Arvio: Uusi kirkko-ooppera ammentaa seinämaalauksista ja puhuu perusasioista

Kirkko-ooppera Elämänkuvat, Jalmari Torikka

Sopraano Päivi Nisula astelee suruhunnussaan kirkon käytävää. ”Taivasko minut kutsui hiljaisuuteen, ohjasi etsimään suuntaa, kadottamaani?” Korkeat sävelet kimaltavat ilmassa, hyvin henkilökohtainen suuri tuska ja tyhjyys tihentävät tunnelman, pakottavat mukaansa.

Hän on Mariia, nykyajan ihminen, eksyksissä itsensä ja elämänsä kanssa. Elämänkuvat-oopperan libreton kirjoittaja Pia Perkiö vie perusasioiden äärelle.

Silti oopperan lähtökohtana ovat itse asiassa Isonkyrön vanhan kirkon upeat seinämaalaukset. Ne ovat vuodelta 1560 ja niitä on kaikkiaan 114. Ne muodostavat kirkkoa kiertävinä rivistöinä omat kuvakertomuksensa Raamatun keskeisistä tapahtumista. Vaasan ja koko Pohjanmaan kulttuurin voimanainen Irma Rewell ideoi maalauksiin perustuvaa teosta jo vuonna 2009. Hän menehtyi 2010. Vuonna 2015 teos tilattiin Olli Kortekankaalta.

Kortekangas on luomisvoimansa huipulla. Hänen useita suuria teoksiaan on esitetty viime vuosina, muun muassa reformaation juhlavuoden upea oratorio Via, sekä sisällissotaan keskittynyt moniulotteinen ooppera Veljeni vartija. Tänä vuonna kantaesityksensä saa kolme muutakin isoa teosta.

On ihailtavaa, miten hän löytää jokaiseen teokseen aina oman musiikillisen lähtökohtansa. Koska nyt liikutaan maisemissa, jonne ensimmäinen kirkko on rakennettu jo 1200–1300 luvulla ja nykyinen kivirunko 1500-luvulla, myös sävelaiheet nousevat sieltä.

Vaasan oopperan kuoro on puettu aikalaisasuihin. Heidän ja orkesterin sävelet pysyvät kuin simppelinä A-B-C-tankkauksena, tavan kansalaisten yksinkertaisena ihmettelynä. Uuteen kirkkoon halutaan kuvia, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mitä kirkossa oikein puhutaan. Maalari järjestyykin. Upeasti laulava baritoni Waltteri Torikka on yhtä aikaa innoissaan ja peloissaan valtavan haasteen äärellä: ”Miten kuvata pyhän tuntu, armon valo, miten maalata toivon tulta?" Näihin pohdintoihin orkesterilla on käytössään sahaava kuvio, muistuma melismoista.

Koskettavinta on Kortekankaan taito säveltää kysymysmerkki ja kapellimestari Anna-Maria Helsingin kyky toteuttaa se Vaasan ja Seinäjoen kaupunginorkesterien sekä solistien kanssa. Libretossa leikkaa jatkuva jännite: nykyajan ihminen etsii toivoa, maalari haluaa näyttää sen. Ja vaikka odotetusti kuvat synnyttävätkin ihmisissä iloa ja intoa uuden mahdollisuuden näkemisestä, musiikki ei antaudu pelkkään katharsikseen – niin herkkä on ilon ja tuskan tasapaino ihmiselämässä.

Kuula-opiston lapsikuoro ja Vaasan oopperakuoro laulavat ja näyttelevät loistavasti. Ahdas kirkkotila onkin ollut yleensä niin kekseliäälle ohjaaja Ville Saukkoselle poikkeuksellinen haaste. Solistien nostaminen lavalle todella ylös toimii hyvin, myös kuorolle on onnistuttu raivaamaan sinne tilaa. Muuten kuoro ei oikein voi kuin liikkua käytävällä edestakaisin.

Esityksessä on myös Pohjanmaan tanssijoiden aluekeskuksen kolme tanssijaa Taina Relanderin suunnittelemissa hienoissa puvuissa. Tanssijoiden koreografia olisi auennut paremmin, jos se olisi ammentanut suoraan maalauksista ja niiden tekemisen problematiikasta.

Orkesterin melodiat kasvavat isoiksi, avautuvat sille valolle, minkä maalari on kyennyt luomaan ja minkä eksynyt ihminen on löytänyt. Kuvat elävät myös nykyajan ihmiselle, kiitos Kortekankaan, joka tinkimättömästi vie muassaan, tällä kertaa tällä sävelkielellä.

Elämänkuvat-oopperan kantaesitys 1.8. Korsholman musiikkijuhlilla. Sävellys Olli Kortekangas, libretto Pia Perkiö.

Kuva: Johan Hagström. Waltteri Torikka on Elämänkuvat-kirkko-oopperan maalari.

Oikaisu 12.8. kello 13.15: Korjattu Waltteri Torikan nimi kuvatekstissä oikeaksi.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.