Analyysi: Ruotsissa kirkollisvaalit käytiin puolueiden kesken, mutta jakolinja oli sama kuin Suomessa

Opaste äänestyspaikalle

Länsinaapurista kuului pari viikkoa sitten kummia.

Ruotsin kirkossa järjestettiin kirkollisvaalit. Niissä valittiin luottamushenkilöt kolmelle tasolle: seurakuntiin, hiippakuntiin ja kirkolliskokoukseen. Yllätys oli, että uurnille lähti peräti 18,25 prosenttia äänioikeutetuista. Äänestysaktiivisuus oli kirkollisvaalien korkein sitten vuoden 1950.

Äänestysprosentti on ollut tuskastuttavan alhainen myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaaleissa. Vuonna 2014 se oli 15,5. Vuonna 2010 vaalien alla nähtiin Ajankohtaisen kakkosen Homoilta ja koettiin kirkosta eroamisten vyöry. Niiden jälkimainingeissa äänestysprosentti nousi tasan 17:ään.

Seuraavat seurakuntavaalit järjestetään vuoden päästä, marraskuussa 2018.

***

Äänestysprosentin kasvua pidetään vaaleissa yleensä tavoiteltavana kehityksenä. Ruotsissa kaikki eivät kuitenkaan olleet tällä kertaa mielissään. Jotkut olivat sitä mieltä, että osa äänestäjistä oli liikkeellä vääristä syistä.

Vaalin jälkipuinti on kiertynyt pitkälti yhden puolueen, ruotsidemokraattien, ympärille. Maahanmuuton vastustamisesta tunnettua puoluetta karsastetaan ruotsalaisessa politiikassa. Tällä kertaa ruotsidemokraatit lähti kirkollisvaaleihin voimalla: puolue kymmenkertaisti kampanjabudjettinsa neljän vuoden takaisista vaaleista. Se haastoi kampanjassaan Ruotsin suurimman puolueen sosiaalidemokraatit toteamalla, että kirkkoa ei saa jättää heidän käsiinsä.

Ruotsidemokraattien vahvan panostuksen uskottiin houkutelleen vaaliuurnille paitsi puolueen kannattajia myös sen vastustajia. Uppsalan hiippakunnan piispa Ragnar Persenius arvioi Svenska Dagbladetissa, että moni äänesti kirkollisvaaleissa torjuakseen ruotsidemokraattien menestystä. Samaa epäili valtiotieteilijä Jan Strid Aftonbladetin haastattelussa.

Ruotsin kirkon mukaan äänestysaktiivisuuteen vaikuttivat muutkin syyt, kuten äänestyspaikkojen lisääminen sekä paikallisen tason, hiippakuntatason ja valtakunnallisen tason yhteinen tiedotusstrategia. Kirkon mukaan vaalilistat onnistuivat yleisesti ottaen saamaan viestinsä läpi aiempaa tehokkaammin.

Myös media oli vaalista poikkeuksellisen kiinnostunut. Sitä edesauttoi toki vaalin valtakunnanpoliittinen luonne. Ruotsidemokraattien ja sosiaalidemokraattien edustajat kutsuttiin kirkollisvaalien alla jopa tv:n vaaliväittelyyn.

Ruotsidemokraatit menestyi vaaleissa, mutta ei yltänyt tavoitteeseensa. Sillä on nyt kirkolliskokouksessa neljänneksi eniten edustajia. Torjuntavoiton saanut sosiaalidemokraatit jatkaa kirkolliskokouksen suurimpana ryhmänä.

***

Ruotsissa kirkollisvaalit ovat leimallisesti puoluepoliittiset vaalit. Suomessakin puolueet nimittävät ehdokkaita seurakuntavaaleihin. Meillä vaaleissa on kuitenkin mukana paljon myös puolueisiin sitoutumattomia listoja. Joidenkin linjan ymmärtää listan nimestä. Monen agenda jää hämärän peittoon.

Puolueiden aktiivisen roolin ei pidä antaa hämätä, kun tarkastellaan, mistä ruotsalaiset kirkollisvaaleissaan äänestivät. Ruotsin vaaleissa vedettiin pitkälti ihan samanlaisia kirkkopoliittisia linjoja kuin meilläkin. Ruotsidemokraatit puhuivat kirkollisvaaleista arvovaaleina, joissa ratkaistaan identiteettikriisissä kärvistelevän kirkon tulevaisuus.

Millaisia vaihtoehtoja ruotsalaisille seurakuntalaisille sitten tarjottiin?

Korostuneen kaukana toisistaan olivat juuri ruotsidemokraattien ja sosiaalidemokraattien vaaliohjelmat. Sosiaalidemokraatit puolustivat kaikille avointa kirkkoa, ruotsidemokraatit korostivat perinnettä.

Ruotsidemokraattien vaaliohjelma vetosi kirkon kulttuurihistorialliseen merkitykseen ja asemaan osana ruotsalaisten kansallista tarinaa. Puolue sanoi haluavansa tukea kristillistä identiteettiä ja kirkon konservatiivien mielipiteenvapautta. Sosiaalidemokraatit ilmoitti vaaliohjelmassaan, että sen tavoite on jokaisen ihmisen arvoa ja oikeuksia puolustava kansankirkko, joka toivottaa kaikki tervetulleeksi. Puolueen vaalisivun kansikuvana oli avioliittoon vihitty naispari.

Ruotsidemokraatit väitti, että sosiaalidemokraatit on tehnyt Ruotsin kirkosta vasemmistoliberaalin politiikan äänitorven. Tälle kehitykselle piti puoluejohtaja Jimmie Åkessonin mielestä saada loppu. Siitäkin ruotsidemokraatit ja sosiaalidemokraatit olivat erimielisiä, pitääkö kristityt panna etusijalle, kun kirkko tarjoaa apuaan.

Niin. Kun unohdetaan puolueet, asetelma alkaa kuulostaa ihan tutulta. Muutettavat muuttaen jakolinja on tismalleen sama kuin kotoisissa poliittisissa ja kirkollisissa kuvioissa.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Ruotsin kirkollisvaalit selvästi odotettua vilkkaammat – ruotsidemokraatit kasvatti kannatustaan

5 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Ruotsin kirkollisvaait olivat mitä todellisimmat poliittiset vaalit. Kukin puolkue oli muotoilu melkein identtiset puolueohjelmat joissa ei ollut paljoakaan suuntaviittoja siitä miten he halusivat kirkon suuntautuvan. Hyvää tarkoittavia latteuksia ja itsestäänselvyyksiä. Ihmisiet äänestivät puoluepoliittisesti lojaalisti eikä suinkaan minkään kirkkopoliittisen ohjelman myötä.

    Mutta niinkuin artikkelistä ilmenee niin ne olivat voimankoetus ruotsindemokraatien ja muiden välillä. Vanhat puolueet mobilisoivat hyvin ahkerasti omiaan ja onnistuivat siinä. Näiden vaalien katsotaan ennakoiv

    Myöskin yksi puoluepoliittisesti riippumaton lista menestyi tyydyttävästi mutta poliittiset listat dominoivat.

    Poliittisten puolueiden menestys heijastelee Ruotsin kirko9n sisäistä sekularisoitumista. On tullut uusi uskontososiolginen termi : Moralis Terapeutisk Deistinen kirkkokäytäntö ( MTD). Saarnat ja jumalanpalvelukset noudattelevat Voida Hyvin -kaavaa. Yleisvaikutus on (poikkeuksia tietenkin löytyy) että jos Jeesus mainitaan ylipäätään niin hän on kiltti opettaja. Uskonnollisuus on yleis teististä. Maailman syntiinlankeemusta tuskin huomioidaan , syntiä tuskin onkaan ,ei ainakaan henkilökohtaisella tasolla ,vaan yleisellä rakenteellisella tasolla, pelastuksesta ei puhuta eikä sovituskuolemasta.

    Neljässäkymmenesä vuodessa kirkon jäsenmäärä on pudonnut 40% , kasteet ja konfirmaatiot vähenevät radikaalisti jne. Jäsenkadon myötä tulot ovat pudonneet ja on synynyt suuryhteisöjä jolloin jumalan palvelukset keskitetään ja kirkkoja suljetaan.

    Ruotsin kirkolla on hienot kulissit ja suuri keskushalliunto ( Ruotsin Kirkon keskustoimistossa työskentelee ca 600 henkeä ja moni ihmettelee sitä että miten heidät voi ylimalkaan työllistää järkevällä tavalla.

    Ruotsin kirkko on pahassa kriisissä ja Arkkipiispaa myöten voidaan hyvin ja ollaan tyytyväisiä kun paavikin kävi vierailulla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Teksti pääsi käsistä ilman oikolukua, valitan että kirjoitusvirheitä tuli turhan paljon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Markku H,

      Kiitos informatiivisesta kirjoituksestasi. Mikä mahtaa olla kuvaamasi Ruotsin kirkon suhde (muihin?) Ruotsin kristillisiin kirkkoihin? Onko ollut siirtymiä niihin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      Tuossa kuvaillaan aika tarkkaan, mikä tulee olemaan tilanne Suomessa vajaan kymmenen vuoden kuluttua.

      Jo nyt, kirkko on useimmille Vain työpaikka. Seurakuntalaisille kerrotaan mitä pitää kertoa, ja teologisista opinnoista opittua ei edes vahingossa kerrrota niille harvoille, jotka eri tilaisuuksiin hakeutuvat. Eivätkä he edes mitään ‘tietoon perustuvaa’ kaipaakaan.

      Homma jatkuu, kunnes korttitalo kaatuu.

      Viimeisenä jää pystyyn, kuten palaneessa kerrostalossa, hissikuilu, jonka päätyyn linnoittautuvat viimeiset ‘yläteologit’, kunnes sähköt (palkanmaksu) loppuu.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Jari H Ei oikeastaan vaan päinvastoin. Joku vuosi sitten Ruotsin kirkko ja sikaläinen vapaakirkko( nykyisin Equmenia kyrkan) hyväksyi toinen toistensa pappeudet niin Equmeniakirkosta on siirrytty Ruotsin kirkon palvelukseen koska palkkaerot ovat niin suuret. Vapaa kirkkojen jäsenmäärät romahtelevat. Ennen niin suuri Helluntai kirkko on menettänyt melkein puolet jäsenistään viimeisen 15 vuoden aikana , siirtolaiset ja pakolaiset ovat niitä jotka liittyvät heihin ja pelastavat tilastoja.

    Parin viimevuoden aikana on uusi ilmiö se että kirkosta eroaa koko joukko mm pappeja ja muita aktiivisia seurakuntalaisia koska he tuntervat että kirkko on jättänyt heidän tarpeensa tuuliajoille, liittymättä johonkin muuhun seurakuntaan.

    Sitten viellä uusi kriisi-ilmiö. Kun seurakunnat ovat tyytymättömiä johonkin pappiin, niin ne ostavat niitä pois maksamalla parin vuoden palkan. Heitä on jo useampi kymmenen. Ruotsin kirkosta on jokunen siirtynyt Roomalais Katoliseen kirkkoon.Roomalais Katolinen kirkko on aika suuri n 100 000 jäsentä ja kasvaa siirtolaisten myötä niinkuin useat Ruotsissa toimivat ortodoksi kirkotkin.

    Näyttääkin siltä että elävin kirkollinen elämä on siirtolaisten käsissä.

    Ilmoita asiaton kommentti