Diakonaattiuudistusta herätellään horroksesta – uusi esitys tulossa 2020-luvulla

Risti pylvään päädyssä Mikkelin tuomiokirkossa

Diakonaatti on kirkon virkaranneuudistuksen sitkeä aloite. Siitä on puhuttu yli neljäkymmentä vuotta ja valmisteltu virallisesti yli kaksikymmentä vuotta. Diakonaatin taustalla on ajatus kolmisäikeisestä kirkon virasta: piispa, pappi ja diakonivirka. Kolmas vihkimysvirka on koettu tärkeäksi työntekijöiden identiteetin ja valtuutuksen vuoksi.

Kirkolliskokous sai loppuvuodesta 2015 käsiteltäväksi laajan ja huolella valmistellun esityksen, jonka mukaan uusi diakonivirka korvaisi nykyisen diakonian viran. Siihen oli tarkoitus vihkiä diakoniatyöntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä, lähetyssihteereitä, varhaiskasvatuksen ohjaajia ja lapsityönohjaajia.

Kirkolliskokous tyrmäsi kirkkoneuvos Pekka Huokunan esittelemän diakonaattimallin ja palautti sen jatkovalmisteluun. Sen jälkeen diakonaatista ei julkisuuteen ole kuulunut mitään.

– Tuossa ne paperit ovat hyllyssäni odottaen jatkotoimia. Tänä keväänä kootaan pienimuotoinen työryhmä pohtimaan, miten tässä pitäisi edetä.

Huokuna sanoo, että ei ole mitään syytä kiirehtiä uudistuksen kanssa, kun se on ollut kesken niin pitkään ja kun kellään ei ole siitä kirkasta näkemystä.

– Nyt seuraamme ensinnäkin, mitä vaikutuksia piispainkokouksen uusilla ohjeilla diakonivihkimyksestä on ollut. Katsomme, miten dikonaattiasia on muualla järjestetty. Vielä tämän vuoden aikana käymme Norjassa katsomassa heidän diakonaattiratkaisuaan. Lisäksi tarkoituksena on yhdessä Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa toteuttaa kysely oppilaille diakonaatista ja sen tarpeesta.

Huokuna sanoo myös, että tällä hetkellä hän ei pysty näkemään, että samoista peruslähtökohdista voisi syntyä kokonaan toisenlainen esitys kuin vuoden 2015 diakonaattisesitys oli.

– On viisasta odottaa nyt muutama vuosi ennen uutta esitystä. Siihen tulee aikanaan vaikuttamaan seurakuntien taloustilanteen kehittyminen, samoin työalojen rajojen madaltuminen ja yhteistyöhakuisuuden lisääntyminen.

Huokuna arvioi, että seuraavaksi esityksen diakonaatista saa käsiteltäväkseen vuonna 2020 aloittava kirkolliskokous.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Ei tullut diakonaattia – tuli diakonivirka

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

2 kommenttia

  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Pekka Huokuna: “On viisasta odottaa nyt muutama vuosi ennen uutta esitystä. Siihen tulee aikanaan vaikuttamaan seurakuntien taloustilanteen kehittyminen, samoin työalojen rajojen madaltuminen ja yhteistyöhakuisuuden lisääntyminen”.

    Juuri näin. Suomeksi: kun kirkolta loppuu rahat ja vapautuviin virkoihin ei voida enää ottaa samaa määrää uusia työntekijöitä kuin ennen, kirkolliskokouksessakin on pakko tehdä ratkaisuja, jotka ovat jääneet tekemättä.

    Tämä diakonaattihan on kirkon oma sote. Se on muokattava sellaiseen kuntoon, että oppositio jää tarpeeksi pieneksi ja tarvittava enemmistö saadaan uudistuksen taakse. Tsemppiä ja siunausta Pekalle sekä työryhmälle!

    Minulle kelpaisi sellainen diakonaatti, jossa myös esim. hautaan siunaamisen voisi toimittaa joku muu kuin pappi. Kyseessähän ei ole edes sakramentti, vaan sielunhoidollinen jumalanpalvelus. Kun diakoniatyöntekijät muutenkin ovat jo luoneet verkostoja ikäihmisten luona käynneillään, olisi luontevaa antaa myös viimeisen palveluksen (hautaan siunaamisen) hoitaminen heille. Tietysti ihmisen kuolema ei ole sidottu hänen fyysiseen ikäänsä, vaan syntymään: kaikki kuolevat. “Myös hölkkääjät” (Juice Leskinen).

    Tämä siksi, että hautaan siunaamisten määrä tuskin tulee romahtamaan samalla tavalla kuin avioliittoon vihkimisten ja vähenemään kuten kasteiden määrä (ja sen myötä konfirmaatiot). Kun papin virat myös vähenevät, tarvitaan työntekijöitä, joilla on vähemmän raja-aitoja kirkon perustehtävän hoidossa, mutta aina riittävän selkeät tehtävänkuvat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Pasma sanoo:

    Oli tuleva esitys diakonaatti tai diakonivirka tai jotain muuta, niin esityksessä pitäisi palata takaisin aikaisempiin, joissa tämä virka nähdään osana kirkon virkaa. Tätä on nyt viimeisissä esityksissä kierretty kuin kissa kuumaa puuroa, eikä ihme ettei valmista tule. Kun kirkkomme kykenee tekemään tästä viimein päätöksen, loput onkin jo helpompaa.

    Juuri julkaistu luterilais-katolisen dialogikomission raportti on vahvasti kolmisäikeisen viran kannalla ja tähän suuntaan pitää tulevassa esityksessä viimein päästä. Raportissa todetaan, että nämä vihkimysvirat (piispa, pappi, diakoni) liittyivät ainutlaatuisella tavalla apostoliseen virkaan, jonka tehtävänä oli varjella kirkon apostolisuutta, uskon ykseyttä ja kirkollista yhteyttä. Neuvottelun osapuolet olivat yksimielisiä, että piispan toimittamassa vihkimyksessä annetaan diakoneille, papeille ja piispoille sanan, rukouksen ja kätten päällepanemisen kautta Pyhän Hengen lahja erityisen viran tehtävien täyttämiseksi ja että piispat, papit ja diakonit kaikki osallistuvat Kristuksen palveluvirkaan. Näytti tämäkin olevan vaikeasti sulatettava luterilaiselle osapuolelle, mutta noin se kyettiin kirjaamaan yksimielisyydeksi.

    Ilmoita asiaton kommentti