Diakonian päivät: Diakoniatyössä ei riitä voimauttaminen, ihmisiä pitää myös valtauttaa

Johtava diakoniatyöntekijä Saara Huhanantti (vas.) ja kouluttaja Anni Tsokkinen puhuivat Diakonian päivillä. Kuva: Kimmo Saares

Valta-asetelmia on usein vaikea tunnistaa työarjessa ja muussa elämässä, mutta niiden tutkiminen on hyödyllistä ja silmiä avaavaa. Näin totesivat johtava diakoniatyöntekijä Saara Huhanantti ja kouluttaja Anni Tsokkinen kirkon Diakonian päivillä.

Vuoden 2020 Diakonian päivät toteutetaan tänään torstaina yksipäiväisenä verkkotapahtumana.

Tsokkinen esitteli filosofi Michel Foucault'n käsityksiä vallasta. Foucault oli kiinnostunut siitä, millaisia ihmisiä 1800-luvun kuria ja järjestystä painottanut pakkolaitosverkosto eli esimerkiksi vankilat, sairaalat, koulut ja kasvatuslaitokset tuottivat, ja millaiseksi tapa kuvata ihmisyyttä tai käsitys hyvästä elämästä muotoutuivat niiden myötä.

Huhanantti totesi, että ihmisten määrittäminen ulkopuolelta on totta tänäänkin. Monet diakonian asiakkaat kokevat, että heihin on lyöty esimerkiksi köyhän tai narkomaanin leima, josta tulee iso osa identiteettiä.

– Se, mitä palveluita ihminen käyttää, muovaa sekä hänen omakuvaansa että muiden käsitystä hänestä. Toiseuden leima syntyy helposti seurakunnassakin. Diakonian asiakkaan leima on aika surullinen. Myös muita toiseuttavia leimoja kirkossa lyödään, Huhanantti sanoi.

"Nyt ymmärsin, mitä voimauttaminen on"

Anni Tsokkisen mukaan Foucault erottaa toisistaan voiman ja vallan. Voima on kyky tehdä ja toteuttaa erilaisia asioita. Se on kykyä ajatella, tehdä ruumiillista työtä, kykyä kuvitella ja tutkia sekä kykyä vaikuttaa toisiin ihmisiin. Valta puolestaan on pyrkimys hallita tuota voimaa.

– Nyt ymmärsin entistä kirkkaammin, mitä diakoniatyön ytimessä oleva voimauttaminen on. Se tarkoittaa, että palautamme ihmiselle kyvyn tehdä, toimia ja vaikuttaa, Huhanantti sanoi.

Hänen mukaansa diakoniatyöntekijöiden on erityisen tärkeää pohtia, mikä heidän viestinsä on niille, joiden minuus on rutistettu rusinaksi. Eikä pelkkä voimauttaminen riitä. On pyrittävä myös valtauttamaan asiakkaita.

Foucaultin mukaan valtaa on kaikissa ihmisten välisissä suhteissa ja vallankäyttö on pyrkimystä ohjata toisten toimintaa omien intressien mukaisesti.

Valtasuhteet rakentavat ja pitävät yllä eriarvoisuutta. Toisaalta myös alistetulla on valtaa, koska hän voi vaikuttaa alistajaansa. Valtasuhde päättyy vasta, jos käytetään väkivaltaa eli nujerretaan ja hiljennetään toinen kokonaan.

– Diakoniatyössä käytämme väistämättä työntekijän valtaa, vaikka pyrimme olemaan rinnallakulkijoita ja tasa-arvoisia. Työntekijä päättää, saako joku henkilö avustuksen, ja usein senkin, mihin hän tuon avustuksen voi käyttää, Huhanantti sanoi.

– Ja toisaalta myös meihin käytetään valtaa eri suunnista.

Teologiaan liittyy suljettu, rajattu puheentapa

Anni Tsokkinen siteerasi tutkija Tuija Pulkkista, joka on kiteyttänyt Foucault'n valtakäsityksen: valta tuottaa sen, mitä pidetään totuutena ja normaalina.

– Käsitämme itsemme valtapuheen kautta.

Tsokkinen pohti, miten paljon tietynlainen kristillinen puhetapa ja kirkon sisällä tapahtunut opetus on määritellyt häntä ja muovannut hänen omia arvojaan, ajatteluaan sekä käsityksiään oikeasta ja väärästä.

Lisäksi hän pohti, miten julkisessa puheessa esiintyvä hyvän ihmisen malli vaikuttaa ja käyttää valtaa ihmisissä. Minäkuvasta voi tulla negatiivinen, jollei kykene liikkumaan paljon ja syömään oikein.

Tsokkinen huomioi myös, että kirkossa on nykyään erilaisia vastakkaisia diskursseja esimerkiksi liittyen seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, eivätkä nämä välttämättä aidosti kommunikoi keskenään.

– Kuka kirkossa lopulta määrittelee totuuden ja normaalin? Huhanantti kysyi.

Foucault'n mukaan 1800-luvulla lääketieteessä kehittyi uusi puhetapa, jossa enää vain lääketieteellisen koulutuksen saaneet saivat puhua sairaudesta ja sen hoidosta. Tsokkinen ja Huhanantti pohtivat, saavatko teologiaakin tehdä vain koulutetut ihmiset.

– Teologiaan liittyy suljettu, rajattu puheentapa. Esimerkiksi naiset ovat saaneet siinä äänensä kuuluville vasta hyvin vähän aikaa, monista vähemmistöryhmistä puhumattakaan, Tsokkinen sanoi.

Lue myös:

Vuoden diakoniatyöntekijä: "Kirkko ei tee hyvää yksin – verkostojen avulla löydämme näkymättömät"

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.