Arvio: Anne Brunilan elämäkerta on kiinnostava kuvaus talouspäättäjästä, joka paljastuu buddhalaiseksi

Ekonomisti Anne Brunila valittiin Talouselämä-lehdessä vuonna 2014 Suomen vaikutusvaltaisimmaksi päättäjänaiseksi. Hänen uransa muun muassa Metsäteollisuus ry:n ja Fortumin johtotehtävissä sekä hallitusammattilaisena on ollut poikkeuksellinen ja äärimmäisen mielenkiintoinen. Muuhun tulokseen ei voi tulla luettuaan Brunilan elämäkerran. Median välityksellä tutuksi luultuun vaikuttajanaiseen syntyy ihan uusi inhimillinen näkökulma.

Elämäkerta paljastaa nimittäin, että Brunila kiinnostui lukioaikana buddhalaisuudesta, josta vähitellen tuli hänen elämänfilosofiansa. Luterilaisuutta hän ei ole koskaan kokenut omakseen. Nuorempana Brunila tosin halusi kääntyä ortodoksiksi, mutta isä kielsi.

Kuka olisi uskonut on jaettu neljään lukuun, porttiin. Ensimmäisessä käsitellään lapsuutta ja nuoruutta. Toinen portti keskittyy vaikeaan ihmissuhteeseen ja lapsen syntymään. Toisen portin ihmissuhteesta varsinkin naistenlehdet ovat ottaneet paljon irti. Kolmas portti aukeaa uran eri vaiheisiin.

Varsinainen yllätys odottaa neljännen portin takana eli luvussa, joka kertoo Brunilan suhteesta buddhalaisuuteen ja meditaatioon. Aikaisemmin kirjassa on vain lyhyesti viitattu päähenkilön elämänkatsomukseen ja tarkkaavainen lukija on jäänyt odottamaan lisää. Neljäs portti palkitsee odotuksen.

Brunila kertoo löytäneensä hengellisen tai henkisen kotinsa Tiibetin buddhalaisesta bön-mietiskelysuuntauksesta (myös muodossa bon). Nyt jäätyään pois työelämästä hänellä on aikaa ja mahdollisuus keskittyä mietiskelyyn.

Brunilan yhdessä Johanna Venhon kanssa kirjoittama kirja on monissa kohdin tavanomainen elämäkerta, joka seuraa kronologisesti tapahtumien kulkua. Brunilan kohdalla on kaksi poikkeusta: kuvaus vaikeasta ihmissuhteesta ja rohkea oman elämänkatsomuksen avaaminen.

Toivottavasti Kuka olisi uskonut rohkaisee muitakin julkisuuden muistelijoita ja elämäkerran kohteita paljastamaan myös suhteensa uskontoon ja avaamaan kunnolla elämänkatsomustaan.

Anne Brunila ja Johanna Venho: Kuka olisi uskonut. Muistikuvia. Tammi 2020. 308 sivua.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Edellinen artikkeliKolumni: Kirkko kehittää mallia millenniaalien tavoittamiseen – entä jos millenniaali ei sovi malliin?
Seuraava artikkeliKirjailija Kaisa Raittila: Kirkko väistelee tieteellistä tietoa ihmisten seksuaalisuudesta

Ei näytettäviä viestejä