Arvio: Sadinmaan Ilmestyskirja on kirkkokriittinen performanssi, joka sisältää oikeitakin kysymyksiä

Kirkkokritiikistään muistetun dogmatiikan professori Osmo Tiililän kerrotaan suositelleen lukemaan harhaoppisten kirjoja, koska niistä oppii eniten. Ajatus muistui mieleeni, kun tartuin pastori Kai Sadinmaan uuteen kirjaan.

Takakanteen on painettu sitaatti viidesläiseltä teologilta Eero Junkkaalalta: ”Sadinmaa on harhaoppinen”. Onkin ilmeistä, että Kai Sadinmaa toivoo dogmaatikkojen lukevan hänen kirjansa ja julistavan sen harhaoppiseksi. Sitä en kiusallanikaan tee, sillä kaiken paatoksen alla olen kuulevinani myös aidon evankeliumin äänen.

***

Ilmestyskirja yltyy sellaiseen vimmaan, että kirjan mahdolliset ansiot uhkaavat jäädä apokalyptisen sanankäytön alle. Profeetallinen vaahtoaminen vaatii ylisanoja ja todellisuuden täydentämistä fiktiolla.

Huimaava esimerkki on kuvaus Porin SuomiAreenasta. Sadinmaa maalaa kuvan ”eliittien omasta bakkanaalista”, jossa ”avattuja samppanjapulloja ei juoda koskaan loppuun”. Köyhät saavat seurata dionyysista juhlaa porttien läpi vartijoiden valvomana, sillä ”köyhän kadehtima samppanja maistuu paljon paremmalta”.

Olennaisinta Sadinmaalle on, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on mukana SuomiAreenassa. Kun kirkkokritiikki pääsee kirjan puolivälissä vauhtiin, sitä ei pidätä mikään. Tulilinjalle joutuvat niin Aleppon kellot, Mannerheimin päiväkäsky kuin ”happeningteologisia kuplia” puhaltavat ”Helsingin oikeistolaiset kirkkoherrat”.

Sadinmaa satsaa paljon mustetta myös dogmikritiikkiin. Retoriset ansiot Ilmestyskirjassa ainakin ovat kohdillaan, kun ”dogmaatikot istuvat oppiepäjumalansa vieressä paljastetut miekat käsissään kuin Jumalan kerubit paratiisin portilla ja iskevät armottomasti, jos joku yrittää päästä sisään ja saastuttaa pyhän opin”.

***

Eräänlaisen avaimen kirjan ymmärtämiseen löydän siitä, että kirjallisuusluettelossa mainitaan Søren Kierkegaardin
Pelko ja vavistus (WSOY 2001). Sadinmaa asettautuu suuren tanskalaisen kanssa samaan nurkkaan armottomana kirkkokriitikkona, epäsystemaattisena ajattelijana ja äärimmäisenä protestanttina.

Ratkaiseva ero on siinä, että Kierkegaard oli aikaansa edellä mutta Sadinmaa jäljessä. Sadinmaa käy dogmikriittistä taisteluaan sellaista uskonkäsitystä vastaan, joka on ekumeenisessa teologiassa jo päivitetty. Toki kirkossa on myös erilaisia vanhoillisuuden nurkkauksia, jonne kritiikki osuu.

Sadinmaa näyttäisi tehostetun protestanttisessa itseymmärryksessään sulkevan itsensä ekumeenisilta vaikutteilta. Hän ei viittaa siihen, miten paavi Franciscus uudistaa kirkkoa asettamalla köyhän kansan keskipisteeseen. Sadinmaa myös peräänkuuluttaa holistista näkemystä luomakunnasta, mutta ei tunnu tuntevan Franciscuksen kiertokirjettä Laudato Si’ vuodelta 2015, jossa tällainen tarjottaisiin.

Oireellista on, että Ilmestyskirjan kirjallisuusluettelosta puuttuukin kokonaan vapautuksen teologia, johon jokaisen yhteiskuntakritiikkiä harjoittavan teologin luulisi ensimmäiseksi tarttuvan. Sadinmaa kyllä viittaa edellisen sukupolven protestanttisiin klassikoihin kuten Paul Tillichiin ja referoipa myös hieman Sallie McFaguen feministiteologiaa, tosin tätäkin vain 1980-luvulta.

***

Pureva ja sujuva kirjallinen ilmaisu ei vielä riitä nostamaan Sadinmaata sellaiseen ”harhaoppisuuden” mittaan, että häneltä voisi oppia jotain aidosti uutta. Ilmestyskirja jää lopultakin kirjalliseksi performanssiksi ja kirkkokriittiseksi bakkanaaliksi. Sanallinen ruoska viuhuu niin vimmaisesti, että kritiikki karnevalisoituu.

Pamfletti onneksi päättyy seesteiseen ja jopa viisaan mystiseen pohdintaan. Ehkä viimeisestä luvusta voisi aueta tie teologiseen reflektioon. Kestävä ja rakentava kirkkokritiikki vaatii nimittäin sellaista teologista kurinalaisuutta ja lukeneisuutta, jota Ilmestyskirjan pasuunanpauhuisilta sivuilta ei nyt vain löydy.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti, joka työskentelee piispainkokouksen pääsihteerinä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.

Kai Sadinmaa: Ilmestyskirja. Into 2017. 240 s.

Kuva: Olli Seppälä. Kai Sadinmaa Vihdoin vihille -tapahtumassa viime maaliskuussa.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Edellinen artikkeliVantaan Pyhän Laurin kirkossa voi mennä lokakuussa naimisiin sateenkaarimessussa
Seuraava artikkeliPalokan ämpärikirkossa lapsille jaetaan hiekkaämpärit – ”Saarna liittyy hiekasta rakentamiseen”

Ei näytettäviä viestejä