Björn Vikström haluaa olla johtaja, joka ottaa kantaa – "Kirkon teologia ei löydy vain historiasta"

Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström kuvattuna Porvoossa 16.2.2018.

Johtaja, joka sanoo kantansa. Sellainen Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström haluaa olla.

Vikström oli arkkipiispanvaalin ensimmäisen kierroksen kakkonen 26 prosentin ääniosuudella. Toisella kierroksella tukea pitäisi saada uusilta äänestäjiltä, aivan kuten kilpakumppani Tapio Luomankin.

– Liberaali–konservatiivi-akseli pitää ottaa huomioon, ja monet eivät edes harkitse minun äänestämistäni. Luulen kuitenkin, että osa heistä, jotka eivät ole samaa mieltä kanssani, arvostavat sitä, että olen avoimesti jotain mieltä, Vikström sanoo.

Porvoon hiippakunta kuin kirkko pienoiskoossa

Piispantalo sijaitsee Porvoon tuomiokirkon vieressä. Björn Vikström avaa oven. Kello on yhdeksän aamulla, mutta Vikström on jo pistäytynyt kulman takana tuomiokapitulissa. Aamupäivällä pitää vielä ehtiä naapurissa sijaitsevaan parturiin.

Björn Vikström on arkkipiispanvaalin toisen kierroksen liberaalimpi ehdokas. Hän kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä ja suhtautuu omaan piispuuteensa määräaikaisena tehtävänä.

Runsaat kahdeksan vuotta piispana ovat opettaneet Vikströmille, että ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta on kuin kirkko pienoiskoossa. Osa porukasta on suhtautunut piispaansa varautuneesti.

– Lestadiolaisten tai evankelisten tilaisuuksiin ei ole välttämättä haluttu piispaa. Olen saanut olla itse aktiivinen ja ylittää rajoja. Saman pöydän ääressä istuminen haastaa viholliskuvat.

Vikström sanoo, että hän toivoo konservatiivisten liikkeiden johtajilta vastuunottoa. Jos nämä haluavat olla osa kirkkoa ja rikastuttaa sitä, heidän pitäisi kannustaa riveistään tulevia miespappeja yhteistyöhön naispuolisten pappien kanssa.

Seurakunta pitäisi voida valita vapaammin

Vikström sanoo olevansa johtaja, jota on helppo lähestyä. Vahvuutenaan piispa pitää sitä, että hän herättää ihmisissä luottamusta. Ruotsinkieliselle medialle hän on tottunut puhumaan koko kirkon puolesta.

Takamatkalta Vikström lähtee siinä, että hänen äidinkielensä on ruotsi. Vikströmin mukaan se tarkoittaa, että hän joutuu ilmaisemaan itseään suomeksi vähän yksinkertaisemmin kuin ruotsiksi, mutta ehkä myös selkeämmin.

Parannettavaa olisi Vikströmin omasta mielestä myös siinä, että joskus teologisen keskustelun tuoksinassa hän voisi pysähtyä kuuntelemaan toista osapuolta vielä paremmin.

Koska Vikströmiin on ollut helppo ottaa yhteyttä, myös kielteistä palautetta on tullut.

– Olen pitänyt tärkeänä kertoa, että nimenomaan Raamattu on se, jonka pohjalta puolustan samaa sukupuolta olevien oikeutta saada rakkaudelleen kirkollista siunausta. Monen on sitä vaikea ymmärtää, ja haluan sitä ahdistusta kuulla.

Vaalin ensimmäisellä kierroksella mukana ollut konservatiiviehdokas Ville Auvinen on sanonut saaneensa Björn Vikströmistä ”tilaa antavan kuvan”. Vikström toteaa olevansa Auvisen kanssa samoilla linjoilla siitä, että alueelliseen seurakuntajakoon pitäisi voida tehdä poikkeuksia niin, että ihminen saisi valita seurakuntansa vapaammin.

– Kansankirkko syntyi tilanteessa, jossa identiteetti liittyi vahvasti kotipaikkaan. Meidän täytyy hyväksyä, että yhteiskunta on muuttunut.

"Jos korostamme piispuutta liikaa, menetämme jotain olennaista"

Piispoja nostetaan jalustalle, Vikström tietää. Hänen mielestään kehitys on kulkenut huonoon suuntaan.

– Parinkymmenen viime vuoden aikana piispuutta on ruvettu korostamaan niin, että piispa on se, joka yksin pitää kirkon yhdessä. Jos korostamme piispuutta liikaa, menetämme jotain olennaista.

Vikströmin mielestä ekumeeniset neuvottelut osoittavat, että Suomen luterilainen kirkko lähestyy katolista kirkkoa. Hän sanoo arvostavansa ekumeniassa tehtyä työtä.

– Mutta pidän ongelmallisena, jos piilotamme sellaisia asioita, joista meidän täytyisi iloita, kuten maallikoiden vahva rooli tai naispappeus.

Kirkon teologia ei löydy vain historiasta, Vikström sanoo, vaan luterilaiselle kirkolle on ominaista tulevaisuuteen katsova tehtävä.

Omaan virkaansa Porvoon hiippakunnassa Vikström suhtautuu käytännöllisesti. Jos häntä ei valita arkkipiispaksi, hän luopuu piispuudesta Porvoossa syksyllä 2019.

– Kymmenen vuotta on hiippakunnalle ja itselleni sopiva aika, vuonna 2009 piispaksi valittu Vikström sanoo.

– Sitten annan tehtävän eteenpäin luottamuksella ja katson, millaisia ovia Jumala minulle avaa.

Vikström ei haluaisi rangaista avioliiton siunanneita

Porvoon tuomiokapituli ei ole saanut kanteluita samaa sukupuolta olevien parien vihkimisistä tai siunaamisista. Kun niitä aikanaan tulee, Vikström haluaa käsitellä tapaukset ensisijaisesti keskustelemalla. Hän sanoo ohjeistaneensa hiippakuntansa pappeja niin, etteivät nämä toimittaisi homoparien vihkimisiä eivätkä käyttäisi heidän toimituksissaan avioliiton siunaamisen kaavaa.

Avioliiton siunanneita pappeja Vikström ei kuitenkaan haluaisi rangaista.

– Siunaaminen on toimituksena lähellä piispojen antamaa ohjetta. Jopa kirkkojärjestyksessä sanotaan, että avioliitto, joka on solmittu toisen järjestyksen mukaan, voidaan siunata.

Vikström on sanonut myös, että rukoushetkestä samaa sukupuolta olevan parin kanssa voi tehdä niin juhlavan, että se muistuttaa avioliiton siunaamista. Onko tällainen luoviminen rehellistä eri osapuolia kohtaan?

– Totta kai tässä on luovimista ja tasapainottelua, mutta tämä on mielestäni se, mihin nykyiset ohjeet antavat mahdollisuuden. Tämä on tapa vastata siihen suureen odotukseen, joka papeilla ja samaa sukupuolta olevilla pareilla on. Sitä pitää soveltaa ilolla ja toivottavasti pelkäämättä.

Vikström sanoo tekevänsä kirkolliskokouksessa työtä sen puolesta, että vihkimisestä tulisi mahdollista. Hän toteaa, että jos papit voittavat tapauksia oikeusasteissa, tilanne hajoaa käsiin. Silloin vihkiminen ei ole sallittua, mutta siihen ei voi puuttua.

***

Miksi olet kristitty, Björn Vikström?

"Sillä on tietenkin merkitystä, että synnyin kristittyyn kotiin. Kasvoin kristilliseen kieleen ja elämäntapaan oppimalla ja matkimalla. Usko ja epäily kulkevat käsi kädessä koko elämän ajan. Raamattu osoittaa, että vaikeat asiat ja vihastumisen saa tuoda Jumalan eteen. Pappia minusta ei olisi tullut ilman myönteisiä kokemuksia seurakunnan nuorisotyöstä. Nähdyksi tulemisella ja luottamuksen saamisella on suuri merkitys kristittynä kasvamisessa."

***

Kuva: Jukka Granström. Björn Vikström Vanhassa Porvoossa, piispantalon kulmilla.

Lue myös:

Björn Vikström puheenvuorossaan: "Rinnakkaiset käsitykset avioliitosta eivät ole uusi ilmiö"

Video: Kenen ääni jää kuulumatta, jos sinusta tulee arkkipiispa? – Näin ehdokkaat vastaavat

Kaikille mieluista todellisuutta ei ole, sanoo Tapio Luoma – "Kirkon päätös on Jumalan sallima asia"

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.