Arvio: Valoisa elokuva kirkon työstä, jolla on merkitys

Mitä kertoo suomalaisesta elokuvasta, sen tekijöistä ja asennemaailmasta, että yhdenkään nuortenelokuvan tapahtumapaikka ei ole ollut rippikoulu. Ei ennen kuin vasta nyt Herran Vuonna 2020. Ulla Heikkilän käsikirjoittama ja ohjaama Eden on enemmän kuin tervetullut ja rohkea aluevaltaus elokuvan puolella.

Rippikoulu on yhä nuorten enemmistön yhteistä kokemusmaailmaa. Tuoreimman tilaston mukaan 77,4 prosenttia ikäluokasta käy rippikoulun. Jo sukupolvien ajan riparit ovat kuuluneet nuorisokulttuuriin.

Vuosien varrella rippikoulua on käsitelty jonkin verran nuortenkirjallisuudessa. Lisäksi ainakin yksi ammattiteatterin näytelmäkin aiheesta on tehty, Heini Junkkaalan kirjoittama Sexton. Sen kantaesitys oli Kajaanin kaupunginteatterissa vuonna 2006.

***

Eden kertoo rippikoulusta eli kirkon työstä, jolla on kauaskantoinen merkitys niin yhteisenä ikäluokkakokemuksena kuin eräänlaisena siirtymäriittinä.

On hämmentävää ja suorastaan nerokasta, että rippileiri on elokuvan tapahtumapaikka. Eikä nyt ole kyse ideologisesti kirkkokriittisestä tai uskontoallergisesta teoksesta – ikävä sanoa, mutta sellaistakin voisi odottaa. Nyt leiri ei ole vain lavaste, vaan sen oppisisältökin on osa henkilöiden ajattelua ja toimintaa, siirtymistä elämän hahmotustavasta toiseen.

Elokuvan keskeiset hahmot ovat kaksi nuorta, kovis Jenna (Linnea Skog) ja itsevarma älykkö Aliisa (Aamu Milonoff). Paljon esillä ovat myös herkät Panu (Bruno Baer) ja Sampo (Amos Brotherus) sekä Ilmari (Nooa Salonen) , Aliisan sydämen salainen valittu.

Leirillä sattuu ja tapahtuu, koetaan ystävyyttä ja rakkautta, mutta myös petytään rakkaudessa. Taustalla vaikuttaa leirin syvempi sanoma armahtavaisuudesta ja itsensä hyväksymisestä. Läsnä ovat niin elämän kipu kuin valonsäteetkin. Myös ihmeitä koetaan ja ne kiistetään.

Yleensä fiktiossa pappi saa esittää toimintansa kautta kirkkoa ja sen asenteita eli instituutiota. Edenin kaksi pappia – todellisuudessa leirillä on vain harvoin pappeja enemmän kuin yksi – edustavat erilaista lähtökohtaa rippileiriin, liberaalia ja konservatiivista, nuoria ymmärtävää ja ihanteellista. Vanhempi pappi (Tommi Korpela) antaa nuoremman papin (Satu Tuuli Karhu) toteuttaa ideoitaan, vaikka ne epäonnistuvat. Lopulta nuorempi pappi löytää kutsumuksensa uuden suunnan antaessaan leiriläiselle anteeksi.

Luonnollisesti elokuva vaatii sekä pelkistämistä että riittävän dramaattisia kohtauksia. Rippileirillä niitä riittää. Edeniin on otettu toimintaa joka ei kaikilta osin ole nykypäivän riparien arkea, kuten leirihäät tai rajua eläytymisoppimista edustava Sovituksen polku.

Sovituksen polun jälkeen vanhempi pappi Juhani sanoo nuoremmalle papille Tiinalle, että "jos puolet leiristä itkee, se ei ole hyvä merkki." Toisin sanoen kirkko näyttäytyy suhteessa nuoriin moniarvoisena ja toimintaansa kriittisesti arvioivana laitoksena.

***

Eden on oiva nuorisoelokuva, joka tarjoaa varttuneemmallekin katsojalle näköalan nuoren kasvun maailmaan, ei ehkä niinkään oman riparin muisteluun.

Pakko mainita hieno kohtaus, jossa nuorisotyöntekijä (Irina Pulkka) lukee oppitunnilla kauniisti Laulujen laulusta eroottisen kohdan ja luokkahuoneen seinällä on jättiläiskäärmeen nahka ikään kuin kaiken kauniin yllä kaikuna syntiinlankeemuksesta.

Ohjaaja Heikkilä asetti tavoitteekseen, että elokuva olisi valoisa – ja sellainen katsomiskokemus siitä tuli. Vähintään neljä tähteä.

Edenin ensi-ilta 7.8.

Korjaus 10.8. klo 12.25: Aliisan sydämen valittu Ilmari eikä Esa. Ilmaria eittää Nooa Salonen.

Lue lisää elokuvasta 14.8. ilmestyvästä Kotimaasta. Tarjolla ohjaaja Ulla Heikkilän ajatuksia elokuvan taustoista sekä kirkkohallituksen rippikouluasiantuntija Jari Pulkkisen havaintoja ammattilaisen silmin.

Kuva: Kuvat: Sami Kuokkanen / Tekele Productions. Elokuvan papit Juhani (Tommi Korpela) ja Tiina (Satu Tuuli Karhu).

Lue myös:

Rippikoulun suosio kasvoi viime vuonna – 77,4 prosenttia koko ikäluokasta osallistui

Kirkon kysely: Nuoret antoivat rippikoulun arvosanaksi 9-, kolme neljästä oppi uutta kristinuskosta

Valokuvaaja Joonas Brandtin otos rippileiriltä palkittiin Vuoden lehtikuvana

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.