Analyysi: Helsingin piispanvaalin ratkaisee kirkon kahtiajako – ja siksi Teemu Laajasalo menestyy

Irja Askola, piispanvihkimys

Se alkoi heti.

Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola ilmoitti eläkkeelle jäämisestään kolme päivää ennen jouluaattoa. Piispana vuodesta 2010 toiminut Askola kertoi jättävänsä virkansa tämän vuoden marraskuussa.

Eläkeilmoituksen ajankohta ei hillinnyt piispapelin lähtölaukausta. Spekulointi Askolan seuraajasta alkoi ennen kuin kukaan ehti kissaa sanoa.

Helsingin piispanvaali käydään alkusyksystä. Siihen on aikaa, eikä kukaan ole ilmoittautunut kisaan. Kaikki on pelkkää arvailua.

Tästä huolimatta eri keskustelupalstoilla tultiin nopeasti siihen lopputulokseen, että vahvimmilla virkaan on Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo. Hän on kirkollisessa nosteessa oleva energiapakkaus, joka aloitti tämän vuoden alussa myös Helsingin seurakuntayhtymän johtajana.

Sama nimi nousi tapetille jo viime kesänä, jolloin Kotimaa kartoitti laajalla soittokierroksella tulevien piispanvaalien mahdollisia ehdokkaita. Helsingin hiippakunnassa tunnuttiin uskovan juuri Laajasalon mahdollisuuksiin. Haastateltavat luonnehtivat häntä hyväksi teologiksi ja moderniksi city-papiksi.

***

Teemu Laajasalo olisi kiistatta uuden ajan piispa. Hän on uuden ajan pappi, oikeastaan uuden ajan ihminen: liukasliikkeinen, ennakkoluuloton ja luova. Maailmalle levinnyt Aleppon kellot -ilmiö syntyi viime syksynä pitkälti Laajasalon hyvien verkostojen ja nopean päätöksentekokyvyn ansiosta.

Hän yhdistää vanhaa ja uutta kulttuurista sisältöä. Kallion kirkkoon ovat tulleet Laajasalon kaudella yhtä lailla rippituoli kuin kaupunginosajuhlaa vauhdittanut elektroninen musiikki.

Hän on median suosikki, joka koettelee television viihdeohjelmissa perinteisen pappeuden rajoja. Se kiehtoo monia tavallisia ihmisiä. Sillä on merkitystä, sillä Helsingin hiippakunta on lähetyskenttä.

Kaiken päälle hän on paljasjalkainen stadilainen!

Valtakin tuntuu kiinnostavan. Haastattelin Laajasaloa Kotimaahan neljä vuotta sitten, juuri ennen kuin hän aloitti työnsä Kallion kirkkoherrana. Kysymykseen, voisiko hän jonakin päivänä olla piispa, Laajasalo vastasi näin:

– Olen enemmän kuin kiitollinen ja iloinen Kallion kirkkoherrana ja toivottavasti onnistun siinä mahdollisimman hyvin. Jos tilanne on joskus toinen ja muut ihmiset niin haluavat, niin totta kai, olen valmis vaikka paaviksi!

***

Muutama vuosi sitten ajatus Laajasalosta piispana tuntui vielä vähän radikaalilta. Sen jälkeen maailma on muuttunut.

Laajasalon suurin valtti piispapelissä ei nimittäin ole mikään hänen edellä mainituista ominaisuuksistaan. Laajasalon vahvuus on se, että hän yhdistää kirkon vastapooleja. Suurin osa liberaaleista pitää hänestä, ja konservatiivit vähintään sietävät häntä.

Moni arvostaa sitä, että Laajasalo puhuu Jeesuksesta tämän oikealla nimellä, Jeesuksena. Lisäksi hän on toistuvasti osoittanut ymmärtävänsä konservatiiveja. Takavuosina hän yritti sallia naispapittomat messut Agricolan kirkossa. Myöhemmin Laajasalo on kommentoinut hanketta toteamalla, että kyseessä oli "naiivin ihmisen naiivi yritys".

***

Ajatus Laajasalosta piispana ei miellytä kaikkia. Ennakkosuosikin hehkuttamisen rinnalla Helsingin hiippakunnassa onkin meneillään varteenotettavien vastaehdokkaiden haarukointi.

Erityisen kiihkeästi listataan mahdollisten naispuolisten ehdokkaiden nimiä. Siihen on kova motivaatio heillä, joille Irja Askolan valitseminen Suomen ensimmäiseksi naispiispaksi merkitsi kirkon kevättä.

Monipuolinen ehdokaskattaus ja mielenkiintoiset vaalikeskustelut ovat tietysti koko kirkon etu. Tuleva vaali saattaa kuitenkin osoittaa, että naisjohtajien rintama ei kasva kirkossa itsestään.

Irja Askola oli yksilö, joka nousi piispaksi ajan ollessa kypsä. Askolan ympärille muodostui hurmos, sillä historian kulku vaati sitä. Vuonna 2000 Suomi oli valmis valitsemaan naisen presidentiksi, kymmenen vuotta myöhemmin oli naispiispan aika.

Askola oli muutospiispa, josta odotettiin uudistajaa. Sellainen hänestä myös tuli.

Naisia on vihitty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeiksi pian 30 vuotta. Naispappien määrä kasvaa koko ajan, ja kirkkoherroiksikin naisia valitaan yhä enemmän. Kolme vuosikymmentä on kuitenkin kirkon historiassa lyhyt aika.

Kehitystä ei vauhdita kirkollinen kulttuuri. Jos nainen luo kirkossa uraa, hänen katsotaan liian usein olevan väärässä paikassa.

***

Helsingin piispanvaali käydään tilanteessa, jossa kirkko on pahasti repeytynyt. Jakolinjat, samanmielisten kuplat ja oikeassa oleminen ovat tämän hetken yhteiskunnalliset ja kirkkopoliittiset kipupisteet.

Siksi tätä vaalia ei ratkaise sukupuoli. Vaalin voittaa se, jolla on parhaat eväät ratkaista ongelma nimeltä kirkon jakautuminen.

Kuva: Olli Seppälä. Irja Askola vihittiin piispaksi Helsingin tuomiokirkossa syyskuussa 2010. Tuleva vaali saattaa osoittaa, että seuraavien naisjohtajien rintama ei kasva kirkossa itsestään.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

***

Lue myös:

Analyysi: Piispanvaalit heräämässä

Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola jää eläkkeelle marraskuussa 2017

Teemu Laajasalon henkilöhaastattelu vuodelta 2013 Kotimaa Prossa: Pastori Suorasuu

20 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Siksi tätä vaalia ei ratkaise sukupuoli.”

    Olisi merkillistä, jos sukupuoli nousisi ratkaisevaan asemaan valintaa tehdessä, sillä viime aikoina ihmisen sukupuoli on yritetty häivyttää olemattomiin monissa eri yhteyksissä, jopa niin, että enää ei puhuta tytöistä ja pojista, miehistä ja naisista vaan ihmisistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    “Askolan ympärille muodostui hurmos”. Tämä on aivan totta ja srn huomaa siitäkin etyä tällä palstalla häneen kohdistuvaa arvostelua sensuroidaqn kovalla kädellä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Toivottavasti Jaana Hallamaa asettuu ehdolle!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Jostain kumman syystä melkein (?) samaa toivoisin minäkin. Ehkä siksi, että Hallamaa on syvällisesti ja monipuolisesti kristinuskoon ja luterilaisuuteen perehtynyt Helsingin yliopistosta tuleva yliopistoteologi, mikä sopii Helsingin hiippakuntaan erinomaisen hyvin. Hallamaasta kirkko saisi substanssiltaan todella vahvan piispan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Merja Ruuska sanoo:

      Nyt hän on lupautunut. Kyllä meillä naispiispa saa jatkossakin olla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Jaana Hallamaa kuuluu TK-liikkeeseen. Siksi ajatus hänen piispaksi nousemiseetaan on kammottava. Helsingin hiippakunta joutuisi ojasta allikkoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Herätysliikkeisiin kuuluminen tai kuulumattomuus ei tähän mennessä ole ollut este piispan virkaan valituksi tulemiselle. Kirkkomme historiassa on tästä monia esimerkkejä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Onko TK-liike herätysliike?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      “Siksi ajatus hänen piispaksi nousemiseetaan on kammottava.”

      Siiinäpä melkoinen osoitus toisen mielipiteen kunnioituksesta.

      “Helsingin hiippakunta joutuisi ojasta allikkoon.”

      Huomioon ottaen, että k.o. hiippakunta sijaitsee Kehä III:n sisäpuolella, ei osoita kovin terävää pelisilmää kuvitella, että vanhakantaisempi piispa olisi parempi vaihtoehto hiippakunalle. Mutta jos katsot että lisääntyvä kirkostaeroaminen on hyväksi, silloin tietenkin vanhakantainen vaihtoehto on parempi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Kupiainen sanoo:

      Henrik Sawela, Helsingin hiippakunnan iso osa on kehä III:n ulkopuolella, kuten suuri osa Vantaata ja koko Porvoon rovastikunta Sipoosta Loviisan perukoille. Maantieteellisesti siis iso alue.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Salme: Tiedän toki, ettei TK kuulu viiteen ‘klassiseen’ herätysliikkeeseen. Heitin tuon kommentin vähän lonkalta. Mutta ajattelisin, että TK:ssa on herätysliikkeen piirteitä. Täytyisi kysyä Teemu Kakkurilta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Seija, ok.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      AK: “Henrik Sawela, Helsingin hiippakunnan iso osa on kehä III:n ulkopuolella, kuten suuri osa Vantaata ja koko Porvoon rovastikunta Sipoosta Loviisan perukoille. Maantieteellisesti siis iso alue.”

      Neliökilometrejä löytyy melkoisesti Kehä III:n ulkopuolella, mutta yli 90% jäsenistä kuuluu suuriin kaupunkiseurakuntiin (ovat Kehä III sisäpuolishenkisiä…) ja siellä taitaa kyllä vanhakantainen toimia aika hyvänä ulosheittäjänä.

      Sopii kokeilla…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Miten herätysliikkeitä vastustava liike voisi olla herätysliike?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hyvä analyysi ja Teemussa on tosiaan ainesta. Toisaalta totean jälleen vanhaa sanontaa lainaten: Saalista ei kannata nylkeä ennenkuin se on kaadettu! Tai ranskalaiset sanovat: Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Teemu on ns. julkkis ja kirkko on julkkis-kierteessä ihan siinä kuin kaikki muukun medialle alistetussa nyky-yhteiskunnassa. Ilman jullkkisesiintyjiä olisivat kirkkojen käyttökatteet katastrofaalisen pieniä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elija Tolonen sanoo:

    Onnea Teemulle .Terveisin Elja,T

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lahja Silvennoinen sanoo:

    Lukekaa Aapeli Saarisalon Raamatun Sanakirjasta Saarnavirka .Se ei ole Kristuksen perustama vaan kirkon historiallisen kehityksen tulos.Ja jos joku nykyään saarnaa harhaoppia ei kai se ole sukupuolesta kiinni.Paavalin kirjoituksia lukiessa pitää ajatella miksi sanoo niin.Jos kaikki otetaan sanatarkasti silloin ristiriita Paavalin ja Jeesuksen sanojen välillä.

    Ilmoita asiaton kommentti