Arkkipiispa Tapio Luoma: Toivon hukkaava kriisitietoisuus kirkon taloustilanteesta vie lamaannukseen

KOTIMAA PRO: Kirkon kaikki mittarit näyttävät alaspäin. Tapio Luoma muistuttaa, että pienenevän kirkon ääni voi myös vahvistua. Kirkon on oltava hänen mukaansa jatkossakin läsnä kaikkialla Suomessa.

Jos on Suomi murheellisten laulujen maa, on evankelis-luterilainen kirkkomme murheellisten lukujen kirkko. Kaikki mittarit näyttävät alaspäin ja pahimmat lukemat koskevat suurimpien kaupunkien nuoria aikuisia.

Kasteiden määrä on romahtanut ja entistä harvempi avioliitto solmitaan kirkollisesti. Alimmillaan kirkkoon kuuluminen on perheen perustamisvaiheessa olevien 20–30 -vuotiaiden ikäluokissa. Se ei vielä näy verotuloissa, mutta kohta näkyy. Lisäksi kirkkoon vielä sitoutuneet suuret ikäluokat alkavat kuolla, joten kirkon jäsenmäärä vuotaa myös ikähaitarin yläpäästä.

Mitä jää jäljelle? Yhä pienemmän jäsenmäärän kirkko yrittää ylläpitää rapistuvia rakennuksia ja maksaa tasaisen suurena pysyvän henkilöstön palkkoja. Kirkon "liikevaihto" on vuodessa vähän yli miljardi euroa, josta kirkollisveron tuotto on 885 miljoonaa. Kirkon palveluksessa on nyt noin 20 000 työntekijää. Kuluista varsinaisen seurakuntatyön osuus on noin puolet, kiinteistöjen ylläpito vie neljänneksen, hallinto viidenneksen.

Eri puolilla maata eletään kovin erilaisissa tilanteissa.

Arkkipiispa Tapio Luoman ensisijainen tehtävä ei ole murehtia talouslukuja vaan näyttää suuntaa kirkon hengelliselle elämälle. Talouden supistuminen kuitenkin nakertaa kirkon mahdollisuuksia toteuttaa varsinaista tehtäväänsä. Siksi myös arkkipiispalta pitää kysyä, miten kauan kirkolla on vielä varaa pitää jokainen seurakunta miehitettynä ja tilat lämmitettyinä.

– On vaikeaa arvuutella ajankohtaa, josta lähtien kirkolla ei enää olisi varaa pitää yllä nykyisenlaista henkilöstö- ja kiinteistömäärää. Eri puolilla maata eletään kovin erilaisissa tilanteissa, Luoma vastaa.

Hän viittaa kirkossa jo nyt näkyvään talouden polarisoitumiseen. Joissakin seurakunnissa resurssit ovat hyvin tiukoilla, toisaalla näkymät ovat valoisammat.

– Minusta on tärkeää, että kirkko pysyy läsnä kaikkialla Suomessa. Se voi toteutua myös nykyistä pienemmillä resursseilla.

Arkkipiispa antaa ymmärtää, että periksi ei ole annettu. Seurakunnat sopeuttavat toimintojaan taloudellisiin realiteetteihin ja miettivät yhteistyösuuntia. Ratkaisuja taloushuoliin etsitään aktiivisesti sekä paikallistasolla että kokonaiskirkossa.

Huolipuheen keskellä on Luoman mukaan tarpeen muistaa tulevaisuusvaliokunnan mietinnön ajatus: ”Kirkko kutistuu, mutta kirkon ääni voi jopa vahvistua. Muu yhteiskunta sirpaloituu kirkkoa nopeammin. Tämä tekee kirkosta aiempaa merkittävämmän voimakeskittymän yhteiskunnassa.”

Meidän on kirkossa tarpeen elää siitä valoisasta hengellisestä sanomasta, jota pidämme esillä.

Toki kirkossa on havahduttu ennakoimaan tulevaa. Merkittävän työn teki vuonna 2016 mietintönsä jättänyt kirkon tulevaisuuskomitea, jonka jäsen nykyinen arkkipiispa (silloinen Espoon piispa) Tapio Luoma myös oli. Laajan taustatyön tehnyt tulevaisuuskomitean sihteeri Juha Meriläinen on nykyisin arkkipiispan erityisavustaja.

Moni tosin on sitä mieltä, että tulevaisuuskomitean rohkeat visiot jauhautuivat vaatimattomiksi kirkolliskokouksen myllyssä. Mutta jotain on jäänyt jäljelle. Luoman mukaan pitäisi erityisen kiireellisesti ratkaista kaksi asiaa, joista riippuu moni muu uudistus.

Ensinnä kirkolliskokous päätti marraskuussa 2017 keskusrahastomaksun pienentämisestä yhdellä prosenttiyksiköllä.

– Leikkaus merkitsee kevennystä keskusrahastomaksuja maksaville seurakunnille, mutta tuo kirkon keskushallinnolle noin 6,5 miljoonan euron alijäämän. Tämä vaikuttaa merkittävästi kirkkohallituksen ja hiippakuntien tuomiokapituleiden tulevaisuuden toimintaan, Luoma sanoo.

Toinen tärkeä asia on parhaillaan käynnissä oleva pohdinta Kirkon kehittämispalveluista. On vielä avoinna, toteutuuko Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintoja yhdistämään pyrkivän kehittämispalveluiden perustaminen ja millainen sen muoto ja tehtävät olisivat.

– Alun perin ideana oli kohdentaa rajallisia resursseja entistä paremmin nimenomaan seurakuntaelämän tukemiseen sekä vahvistaa seurakuntien, hiippakuntien ja keskushallinnon sekä mahdollisuuksien mukaan myös järjestökentän yhteistyötä seurakuntien kehittämiseksi.

Käynnissä olevat uudistushankkeet ja tiivis pohdinta kirkon tulevaisuudesta ovat Luoman mukaan selkeitä merkkejä muutoksesta. Myös kriisitietoisuutta on paljon.

– Se ei tietenkään välttämättä anna valmiutta muutosten vaatimiin päätöksiin, vaan joskus se voi jopa lisätä varovaisuutta. Kriisitietoisuus, joka hukkaa toiveikkuuden, johtaa lamaannukseen. Meidän on kirkossa tarpeen elää siitä valoisasta hengellisestä sanomasta, jota pidämme esillä.

Arkkipiispan mielestä talous- ja henkilöstökysymykset ovat tärkeitä ja niihin tulee etsiä huolella vastauksia. Niiden ohella tulevaisuuden kannalta kenties merkittävämmiksi voivat kuitenkin osoittautua kirkon ja seurakuntien hengelliseen elämään pitkäjänteisesti vaikuttavat tekijät, erityisesti toimintakulttuurin uudistaminen.

– Tätä ei voida tehdä ensisijaisesti hallinnollisilla päätöksillä, mutta uudistusta voidaan pyrkiä niillä tukemaan. Esimerkiksi vuorovaikutuksen lisäämistä, vapaaehtoistyön vahvistamista ja kirkkotilojen käytön monipuolistamista koskevat hankkeet ovat osa tätä kokonaisuutta, Luoma sanoo.

Luoma muistuttaa, että kirkko ei ole ympäröivästä yhteiskunnasta ja globaalista maailmasta irrallaan, vaikka se ei pystykään vaikuttamaan kehityksen megatrendeihin. Seurakuntien eriarvoistuminen suhteessa toisiinsa heijastelee osaltaan yhteiskunnan eriarvoistumista.

– Vaikka kaupunkien ja kasvukeskusten myönteinen kehitys vaikuttaa monella tapaa positiivisesti seurakuntiin, on kaupunkiseurakunnilla samaan aikaan omat vaikeutensa. Toisaalta muuttotappioalueilla ja ikääntyvällä maaseudulla on korkea jäsenyysprosentti mutta paljon pohdittavaa esimerkiksi talouden suhteen.

Lisäksi seurakuntien erilainen koko ja kulttuuri sekä kirkollisen rakenteen moninaisuus luovat omat haasteensa.

– Meillä on vahvoja seurakuntayhtymiä ja joitakin erittäin suuria itsenäisiä seurakuntia, mutta myös hyvin pieniä seurakuntia. On vaikea löytää ratkaisuja, jotka olisivat toimivia ja tasapuolisia kaikkialla.

Useimmat kirkolliskokousta koskevat uudistukset eivät saaneet myötätuulta.

Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan kirkko ei ole yleisessä kehityksessä ajopuu, vaan sillä on vahva itsenäisyys ja edelleen hyvät valmiudet sekä kykyä rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Hän kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, ettei kirkolliskokous lämmennyt kaikille tulevaisuuskomitean ehdotuksille.

– Esimerkiksi useimmat kirkolliskokousta koskevat uudistukset eivät saaneet myötätuulta.

Komitea ehdotti kirkon ylimmän päätöksentekoelimen tehokkuuden lisäämistä jäsenmäärää pienentämällä, kokoontumistiheyttä nopeuttamalla, aloitekäytäntöjä uudistamalla sekä määräenemmistövaatimuksia korjaamalla. Näitä uudistuksia ei kirkolliskokous kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi lähteä valmistelemaan.

Toinen kirkolliskokoukseen jäänyt viime vuosien suuri hanke oli pitkälle valmisteltu seurakuntien rakenneuudistus, joka kaatui 2015 täpärästi äänestyksessä määräenemmistön puutteeseen. Uudistus pyrki siihen, että rakenteet olisivat olleet samankaltaisia kaikkialla kirkossa.

– Uskon joka tapauksessa, että seurakunnissa löydetään toimivat tavat elää omilla paikkakunnilla kaikkialla maassamme. Juuri siihen rakenneratkaisuilla täytyy tähdätä.

Arkkipiispa Luoma on vahvasti sitä mieltä, että talouden merkitystä ei pidä kirkossa vähätellä, vaikka moni ajattelee sen olevan kirkon perustehtävän kannalta toisarvoista eikä siitä pitäisi olla niin kovin huolissaan.

– Talous antaa puitteet sille, miten kirkko voi elää, toimia ja toteuttaa tehtäväänsä. Ilman kestävää taloutta kirkon on vaikea kantaa vastuuta ihmisistä kotimaassa ja maailmalla ja levittää sanomaa rakastavasta Jumalasta. Monen ihmisen työ ja toimeentulo on myös kiinni siitä, miten kirkko taloudellisesti voi.

Talouden heikkenemiseen ei sinällään liity mitään positiivista, mutta muutos tarjoaa aina mahdollisuuden oppia uutta.

Toisaalta Luoma muistuttaa, että talous on vain väline, eikä kirkon olemassaolo ole viime kädessä riippuvainen yksin siitä. Kaikista ongelmista huolimatta Suomen kirkon tilanne on edelleen poikkeuksellisen hyvä.

– Harva kirkko maailmassa on taloudellisesti niin vahva kuin omamme. Niukkuudessa elävät kirkot ovat yhtä lailla rikkaita, kun puhutaan hengellisestä elämästä, sanomasta tai vaikuttavuudesta.

– Talouden heikkenemiseen ei sinällään liity mitään positiivista, mutta muutos tarjoaa aina mahdollisuuden oppia uutta. Kyse on siitä, miten käytämme hyödyksi sen ajan, jolloin joudumme miettimään uudelleen talouttamme, rakenteitamme, toimintatapojamme ja prioriteettejamme.

Tätä arkkipiispa ei sano suoraan, mutta näin tulkitsen: Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa eletään nyt etsikkoaikaa. Vielä on aikaa tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat kirkon mahdollisuuksiin toimia tulevaisuuden taloudellisesti ahtaammissa raameissa.

Tulevaisuuskomitean toimeksianto lähti pitkälti hallinnon ja talouden näkökulmasta. Tarvitaanko nyt uusi komitea, joka miettisi miten toimintaympäristön nopea muutos, somemaailma, digitalisoituminen, uskonnollisuuden muotojen muutos, ääripääajattelu tai moniäänisyys vaikuttavat kirkon toimintaan ja mielikuvaan kirkosta?

– Noitakin asioita pohditaan jo nyt paljon. Toivoisin, että voisimme tehdä tätä pohdintaa koordinoidummin ja suunnitelmallisemmin. Keskusteluissa tulee esille monia toteuttamiskelpoisia ideoita, ja siksi pitäisi löytää tapa saada niitä yhteiseen jakoon.

Luoman mukaan kirkon nykyisen strategian päivittäminen on pian ajankohtaista. Sen yhteydessä tarjoutuu luonteva tilaisuus arvioida myös näitä kysymyksiä.

On arvokasta, että kirkossamme on tilaa monenlaisille hengellisille painotuksille.

Kirkon lisäksi Suomessa tuskin on toista yhteisöä, joka kokoaisi sateenvarjonsa alle niin moniäänisen joukon usein vastakkaisestikin ajattelevia ihmisiä. Onko moniäänisyys enemmän rasite kuin mahdollisuus?

– Tähän on vaikea vastata, koska moniäänisyydellä voidaan tarkoittaa niin monenlaisia asioita.

Luoman mukaan yksi yleisimmistä kirkkoa koskevista virheellisistä mielikuvista olettaa, että kirkko elää ja toimii aivan kuin se olisi vain muutaman sadan hengen muodostama yhdistys.

– Kirkossamme oppi ja järjestys ovat kaikkialla samat, mutta niiden varaan rakentuva hengellinen elämä hyvin monenlaista. Näin tulee ehdottomasti ollakin. On arvokasta, että kirkossamme on tilaa monenlaisille hengellisille painotuksille.

Luoman mielestä kysymys on pitkälti siitä, millä tavalla kirkossa voidaan elää erilaisuuden keskellä, miten osataan kohdata toisia ja itselle ennestään vieraita ajatuksia, miten osataan kuunnella ja keskustella.

– Kirkon tehtävänä on rakentaa siltoja ja kasvattaa ymmärrystä. Tästä näkökulmasta se, mitä nimitämme moniäänisyydeksi, on jopa edellytys kirkon työlle sovinnon ja ymmärryksen hyväksi.

Moniäänisyydellä voidaan Luoman mukaan viitata myös ääneen, joka kirkosta kantautuu ulospäin. Ihmiset saattavat odottaa ja toivoa kirkolta yksiselitteisiä kannanottoja, jolloin moniäänisyys hämmentää.

– Tämä on ymmärrettävää. Toisaalta hyvät päätökset ja selkeät näkemykset edellyttävät usein pitkiä prosesseja ja vaikeita keskusteluja. Pidän paljon ajatuksesta, että moninaisuus ei ole uhka, mutta jakaantuneisuus on, arkkipiispa kiteyttää.

Pääkuva: Pekka Nieminen / Otavamedia / Lehtikuva.

Jutun keskellä oleva kuva: Aarne Ormio/Kirkon kuvapankki

Kotimaa Pro ilmestyy nykyään 10 kertaa vuodessa Kotimaa-lehden välissä painettuna liitteenä. Tämä juttu on osa toisen Pro-liitteen avausjutusta. Teemana on kirkon talous.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

25 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Niin, tulevaisuuden komitean lähtökohtana oli hallinto ja talous. Johtopäätökset menivät siihen suuntaan että tulisi luoda suurseurakuntia jolloin säästettäisi rahaa pienentämällä hallintoa .

    Koska Ruotsissa mentiin tuolle linjalle jo pari vuosikymmentä aikaisemmin, niin olisi voinut tutkia mitä siellä tapahtui. Toimivia pienyksiköitä ja kirkkoja ruvettiin sulkemaan kun käyttö ja lämmityskustannuksista alettiin säästämään.. Jumalanpalvelusten määriä vähennettiin ensin suurseurakuntien laitamakirkoissa ja sitten keskeisissäkin ja messuissa käynti pieneni entisestään. Papeista tuli matkapappeja pitäen messuja ja toimituksia ympäri suurseurakuntaa. He siis alkoivat menettämään kontaktia paikalliseurakuntien ydinryhmiin.

    Suomella on suuri etu Ruotsiin nähden siinä että Suomessa ei ole pappis- tai muunkaan hekilöstön pulaa, päinvastoin ylituotantoa. Miksei tehdä niinkuin kokemus muualla maailmassa opettaa. Pienet paikalliset yhteisöt stimuloivat seurakuntalaisten omaa aktiivisuutta ja yksi paikallinen pappi, diakoni ja nuoriso-ohjaaja plus päiväkerhotyö perustuisi seurakuntalaisten henkilökohtaiselle tuntemiselle. Pienen toimintayksikön vuokra on paljon pienmpi kun ison kirkon lämmityskustannukset. Miksei muuten hautausmaitten hoitoa siirretä kunnille ?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Markku Hirn: “Miksei muuten hautausmaitten hoitoa siirretä kunnille?”

      Siksi, että hautaaminen on kirkolle kannattavaa. Jokseenkin sata prosenttia ihmisistä käyttää tätä kirkon palvelua, eikä suinkaan ilmaiseksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Risto,

      tarkoitatko, että kunnat hoitaisivat hautausmaat ilmaiseksi? Tuskinpa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Salme, jaksat toisaalla räksyttää eräälle keskustelijalle, miten hän mielestäsi puhuu väärillä vertauksilla. Se ei näemmä estä itseäsi syyllistymästä samaan.

      Ei, ilmaisia lounaita ei ole missään, ei edes kunnissa. Joten en tarkoita, ja on suoraan sanottuna hölmöä edes vihjata minun tarkoittavan. Hautaustoimi on kirkolle kannattavaa (ainakin kokonaisuutena, luultavasti myös taloudellisesti). Siksi vastasin Markulle mitä vastasin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Kiitos tästä pohdinnasta.

    Kiinnitin huomiota pariin seikkaan.

    “Vielä on aikaa tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat kirkon mahdollisuuksiin toimia tulevaisuuden taloudellisesti ahtaammissa raameissa. ” Toivon että tulevaisuuden ahtaammat raamit eivät houkuttele tekemään kompromisseja kirkon sanoman kustannuksella.

    “– Kirkossamme oppi ja järjestys ovat kaikkialla samat, mutta niiden varaan rakentuva hengellinen elämä hyvin monenlaista. Näin tulee ehdottomasti ollakin. On arvokasta, että kirkossamme on tilaa monenlaisille hengellisille painotuksille. ”

    Onko todella näin? Viimeaikaiset uutiset puhuvat jostain muustakin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Kirkossa tulee ehdottomasti olla tilaa erilaisille teologisille painotuksille. Huolestuttavaa on kuitenkin se, jos ja kun tällä argumentilla hyväksytään naisten tai muiden ihmisryhmien syrjintä, tai sellainen toiminta kirkossa josta naispuoliset papit on suljettu ulos ja jossa opetetaan, että naisten pappeus on Jumalan tahdon vastaista ja että miehen kuuluu olla johtaja sekä perheessä että seurakunnassa. Niissä yhteisöissä joissa opetetaan edellä mainittuja asioita opetetaan myös että homoseksuaaliset suhteet ovat Jumalan tahdon vastaisia ja että homoseksuaalin tulee pidättäytyä kokonaan seksuaalisuhteista samaa sukupuolta olevan kanssa.

    Kirkossa tarvittaisiin ehdottomasti lisää sisällöllisempää keskustelua siitä mitkä asiat (minkälaiset teologiset painotukset ja niihin perustuvat käytännöt) vahingoittavat ihmisia ja uhkaavat ihmisten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Sellaiset teologiset tulkinnat ja niihin perustuvat käytännöt, jotka vahingoittavat ihmisiä, eivät voi olla “hyvän tekemiseen” ja “ihmisten tasa-arvoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen” sitoutuneen kirkon erityisessä suojeluksessa. Muuten kirkko syyllistyy valheellisuuteen ja tekopyhyyteen. Valitettavasti näin kirkko on tehnytkin jo pitkään. Esimerksi naisten ja seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä on paketoitu kauniisiin kiertoilmauksiin (kuten “Kirkossa tulee olla tilaa erilaisille teologisille painotuksille”) joiden avulla on peitetty syrjintä ja epätasa-arvo. Tästä valheellisuudesta ja ristiriitaisuudesta tulisi päästä eroon.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      “sellainen toiminta kirkossa josta naispuoliset papit on suljettu ulos ja jossa opetetaan, että naisten pappeus on Jumalan tahdon vastaista ja että miehen kuuluu olla johtaja sekä perheessä että seurakunnassa. Niissä yhteisöissä joissa opetetaan edellä mainittuja asioita opetetaan myös että homoseksuaaliset suhteet ovat Jumalan tahdon vastaisia ja että homoseksuaalin tulee pidättäytyä kokonaan seksuaalisuhteista samaa sukupuolta olevan kanssa. ” Sari R-L

      Tarkoitatko Sari, että kirkossa saarnataan edellä esille ottamiasi asioita? Oletko kuullut ko. sisältöisiä saarnoja ja jos niin missä ja milloin. On aivan eri asia, jos järjestöt omissa tilaisuuksissaan pitävät kiinni Raamatun ilmoituksesta sellaisena kuin he sen Sanasta lukevat. Saarnaavatko Tulkaa kaikki-liikkeseen kuuluvat papit kirkoissa, että homoseksuaaliset suhteet ovat Jumalan tahdon mukaisia ja että heidän keskinäiset seksisuhteensa ovat Raamatun ilmoituksen mukaisia? Eivätkö he saarnaa silloin Raamatun selkeän ilmoituksen vastaisesti? Silloinhan he syyllistyvät valheellisuuteen ja tekopyhyyteen, asioihin joista syytät perinteisellä virkakannalla olevia.

      Olet nyt löytänyt uusia ilmaisuja entisen lisäksi. Aiemmin syytit tiettyjä pappeja ja herätysliikkeitä syrjinnästä. Nyt kerrot heidän toimintansa vahingoittavan ihmisiä. Miten? Syytät kirkkoa valheellisuudesta, tekopyhyydestä ja ristiriitaisuudesta kun se haluaa pitää lauman koossa.

      Puhut telogisista tulkinnoista, jotka eivät täytä sinun tulkintasi vaatimuksia. Entäs jos sinun omat teologiset tulkintasi eivät täytä suuren kristikunnan alkukielen mukaisia tulkintoja?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      SARI!

      Kuinka paljon omaa toimintaa olet järjestämässä? Kuinka monelle naispapille järjestätte työtä ja kuinka monelle maksatte palkkaa?

      MITÄ teet lähetystyön hyväksi, että voitte hakea kirkon lähetysrahoja?

      Jos omaa työtä ei ole tai on vain vähän. Kannattaako syytöksiisi tuhlata kirkon ja varsinkin sen johtajien aikaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Salme Kaikusalo,

      Edellä mainittu kommenttini liittyy etenkin järjestöihin, jotka ovat osa kirkon rakennetta, eivät kirkosta erillisiä järjestöjä. Tällaisia ovat mm. kirkon viralliset palvelujärjestöt kuten Sley, Slef, Kansanlähetys ja Kylväjä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      SARI: Nämä järjestöt ovat autonomisia jäsentensä omistamia kirkon kolmannen sektorin järjestöjä, jotka elävät läheisessä yhteydessä kirkkoon ja sen parhaksi. Mutta eivät kirkon pakko vallan alla.

      Mutta miten oma järjestösi? Mitä kaikkea työtä teette?

      Mitä teette lähetystyön hyväksi, että voitte anoa kirkon lähetysrahoja?

      Montako kuppia kahvia keitetään tilaisuudessa johon pyhäisin osallistut?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Harri Ahdesmäki sanoo:

      Homoseksuaaliset suhteet niin kuin muukin Raamatun mukaan synnin tekeminen on Jumalan tahdon vastaista. Ei siitä päästä yli eikä ympäri.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      !”…kuin muukin Raamatun mukaan synnin tekeminen on Jumalan tahdon vastaista.”

      Niinpä, kuten syntinen tyhmyys ja ahneus tekojen motiiveina.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Tällaisia ovat mm. kirkon viralliset palvelujärjestöt kuten Sley, Slef, Kansanlähetys ja Kylväjä.” Sari

    Nämä järjestöt ovat niitä, joilta on yritetty evätä lähetysmäärärahoja jo usemman vuoden ajan ja jokut seurakunnat ovat niin tehneetkin. Se on ymmärtääkseni tapahtunut etenkin Tulkaa kaikki-liikkeen luottamushenkilöiden painostuksen johdosta.

    Kirjotit aiemmin “sellainen toiminta kirkossa josta naispuoliset papit on suljettu ulos ja jossa opetetaan, että naisten pappeus on Jumalan tahdon vastaista ja että miehen kuuluu olla johtaja sekä perheessä että seurakunnassa. Niissä yhteisöissä joissa opetetaan edellä mainittuja asioita opetetaan myös että homoseksuaaliset suhteet ovat Jumalan tahdon vastaisia ja että homoseksuaalin tulee pidättäytyä kokonaan seksuaalisuhteista samaa sukupuolta olevan kanssa. ”

    Kysyin, että oletko kuullut kirkon saarnapöntöistä tällaista opetusta? Jos niin missä ja milloin?

    Toisaalla Tulkaa kaikki-liikkeen pappien ja jäsenten Raamatun tulkinnan mukaan homoseksuaaliset suhteet eivät ole Jumalan tahdon vastaisia ja heidän keskinäiset seksuaalisuhteensa ovat hyväksyttäviä. Osa heistä myös toimit vastoin kirkon järjestystä vihkimällä spnpareja avioliittoon. Aiemmin he siunasivat heidän rekisteröidyt parisuhteensa, mikä sekin oli tuolloin vastoin kirkon järjestystä. Kuitenkin he saavat kirkkotiloja käyttöönsä toisin kuin edellä mainitut järjestöt vaikka niidenkin jäsenet maksavat kirkolle jäsenmaksunsa, mutta eivät saa vastikkeeksi käyttää omien seurakuntiensa tiloja. Sateenkaarimessuissa kirkko saatetaan pukea uuteen uskoon kirjavilla lipuilla jne. Onko se oikeudenmukaista vai syrjitäänkö esille ottamiasi järjestöjä tilojen käytössä?

    Sekä esille ottamasi järjestöt Sley, Slef, Kansanlähetys ja Kylväjä että Tulkaa kaikki-liike ja Yhteys-liike perustelevat toimintansa omalla Raamatun tulkinnallaan. Kumpien tulkinnat nousevat enemmän Sanasta ja kumpien yhteiskunnassa tapahtuneista suuntauksista? Mitä mieltä Sari olet tästä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Sari ei ilmeisesti näe ongelmana jäsenmäärän romahtamista, eikä siitä seuraavaa kirkon vaikutusvallan katoamista yhteiskunnallisissa asioissa. Tärkeää hänelle näyttää olevan vain oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Jota hän ei teologisesti perustele.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “– Kirkossamme oppi ja järjestys ovat kaikkialla samat, mutta niiden varaan rakentuva hengellinen elämä hyvin monenlaista. Näin tulee ehdottomasti ollakin. On arvokasta, että kirkossamme on tilaa monenlaisille hengellisille painotuksille. ” Arkkipiispa Luoma

    Kirkon oppi ja järjestys kaikkialla samat. Näin on todettu. Miten on käytännössä? Kirkossa on tilaa monenlaiselle hengelliselle painotukselle. Ikävä kyllä on tilaa myös monenlaiselle käytännölle. Esim. vaikka kirkon opin mukaan avioliitto on miehen ja naisen keskenään solmima liitto, niin kirkossa on pappeja, jotka käytännössä vihkivät myös samaa sukupuolta olevia henkilöitä keskenään avioliittoon. Tältä osin kirkon oppi ja järjestys/käytäntö ei käytännössä ole sama kaikille, koska osa papeista hylkää sekä opin että käytännön toimien niiden vastaisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Harri Ahdesmäki sanoo:

    Salme on oikeassa. Ei mustaa saa valkoiseksi, vaikka yritys on kuinka kova!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Harri Ahdesmäki sanoo:

    Sari R-L:n mukaan “eräät teologiset tulkinnat” ovat vääriä, kun ne ovat meidän näkemyksemme mukaan syrjivä. Pitäisikö nyt uskoa Sari R-L:n teologista tulkintaa, vai tuhansien vuosien aikana itsensä Raamatussa ilmoittanutta Jumalaa? Valinta on lapsellisen helppoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ahdesmäki: “Valinta on lapsellisen helppoa.”

      Niin on, kyllä valistuneen ja sivistyneen nykykansalaisen tulkinta aina tunkkaiset parituhatvuotiset raamatuntulkinnat päihittää mennen tullen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Harri Ahdesmäki sanoo:

      Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ahdesmäki: “Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna.”

      No sehän siinä juuri mättääkin. Eilen vallitsi ihan eri totuus kuin tänään ja tämänpäiväinen totuus on jo huomenna vanhentunut totuus.

      Olisi jo korkea aika päivittää se jumalansanakin vastaamaan tämän päivän tarpeita ja käsityksiä siitä mikä on oikein kanssaihmisiä kohtaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Pappisliiton toiminnanjohtaja Jussi Junnin puheenvuoro ( linkki alla) liittyen kirjeeseen jonka 28 kirkolliskokousedustajaa ja 6 pappia lähetti piispoille viime viikolla. Liittyy teemaan “kirkossamme on tilaa erilaisille teologisille painotuksille” koska tällä retoriikalla usein puolustetaan naispappeuden vastustusta ( ei ainoastaan teologisena painotuksena vaan myös naispappeutta vastustavaa opetusta ja toimintaa)

    https://jussijunni.blog/2018/12/02/pappisvirka-ja-kirkon-yhteys/

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      “kirkossamme on tilaa erilaisille teologisille painotuksille”

      Samoilla argumenteilla olen kuullut puolustettavan myös samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kuosmanen sanoo:

    Sarin linkittämä Jussi Junnon käytännöllisteologinen puheenvuoro on lukemisen arvoinen. Erityisesti kannattaa lukea kirjoituksen kolme viimeistä kappaletta. Lainaan tähän niistä viimeisen kappaleen:

    ”Näin pitää ollakin. Syrjintää ei näet tule kitkeä vastasyrjinnällä vaan muilla keinoilla. Pappisliiton laatiman papin ammattietiikka -ohjeistuksen mukaan pappi sitoutuu kirkon perustehtävään, kirkon tunnustukseen, kirkkolakiin, kirkkojärjestykseen, kirkon ja seurakunnan virallisiin päätöksiin sekä piispan ohjeistukseen. Näitä tulee noudattaa siitäkin huolimatta, että kaikki muut eivät niin tee.”

    Tämä pätee mielestäni kirkossa kaikkeen individualismiin ja eriseuraisuuteen. Myös suhtautumiseen uuteen avioliittolakiin ja sen soveltamiseen kirkossa.

    Muuten olen sitä mieltä, että on aika surullista, ettei kirkossa – tai ainakaan Kotimaa24 sivustolla – voida näköjään keskustella mistään ilman että aina päädytään joko avioliittolakiin tai naispappeuteen. Ehkä on niin, kuten arkkipiispa haastattelussa sanoo, että ”kaikista ongelmista huolimatta kirkon tilanne on edelleen poikkeuksellisen hyvä”.

    Ja tällä hän tarkoittaa nimenomaan kirkon taloudellista tilannetta eli sitä, että kirkossa on varaa käyttää valtavasti energiaa kokonaisuuden kannata itse asiassa varsin marginaalisiin asioihin. Sillä haastattelun varsinainen pointti oli siinä, että nyt eletään kirkossa etsikkoaikaa. Siis näin:

    ”Kyse on siitä, että miten käytämme hyödyksi sen ajan, jolloin joudumme miettimään uudelleen talouttamme, rakenteitamme, toimintatapojamme ja prioriteettejamme.”

    Sitäkin voisi miettiä, jo ennen kuin on pakko. Sillä se on jo ovella.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      ”Kyse on siitä, että miten käytämme hyödyksi sen ajan, jolloin joudumme miettimään uudelleen talouttamme, rakenteitamme, toimintatapojamme ja prioriteettejamme.”

      Tuossa on neljä tärkeää prioriteettia. Lisään yhden prioriteetin, julistuksen sisällön ja laitan ne tähän järjestykseen: Julistuksen sisältö, rakenteet, toimintatavat ja talous.

      Mielestäni julistuksen tulee edelleen olla Raamatun ilmoitukseen sidottua. Rakenteita voidaan joutua muuttamaan jos/kun talous hiipuu. Toimintavat määräytyvät pitkälti rakenteiden mukaan; pappiskeskeisyys/maallikot enemmän mukana. Talous vaikuttaa sekä rakenteisiin ja sen kautta toimintatapoihin, mutta julistuksen sisältöön se ei vaikuta. Synnit sovittavaa ja pelastavaa Evankeliumia voi julistaa kaikissa olosuhteissa. , sekä papit että maallikot.

      Tällainen nopea ajatusrakennelma aamutuimaan.

      Ilmoita asiaton kommentti