vuotta sitten 23 prosenttia ja nyt 37 prosenttia vastaajista.

– Vain todella pieni osuus papeista enää vastustaa aktiivisesti varsinkaan samaa sukupuolta olevan parin liiton siunaamista. Pappien oikeuksiin siis toivotaan tosi laajasti muutosta. Kyse ei ole vain joiden kapinapapeiksi nimettyjen näkemyksestä, Kati Tervo-Niemelä sanoo.

Samoilla linjoilla on myös Jussi Junni.

– Asenteet samaa sukupuolta olevia pareja kohtaan muuttuvat etenkin papiston keskuudessa nopeasti, mikä tulee aiheuttamaan yhä kasvavia jännitteitä kirkon sisällä, jos nykyinen epäselvä tilanne avioliiton siunaamisen ja vihkimisen suhteen ei vähitellen ratkea.

Kanttoreiden kutsumustietoisuus on vähentynyt

Kyselyssä kartoitettiin myös muun muassa pappien ja kanttoreiden kokemusta työn merkityksestä. Neljä vuotta sitten vain kahdeksan prosenttia kanttoreista kertoi tekevänsä työtä ennen muuta toimeentulon takia. Nyt näin vastasi 25 prosenttia kanttoreista, joiden joukossa oli erityisesti paljon alle 35-vuotiailta. Neljä vuotta sitten työnsä koki ensisijassa Jumalan antamaksi kutsumustehtäväksi 31 prosenttia kanttoreista ja nyt 20 prosenttia. Kutsumustietoisuus on vahvinta yli 55-vuotiailla kanttoreilla.

Kyselyssä selvisi myös, että kanttoreiden työhyvinvointi on heikentynyt merkittävästi. Välillä tai jatkuvasti jaksamisongelmista kärsii 31 prosenttia kanttoreista.

– Kanttorit kokevat jopa kaksi kertaa useammin työuupumusta kuin papit. Tyytymättömyys palkkaan on vahvaa. Henkilökohtaiseen suoriutumiseen pohjautuvat palkanosa ei ole kanttorien kohdalla ratkaissut ongelmaa, Tervo-Niemelä sanoo.

Jussi Junni pitää kanttorien tyytymättömyyttä palkkaukseensa merkittävänä asiana. 

– Erityisesti muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävän kanttorinviran palkkaus on usein kovin vaatimaton. Alimman tason kanttorinviran noin 2 300 euron peruspalkka ei vastaa koulutusta ja työn vaativuutta, Junni sanoo.

Eniten Junnia kuitenkin huolestuttaa työkuormansa alla uupuvat työntekijät.

– Virkojen vähentämisen seurakunnista pitäisi johtaa myös työmäärän vähentämiseen, mutta näin ei useinkaan ole. Tässä seurakunnilla on priorisoinnin paikka.

Myös Tervo-Niemelä suosittelee, että seurakunnissa panostettaisiin nyt erityisesti kanttoreiden hyvinvointiin.

– Kanttorit kokevat taloudellisten leikkausten kohdistuneen enemmän heidän työhönsä kuin pappien työhön. Kiireinen suorittaminen on syönyt kutsumustietoisuutta.

"Papit kokevat vahvaa työn imua ja innostusta"

Papeista ja teologeista työtä teki ennen muuta toimeentulon vuoksi neljä vuotta sitten viisi prosenttia vastaajista ja nyt 11 prosenttia. Kutsumustyöksi tehtävänsä koki neljä vuotta sitten 40 prosenttia papeista ja teologeista ja nyt 33 prosenttia vastaajista.

– Tutkimuksen myönteistä antia oli se, että papit kokevat vahvaa työn imua ja innostusta työssään, Tervo-Niemelä sanoo.

Niin työn tarmokkuuden, omistautumisen kuin uppoutumisen osalta pappien keskiarvot ovat tutkimuksen mukaan korkeampia kuin vertailuaineistoissa muihin ammattikuntiin keskimäärin.

Papin ja kanttorin työtä ensisijaisesti toimeentulonsa kautta hahmottavien määrän kasvu on Jussi Junnin mukaan mielenkiintoinen ilmiö.

– Se lienee yhteydessä myös siihen, mitkä osa-alueet jäsenemme kokevat työssään keskeisiksi. Perinteisten hengellisten tehtävien merkitys näyttää vähentyneen ja yhteiskunnallisen toiminnan merkitys kasvaneen jäsentemme keskuudessa, Junni sanoo.

Sekä papit että kanttorit kokevat Sanan julistamisen, sielunhoidon jumalanpalvelusten, rukouselämän, lähetystyön ja Raamatun lukemisen ja opettamisen menettäneen jonkin verran merkitystään työn osa-alueina verrattuna kahdeksan vuoden takaiseen kyselyyn. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen, vähemmistön oikeuksien edistämisen sekä yhteydenpidon sidosryhmiin on sen sijaan koettu hiukan korostuneen työssä.

AKI-liittojen jäsenkyselyn alustaviin tutkimuksiin voi perehtyä perusteellisemmin täällä.

Kuva: Matti Karppinen

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä